Epäonnistuminen ei ole paha asia, mutta ystävystyminen kiven kanssa on. Kummin tahansa, on hyvä, että tämä kivi on olemassa, sillä ei ole olemassa mitään, mikä määrittelisi meitä niin hyvin kuin vaikeuksien yli pääseminen.
Tulemme elämän kanssa toimeen hengittämällä syvään hitaasti, pyytämällä lisää ja laskemalla kolmeen. Ei väliä, kuinka vaikeita asioita kohtaamme, sillä meillä on kyky muuttaa pelkomme rohkeuden kilveksi.
Tämä on se hetki, kun hengähdät ja annat itsellesi aikaa. Olipa menneisyytesi muuttunut miten synkäksi tahansa, voit aina pysähtyä ja ottaa etäisyyttä.
Mitä opimme ajan kanssa…
Elämä on niin hyvä opettaja, että mikäli emme opi opetusta ensimmäisellä kerralla, saamme varmasti toisen tilaisuuden. Tästä syystä joudumme usein käsittelemään masennusta ja turhautuneisuutta, koska mikään ei suju niin kuin haluaisimme. Ei ole olemassa mitään selviytymisoppaita, mutta opimme elämään silloin, kun tuli koskettaa ihoamme.
Ajan kanssa opimme pärjäämään elämän kanssa. Tiedämme mihin suuntaan astua ja koska ottaa perspektiiviä. Jorge Luis Borges on jättänyt meille tämän kauniin tekstin, joka havainnollistaa sitä, että opimme “harjoittelemalla” elämistä, eli kaatumalla ja nousemalla takaisin ylös tuhansia kertoja:
“Ajan kanssa olen oppinut kädestä pitelemisen ja sielun kahlitsemisen hienon eron. Ajan kanssa olen oppinut, että rakkaus ei tarkoita johonkuhun tukeutumista ja että seura ei tarkoita turvaa.
Ajan kanssa aloin oppimaan, että suudelmat eivät ole sopimuksia eikä lahjat lupauksia.
Ajan kanssa opin, että jonkun kanssa oleminen siitä syystä, että hän tarjoaa sinulle hyvän tulevaisuuden, tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin haluat palata menneisyyteesi. Ajan kanssa tulet ymmärtämään, että naimisiin meneminen siitä syystä että “nyt on sen aika”, on selkeä varoitus siitä, että avioliittosi tulee epäonnistumaan.
Ajan kanssa ymmärsin, että vain hän, joka kykenee rakastamaan sinua puutteinesi ilman että hän yrittää muuttaa sinua, voi antaa sinulle kaiken ansaitsemasi onnen.
Ajan kanssa ymmärrät, että mikäli olet henkilön kanssa vain jottet tuntisi itseäsi yksinäiseksi, tulet toivomaan, ettet näkisi häntä enää ikinä.
Ajan kanssa ymmärrät, että tosiystävät ovat paljon arvokkaampia kuin mikään määrä rahaa. Ajan kanssa ymmärsin, että tosiystävät voidaan laskea yhden käden sormin ja ne, jotka eivät taistele heidän puolestaan, tulevat löytämään itsensä ennemmin tai myöhemmin epäaitojen ystävyyssuhteiden keskeltä.
Ajan kanssa opin, että mikäli olet satuttanut ystävääsi suuresti, ystävyyssuhde ei tule luultavasti enää koskaan olemaan samanlainen. Ajan kanssa ymmärrät, että vaikka olisitkin onnellinen ystäviesi kanssa, yhtenä päivänä tulet itkemään niiden takia, jotka päästit menemään. Ajan kanssa ymmärrät, että jokainen elämäsi kokemus jokaisen ihmisen kanssa tapahtuu vain kerran.
Ajan kanssa ymmärrät että he, jotka nöyryyttävät tai halveksivat muita ihmisiä, tulevat ennemmin tai myöhemmin kärsimään saman nöyryytyksen tai halveksinnan kaksinkertaisena.
Ajan kanssa opin, että sinun tulisi rakentaa kaikki polkusi tänään, sillä huomenna maaperä voi olla liian epävakaa.
Ajan kanssa ymmärsin, että asioiden hoputtaminen tai pakottaminen tekevät niistä loppujen lopuksi jotain, jota et toivonut.
Ajan kanssa ymmärrät, että parasta ei itse asiassa ollut tulevaisuus, vaan sen hetki, jonka elit juuri sillä hetkellä.
Ajan kanssa tulet näkemään, että vaikka oletkin onnellinen vierelläsi olevien ihmisten kanssa, tulet ikävöimään kamalasti niitä, jotka olivat kanssasi eilen ja ovat nyt poissa.
Ajan kanssa opin, että anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen, rakkauden tunnustaminen, jonkun ikävöiminen, jonkun tarvitseminen, halu olla jonkun ystävä… hautaan saakka… ei käy enää järkeen.
Mutta valitettavasti… ymmärrämme tämän vain ajan kanssa.”
Kasvamme enemmän virheiden kuin vuosien myötä
Aika auttaa meitä ymmärtämään, että epäonnistumisemme antavat meille syyn seisoa selkä suorana ja olla ylpeitä itsestämme. Virheiden kautta opimme vastustamaan sitä, mikä sitoo meidät. Opimme taistelemaan ennakkoluulojemme voimaa vastaan. Opimme asettamaan syrjään halumme luovuttaa. Opimme lopettamaan valittamisen. Opimme puhumaan itsellemme, ymmärtämään kateutta ja hankkiutumaan eroon villityksistä. Opimme lepäämään.
Kun kaadut ja kun kärsit, ymmärrät että kaikki tulee ja kaikki menee, että kaikki muuttuu. Vaikka se onkin paradoksaalista, se hetki jolloin alamme muuttua, tapahtuu samaan aikaan kuin se hetki jolloin alamme hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
