Alice Herz-Sommer: selviytyneen taiteilijan elämänkerta

Miksi sanomme, että Alice Herz-Sommer on selviytyjä? Koska hänet tuomittiin kuolemaan, kun hän oli vielä hyvin nuori: Alice oli juutalainen ja joutui natsien keskitysleirille. Ja tästä samasta samasta syystä hänet oli myös tuomittu ikuisen uhrin rooliin. Kaikista ennusteista huolimatta Alice Herz-Sommer tuli tunnetuksi lempinimellään “maailman optimistisin nainen”.

Yhdessä monista haastatteluistaan ​​Alice Herz-Sommer kertoi, että hänellä oli kaksoissisko, jonka kanssa hän jakoi niin saman ulkonäön, vanhemmat kuin geenitkin; mutta jonka asenne oli radikaalisti päinvastainen. Alice on sanonut syntyneensä optimistiseksi ja että hän pyrkii aina näkemään tilanteen kuin tilanteen positiivisen puolen kaikissa olosuhteissa, myös kaikkein pahimmissa.

Alice Herz-Sommeria ihailtiin suuresti hänen elinvoimansa ansiosta, jonka hän säilytti elämänsä viimeisiin päiviin saakka. Korkeasta iästään huolimatta hän harjoitteli suurta intohimoaan, pianonsoittoa, joka ikinen päivä. Lisäksi hän oli melkein 100-vuotias, kun hän ilmoittautui vanhusten yliopistoon, eivätkä hänen innokkuutensa oppia uutta ja ylittää itsensä koskaan palaneet loppuun. Tämän vuoksi haluamme jakaa sinulle Alice Herz-Sommerin tarinan ja ne avaimet pitkäikäisyyteen ja ainaiseen optimismiin, joiden avulla Alice kohtasi elämänsä.

Alice Herz-Sommer ja onnellinen lapsuus

Niiden ihmisten joukosta, jotka omaavat sinnikkyyttä ja sitkeyttä, löytyy lähes aina onnellinen lapsuus. Alice Herz-Sommer syntyi Prahassa, entisessä Tšekkoslovakiassa, 26. marraskuuta vuonna 1903 juutalaisten muusikoiden perheeseen, jossa taiteella ja kulttuurilla oli keskeinen paikka.

Tuon ajan tunnetuimmat taiteilijat ja älymystö kulkivat läpi Alice Herz-Sommerin kodin. Franz Kafka oli yksi Alicen kodin säännöllisistä vierailijoista, ja itse asiassa Alicen sisko menikin naimisiin tämän kirjallisuusneron parhaan ystävän kanssa. Kafkan lisäksi Alicen perheessä vierailivat mm. Gustav Mahler, Rainer Maria Rilke, Stefan Zweig ja Thomas Mann. Jopa itse Sigmund Freud oli yksi perheen kutsuvieraista.

Alice tunsi syvää rakkautta musiikkia kohtaan jo varhaisesta iästä lähtien. Kahdeksanvuotiaasta lähtien hän omisti rakkautensa ja kurinalaisuutensa ​​pianonsoitolle, ja teini-ikäisenä hän soitti jo konserteissa ympäri Prahaa.

Natsien valloitus

Vuonna 1931 Alice Herz-Sommer tapasi Leopold Sommerin, joka oli myös muusikko. Alice ja Leopold menivät naimisiin ja miehestä tuli Alicen elämän suuri rakkaus. Vuonna 1937 syntyi heidän ainoa poikansa, Raphael. Onnellisuutta ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, sillä vuonna 1939 natsit miehittivät Tšekkoslovakian. Suurin osa juutalaisista lähetettiin gettoihin. Alice ja hänen perheensä olivat kuitenkin hyvin kunnioitettuja lähiympäristössään ja kenties tämän vuoksi he saivat jäädä taloonsa.

Asiat alkoivat kuitenkin mutkistua. Sodan edetessä itse tšekitkin alkoivat syrjiä juutalaisia. Vuonna 1942 karkotuskirjeet saapuivat niin Alicen äidille kuin Leopoldin vanhemmillekin. Se oli dramaattinen hetki.

Alice itse joutui viemään 72-vuotiaan äitinsä karkotuskeskukseen. Siellä hän joutui jättämään äidilleen hyvästit ja katsomaan tietäen, kuinka hänen äitinsä marssitettiin kohti kuolemaansa. Tuo avuttomuuden hetki oli Alicen elämän tuhoisin hetki. Vielä useita vuosikymmeniä myöhemmin Alicella oli tapana muistella äitiään nostalgialla, melankolisesti ja surullisesti, etenkin Mahlerin melodioiden kautta.

Selviytyjä

Pian perheen kotiin saapui uusi karkotusmääräys ja tuo, vuonna 1943 saapunut määräys päätyi rikkomaan koko ytimen; tällä kertaa karkotusmääräys oli suunnattu sekä Alice Herz-Sommerille että hänen aviomiehelleen ja pojalleen. Kaikki kolme vietiin Theresienstadtin keskitysleirille, jota pidettiin “taiteilijoiden keskitysleirinä”. Teoriassa tälle keskitysleirille lähetetyt vangit pidettiin hengissä, vaikka myöhemmin osoitettiin, että se oli valhetta.

Keskitysleirillä Alice alkoi soittaa natseille, jotka illastivat tämän upean pianistin soiton rytmiin, suunnitellen samalla seuraavaa tuhoaan. Alice soitti myös keskitysleirin vangeille. Alice on kertonut, että hän teki keskitysleirillä olonsa aikana kaiken kaikkiaan 150 esitystä, ja että monissa esityksissään hän pystyi huomaamaan, kuinka musiikki ravitsi keskitysleirillä pidettyjen ihmisten riivattuja ja kidutettuja sieluja.

Alicen aviomies siirrettiin Auschwitzin keskitysleirille, ja hyvästejä jättäessään Leopold sanoi vaimolleen: “Älä tee mitään vapaaehtoisesti.” Päiviä myöhemmin natsit etsivät “vapaaehtoisia”, jotka halusivat tavata uudelleen aviomiehensä. Alice muisti Leopoldin sanat ja kieltäytyi. Tällä tavalla hän onnistui pelastamaan henkensä. Alicen mukaan joka tapauksessa kaikkein vaikein asia oli nähdä hänen oman poikansa näkevän nälkää ja kompensoidakseen tätä, Alice hymyili aina.

Alice Herz-Sommer ja hänen poikansa olivat harvoja keskitysleirin eloonjääneistä. Sodan päätyttyä he muuttivat Israeliin. Alice päätti olla elämättä menneisyydessä ja kasvattaa poikansa ilman vihaa. Raphaelista tuli lopulta kuuluisa sellisti ja Alice kuoli merkittävässä 110 vuoden iässä Lontoossa, Englannissa.

Epäilemättä Alice Herz-Sommer on esimerkillään voinut osoittaa, kuinka pitkälle ihminen on kykenevä jaksamaan ja kuinka asenteemme elämää kohtaan voi määrittää koko tulevaisuutemme.