Antoni Gaudí: mahtava arkkitehti
Antoni Gaudí oli enemmän kuin arkkitehti: hän oli taiteilija, jonka jokainen työ on vankkumaton osoitus hänen nerokkuudestaan ja herkkyydestään. Hänen tyylinsä on ainutlaatuinen ja tunnistettava. On hyvä syy siihen, miksi monet hänen töistään ovat parhaillaan UNESCO:n maailmanperintöluettelossa.
Gaudílla oli kolme suurta intohimoa: luonto, taide ja uskonto. Hän antoi parhaat kykynsä ja taitonsa niistä jokaiseen. Hänellä ei käytännössä katsoen ollut lainkaan yksityiselämää, sillä hän omistautui täysin töilleen ja vakaumuksilleen.
Vaikka hänen omintakeista tapaansa nähdä arkkitehtuuri pidettiin suuressa arvossa jo hänen elinaikanaan, alettiin häntä todella arvostaa vasta kuolemansa jälkeen. Nykyään hänet tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen merkittävimpänä arkkitehtina, ja ihmiset kaikkialla maailmassa tutkivat ja opiskelevat hänen töitään.
Antoni Gaudí, hiljainen lapsi
Yksi merkille pantavimmista asioista Antoni Gaudín elämässä oli se, että hän syntyi käsityöläisten perheeseen. Viisi sukupolvea häntä ennen oli valmistanut kuparituotteita. Esimerkiksi hänen oma isänsä ja kaksi isoisäänsä olivat kattilanvalmistajia. He valmistivat tynnyreitä rypäleiden tislausta varten Tarragonassa.
Gaudí huomautti usein, että hänen visionsa näistä lapsuuden suurista esineistä totutti hänet käsittämään maailman kolmiulotteisena. Hänelle mikä tahansa jäykkä materiaali ja suuret esineet olivat muovailtavissa. Tätä ainutlaatuista näkemystään hän myöhemmin sovelsi töihinsä.
Kukaan ei tiedä, syntyikö Antoni Gaudí Reusissa vai Riudomsissa. Hän itse väitti koko elämänsä ajan olevansa kotoisin milloin mistäkin. Hänen syntymäaikansa on kyllä tiedossa: 25. päivä kesäkuuta 1852. Tiedetään myös se, että hänen terveytensä oli niin heikko, että hänen vanhempansa päättivät kastaa pojan katolisen kirkon kautta seuraavana päivänä syntymästään pääosin siksi, että tämän pelättiin kuolevan.
Antoni Gaudí oli sairasteleva lapsi. Tämä teki hänestä introvertin ja suuren luonnon tarkkailijan. Hänen arkkitehtuurinsa imitoi aina luonnosta löytyviä orgaanisia asioita. Hän suosi todellisessa maailmassa näkyviä kaaria kaavapiirrosten suorien linjojen sijaan. Tämä kaikki teki hänen tyylistään helposti tunnistettavan.
Erilainen arkkitehti
Kun perhe muutti Barcelonaan, Antoni Gaudí hakeutui arkkitehtuurikouluun vuonna 1874. Samana vuonna hän loi ensimmäiset arkkitehtoniset työnsä ja uppoutui useiden eri kulttuurien arkkitehtuuriin.
Vuonna 1876 hänen äitinsä ja veljensä kuolivat. Antoni Gaudí oli 57-vuotias, ja hänen veljensä oli vasta 25. Veli oli juuri valmistunut lääkäriksi. Tämä kahden perheenjäsenen menetys oli valtavan kova isku Gaudílle. Hänen oli pakko tehdä töitä osa-aikaisena piirtäjänä voidakseen suorittaa opintonsa loppuun.
Kolme vuotta myöhemmin myös Rosa, hänen ainoa elossa oleva sisarensa, kuoli. Sisar jätti jälkeensä tyttären, josta Gaudí piti huolta. Samana vuonna hän tapasi Eusebio Güellin, josta myöhemmin tuli hänen ystävänsä ja tukijansa. Gaudín maine arkkitehtina alkoi kasvaa.
Epäonni ja loisto
Antoni Gaudí rakasti vain yhtä naista koko elämänsä ajan. Tämän nimi oli Pepeta Moreu. Hän oli koruompelija, joka kirjoitti Gaudílle kertoakseen, että tämän tilaama lippu Cooperativa Obrera Mataronenselle oli liian haastava tehdä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Tuosta lähtien Gaudí alkoi käydä syömässä Pepetan luona joka sunnuntai. Hän toi yleensä mukanaan siskontyttärensä Rosan. Kun Gaudí kosi Pepetaa, tämä vastasi kieltävästi. Antoni Gaudí ei ollut mikään supermalli, pikemminkin päinvastoin. Jotkut sanovat Pepetan kieltäytyneen siksi, ettei tämä voinut mennä naimisiin miehen kanssa, jolla oli “viikset täynnä räkää”.
Tuohon aikaan, vuonna 1883, Antoni Gaudí alkoi rakentaa mestariteostaan Sagrada Família -basilikaa Barcelonaan. Hänestä tuli myös anakoreetti, yhä salaperäisempi ja uskonnollisempi. Hän omistautui töilleen enemmän kuin koskaan. Hän kävi katolisessa messussa useita kertoja päivässä ja ryhtyi kaikenlaisille hurjille paastoille, jotka pääosin vain vaaransivat hänen terveytensä.
Hän joutui myös kokemaan isänsä ja sisarentyttärensä kuoleman, kuten myös ystävänsä ja tukijansa Eusebio Güellin kuoleman.
Antoni Gaudí jäi auton alle vuonna 1926. Kerjäläistä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi hänet vietiin hyväntekeväisyydellä rahoitettavaan sairaalaan. Hän kuoli kolme päivää myöhemmin. Koko Barcelona suri hänen menetystään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Ramírez, J. A. (1998). La metáfora de la colmena: de Gaudí a Le Corbusier (Vol. 13). Siruela.