Asiat, joille et anna nimeä, lakkaavat olemasta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Adriana Díez.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Mihin nimettömät pelot menevät? Mihin mieli varastoi ne tunteet, joista olemme päästäneet irti? Miten käsittelemme asioita jotka satuttavat meitä, jos vältämme niitä? Missä on niiden unelmien viimeinen levähdyspaikka, jotka eivät koskaan toteudu? Kaikki ne asiat, joille emme anna nimeä, lakkaavat olemasta.

Mutta se että ne eivät ole olemassa ei tarkoita, etteivätkö ne voisi silti satuttaa meitä. Ne jatkavat meidän satuttamistamme, puhumme niistä tai emme. Tunnemme edelleen kipua, kun muut hyökkäävät itsetuntoamme kohtaan ja vähättelevät meitä, vaikka emme sitä ilmaisisikaan. Mutta jos emme puhu näistä asioista, niin käytännössä ne lakkaavat olemasta.

Kuinka voimme määritellä pelkomme, jos emme nimeä niitä? Kun annamme niille nimen, annamme niille muodon. Ja tämä antaa meille mahdollisuuden kohdata ne ja voittaa ne. Jos emme tee tätä, pelkomme jatkavat olemassaoloaan. Monet ajatukset voivat olla meille merkittäviä. Mutta jos emme nimeä niitä, emme koskaan kohtaa niitä. Ajatukset ovat edelleen voimakkaita, mutta ne ovat olemassa vain mielessämme.

Kuinka nimettömät asiat vaikuttavat meihin?

Tiesitkö, että kolmasosa niistä ihmisistä jotka menevät lääkärille, eivät saa lääketieteellistä selitystä oireilleen? Heidän kipunsa ei ole fyysistä, vaan psykologista. Tämä tarkoittaa, että psykologinen kipu satuttaa yhtä paljon kuin fyysinenkin kipu. Se pysyy henkilön sisällä kykenemättä karkaamaan, ja siksi se vahingoittaa ruumista. Kaikki ne asiat, joille emme anna nimeä ja joita emme vapauta, eivät ole muiden silmissä olemassa.

Mitä kauemmin vietämme oman kipumme kanssa aikaa, sitä suuremmaksi se sisällämme kasvaa. Kun emme salli sen tulla ulos, lisäämme mahdollisuuttamme sairastua. Tämä pitää paikkansa silloin kun näemme mutta emme puhu, silloin kun kuulemme mutta emme auta, kun meihin sattuu mutta emme yritä parantaa itseämme. Nämä ovat tapoja tehdä ruumiistamme ja sielustamme sairas.

Jo pelkkä kärsimys repii ihmistä sisältä. Siksi ei ole olemassa parempaa parannusta kuin niiden asioiden nimeäminen, jotka tappavat meidät sisältä. Nimetkäämme pelkomme, unelmamme ja maailman epäoikeudenmukaisuudet. Kun nimeämme nämä kaikki, meillä on valtaa tehdä niiden eteen jotain. Voimme tehdä niiden eteen töitä ja kohdata ne. Voimme voittaa ne.

Miksi tunteiden tukahduttaminen on pahasta?

Ihmisten ei ole mahdollista ymmärtää sitä, mille emme anna nimeä. Ihmiset eivät voi nähdä sitä taakkaa, jota kannamme mukanamme. Tästä johtuen emme voi jakaa tämän taakan painoa kenenkään kanssa. Siksi se päätyy kiduttamaan ja kuluttamaan meitä.

Tunteet ovat todella tärkeitä. Siksi on oleellista oppia kuinka säädellä niitä. Tämä pitää paikkansa sekä psyykkisen että fyysisen terveyden kannalta.

Tiedemiesten Philippe Goldinin ja James Grossin kirjoittaman Biological Psychiatry –aikakauslehdessä julkaiseman artikkelin mukaan tunteet ovat suhteessa aivojen aktiviteetin mallien kanssa, ilmaisemme nämä tunteet tai emme. Tämän lisäksi he myös totesivat, että psyykkinen tukahduttaminen aktivoi insulan ja mantelitumakkeen.

Tunteiden ilmaiseminen helpottaa niiden aiheuttamaa kipua ja vahinkoa. Kun tunnistamme tunteet, joita tietyt tilanteet meissä herättävät (pelko, ilo, viha, jne.), olemme lähempänä näiden tilanteiden kohtaamista älykkäästi.

Kun vapautamme kaiken, voimme parantaa itsemme. Kun tyhjennämme sen, mikä on sisällämme, teemme ongelmasta pienemmän, sillä kykenemme jakamaan sen. Kun nimeämme jotain, annamme sille fyysisen muodon. Silloin meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata se.