Emotionaalinen itsensä vahingoittaminen

Vammoja ei tehdä yksinomaan fyysisessä ulottuvuudessa, ihon ja aistien alueella. Tiedämme hyvin, että niin kuin lyönnit satuttavat, niin satuttavat myös sanat. Siksi meidän on melkein helpompi tunnistaa ulkopuolelta tuleva kipu, jota muut aiheuttavat meille niin äärettömällä ja vääntyneellä tavalla esimerkiksi halveksunnan, kaltoinkohtelun, tyhjyyden, huutamisen sekä pettämisen ja valehtelun kautta.

Entäpä se kivun muoto, jonka kohdistamme itse itseemme? Onko se mahdollista ja voimmeko todella tehdä itse itsellemme vahinkoa emotionaalisella tasolla? Vastaus on yksinkertainen ja selkeä “kyllä”. Itse asiassa emotionaalinen itsensä vahingoittaminen on hyvin yleinen käytäntö, sillä me kaikki harjoitamme sitä säännöllisesti, emmekä ole edes tietoisia siitä. Ne ovat haavoja, jotka myös jättävät vakavia seurauksia.

Ne ovat ruhjeita itsetuntoomme, suoraan ihmisarvoon kohdistuvia iskuja, jotka lopulta alkavat mädäntyä kärsimyksen tai ahdistuksen muodossa. Vähitellen haava tulehtuu ja tuo mukanaan masennuksen. Tutustutaanpa seuraavaksi hieman enemmän tähän aiheeseen.

Mitä emotionaalinen itsensä vahingoittaminen on?

Emotionaalinen itsensä vahingoittaminen voidaan määritellä sellaisiksi ajatuksiksi ja käyttäytymisiksi, jotka toimivat meitä vastaan ​​ja jotka ovat myös selvästi vahingollisia käytäntöjä emotionaalisen hyvinvointimme kannalta. Se onkin jotain sellaista, joka pakottaa meidät pohtimaan itse haavojen käsitettä.

Siksi, ja vaikka onkin totta, että olemme huolestuneita fyysisestä käyttäytymisestä kuten itsensä viiltelystä tai muutoin itsensä vahingoittamisesta, meillä on edessämme myös toinen ulottuvuus, joka jää useammin huomioimatta. Emotionaalinen itsensä vahingoittaminen on mielialahäiriöiden substraatti, varsinkin silloin, jos tätä sisäistä itsensä vahingoittamista harjoitetaan jatkuvasti.

Kuinka teemme sen? Minkä tyyppiset dynamiikat pystyvät saamaan aikaan itse aiheuttaman kärsimyksen muodon? Katsotaanpa alta lisää.

Tuo sisäinen ja niin säälimätön itsekriitikko

Jokaisessa meissä on ääni, piiskaava hahmo ja muita kiduttavia välineitä, jotka pitävät meitä mielellään marttyyreina. Ne tekevät sen boikotin muodossa ja vakuuttavat meidät siitä, että emme ole kelvollisia tiettyihin asioihin. Ne täyttävät meidät epävarmuudella ja muistuttavat meitä eilisen virheistä asettamalla samalla painavaa taakkaa potentiaalillemme.

Meidän ei tulisi tehdä sitä virhettä, koska tuolla kiduttajalla on kasvomme ja äänemme: kiduttajiamme olemme me itse. Juuri me itse annamme sille voimaa negatiivisen sisäisen vuoropuhelun, irrationaalisten ideoiden, turhien pelkojen ja alhaisen itsetunnon lisäämän keskustelun kautta. Toisin sanoen tuo sisäinen itsekriitikko on vastuussa suurimmasta osasta emotionaalisista vammoistamme.

Emotionaalinen itsensä vahingoittaminen mallien muodossa

Kun puhumme käyttäytymisestä joka noudattaa samaa mallia, tarkoitamme käyttäytymistä, joka toistuu ajan myötä ja noudattaa samaa linjaa. Kuinka voimme suhtautua tähän emotionaaliseen itsensä vahingoittamiseen? No tavalla, joka on tuttu meille kaikille. Jotkut ihmiset löytävät aina samantyyppisen affektiivisen kumppanin: joku narsistinen ja kaltoinkohteleva ihminen, jonka kanssa perustamme emotionaalisesti riippuvaisen ihmissuhteen.

Se on kuin putoamista yhä uudestaan ja uudestaan samalle kivelle ilman, että olisimme oppineet tunnistamaan ja väistämään sitä. Tämäntyyppiset tilanteet aiheuttavat kaksinkertaista kärsimystä ja toistuvaa turhautumista. Ja emme tunne pelkästään tuon haitallisen ihmissuhteen kipua, vaan lopulta syytämme myös itseämme rakastuessamme aina uudelleen ja uudelleen samankaltaisiin ihmisiin.

Kun et aseta itsellesi rajoja, sinusta tulee ovimatto, johon kaikki pyyhkivät jalkansa

On ihmisiä, joilla on valtava sydän, ääretön hyvyys, ja joilla ei ole rajoja tai keinoja itsensä suojelemiseksi. Ja tämä, olkaamme selviä, on vaarallista. Jalo, aina tavoitettavissa oleva henkilö, aina halukas auttamaan muita, aina tekemään mitä tahansa muiden puolesta; nämä ovat hyveitä, joita kaikki me ihailemme. Mutta jos emme aseta itsellemme suojamuuria ja emme osaa sanoa “ei” silloin kun meidän tulisi kieltäytyä, se voi johtaa lukuisiin emotionaalisiin vaurioihin.

Tästä syystä myös monet häikäilemättömät ihmiset hyödyntävät toisten hyvyyttä, eivätkä epäröi käyttää muita ovimattoina, jota voivat talloa ja jonne he voivat pyyhkiä jalkansa milloin vain ja miten heitä huvittaa. Tästä syystä meidän tulisi pyrkiä välttämään tätä emotionaalista hyväksikäyttöä, koska näiden tilanteiden vaikutukset ovat erittäin haitallisia oman itsetuntomme kannalta.

Elämän eläminen ilman intohimoa ja ilman motivaatiota

Elämä ei ole vain työtä tai rutiinia tai muiden miellyttämistä, vaikka me heitä niin paljon rakastaisimme. Aito elämä tarvitsee intohimoa, projekteja toteuttaviksi, illuusioita, mahdollisuuksia tehdä sitä mitä rakastamme sekä ajan omistamista itsellemme sellaisten kokemusten kautta, jotka innostavat meitä ja saavat meidät kasvamaan yksilöinä.

Jos meillä ei ole mitään näistä ainesosista, sammumme hiljalleen. Päivästä päivään eläminen ilman tunteita ja illuusioita aiheuttaa pieniä sisäisiä vammoja, joita kukaan ei näe, mutta samalla näiden haavojen läpi karkaa toivoa, unelmia ja myös pala itsestämme.

Meidän on huolehdittava siitä hienovaraisesta tasapainosta velvoitteiden ja nautintojen, työn ja unelmien sekä kumppanin ja itsemme välillä.

Lopuksi voimme todeta, että vaikka onkin totta, että suurin osa meistä vetää sisällään useampaa kuin yhtä emotionaalista haavaa, aina on hyvä aika antaa näiden haavojen parantua.

Tavat, kuten ajan omistaminen itsellemme, itsetuntomme vahvistaminen ja itsestämme huolehtiminen suurella kiintymyksellä, korjaavat kipua ja muuttavat meidän rohkeammiksi, vahvemmiksi ja valmiimmiksi ihmisiksi, jolloin voimme työskennellä oman onnellisuutemme eteen.