Boudicca, kapinallinen kuningatar

Oletko koskaan kuullut Boudiccasta, hurjapäisestä kelttikuningattaresta?

Kirjoittanut ja tarkastanut historioitsija Juan Fernández.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Tiedätkö, kuka oli Boudicca? Hänen nimensä merkitsee voitokasta, ja hän johti suurimpia sotavoimia roomalaisia vastaan Britteinsaarilla. Lue alta lisää Boudiccasta, rohkeasta taistelijasta.

Vuonna 61 jaa. Britteinsaarilla oli Watling Street -niminen roomalaisten rakentama maantie, jonka tarkoituksena oli yhdistää Wales muuhun saareen. Boudicca oli ikeenien legendaarinen sotakuningatar. Hän oli aikaansa nähden pitkä nainen, jolla oli pitkä ruskea tukka ja vankka ruumiinrakenne. Hänen omalla äidinkielellään nimi kirjoitettiin Boudica, ja hän tuli tunnetuksi siitä, että hän yhdisti Britteinsaarten kapinalliset heimot ja vei ne sotaan roomalaisia vastaan, kuten gallialaisten päällikkö Vercingetorix. Näin Boudicca sai nimensä Rooman suurimpien vastustajien listaan, joiden joukossa olivat myös Viriatus, Hannibal, Arminius ja Spartacus.

Boudicca nautti nopeasti tappavaa myrkkyä, kenties tytärtensä tukemana. Näin Tacitus kertoo tämän yhden antiikin suurimman tragedian päättyneen.

Rooma, laajeneva valtakunta

Julius Caesarin tunnetun Gallian valloituksen jälkeen Rooman valtakunta etsi uusia alueita ja valloituksia, jonne johtaa legioonansa täyttääkseen kenraaliensa päämäärät. Jo tämä legendaarinen kenraali suunnitteli Britteinsaarten valloitusta, luultavasti kiinnostuneena saamaan haltuunsa kelttiläisten druidien maan. Lähtölaukaus vääjäämättömälle valtaukselle tuli kuitenkin hallitsija Caligulalta.

Shakespearen Cymbeline sijoittuu näihin ensimmäisiin taisteluihin. Myöhemmin keisari Claudius jatkoi kyseisiä sotaretkiä. Näihin aikoihin valloittajat perustivat Lodiniumin, nykyisen Lontoon, Thames-joen varrelle.

Sota jatkui, mutta lähes tuloksettomasti. Onni alkoi ehtyä.

Leskikuningatar Boudicca

Yksi roomalaisten kanssa liittoutuneista kuninkaista oli ikeenien kuningas Prasugatus. Hän jätti testamentissaan perintönsä yhteisesti tyttärilleen ja Rooman hallitsijalle, jos saisi vaihtokaupassa suojaa ja tukea keisari Nerolta. Ei ole tiedossa, kuinka hän kuoli, mutta kuolemaa seurasi konflikti. Koska roomalainen laki ei tunnustanut naisten perintäoikeutta, tyttäret eivät voineet laillisesti periä kuningasta.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu Boudicca, kuolleen kuninkaan leski, joka vaati oikeuksiaan kansansa perinteiden mukaisesti. Kuningattaren vastustukseen vastattiin kuitenkin hyökkäyksin, tytärten kaltoinkohtelulla ja tappamalla luutnantit. Samalla Rooman liittolaiset ottivat haltuunsa maata ja hyökkäsivät paikallisia perinteitä vastaan.

Kapina oli käynnistynyt. Koska antautuminen ei tullut Boudiccalle kysymykseenkään, hän ei paennut. 

Boudicca lähtee taisteluun

Hänen nimensä, tai kenties tuohon aikaan saamansa lempinimi, merkitsi voittoisaa, ja hän ajoi kansansa luo sotavaunuissaan kokemiensa häväistysten rohkaisemana. Hän onnistui saamaan puolelleen myös muita heimoja ja sotureita. Hän johti joukkoja, jotka kohtaisivat roomalaiset Britteinsaarilla. Hänen liehuva tukkansa ja hurjat sotamaalauksensa hänen matkatessaan sotavaunuissaan kuten patsaassa, joka nykyään on pystytetty hänen muistolleen Lontoossa, oli hänen vihollisistaan varmastikin pelottava näky.

Joukkoineen Boudicca valtasi ja ryösti Lontoon ja muita saaren eteläosan kaupunkeja, joita roomalaiset tuohon aikaan hallitsivat. Roomalaiset historioitsijat vakuuttavat, että hän ei tuntenut armoa, kuten eivät varmastikaan myöskään roomalaiset sotilaat. Boudicca tuhosi raa’asti vahvan roomalaisen legioonan.

Hänen voittonsa saivat hänen seuraajiensa määrän lisääntymään. Noin vuoden taistelun jälkeen roomalainen kenraali Suetonius onnistui kuitenkin toimimaan.

Viimeinen tragedia

Kapeassa kivisessä laaksossa käytiin hyvin epätasaväkinen taistelu, jossa roomalaisia sotilaita oli yksi viittä britannialaista vastaan. Roomalaiset olivat kuitenkin hyvin kurinalaisia, heillä oli paljon parempi varustelu ja he taistelivat loistavan viimeisen taistelun. Keltit eivät kyenneet rikkomaan roomalaista muodostelmaa, ja heidän oli nopeasti vetäydyttävä ja paettava. Tähän päättyi heidän toivonsa. Brittijoukot kärsivät pahempia tappioita.

Ennen vääjäämätöntä loppuaan Boudicca valitsi kuoleman vankeuden sijaan vielä kerran, tietoisena siitä mitä tapahtuisi, jos hänet saataisiin kiinni elävänä. Britannialla ei koskaan enää ollut samanlaista sotapäällikköä kuin Boudicca. Hänen petosten, nöyryytysten ja koston täyttämä elämänsä tuli päätökseen.

Boudiccan rinnalla taisteli varmastikin paljon naissotureita, ja vaikka he eivät koskaan muodostaneet valtaosaa kelttiarmeijoista, hekin taistelivat elämänsä, maansa ja vapautensa puolesta.