Älä aseta liikaa vaatimuksia itsellesi

Jokaisessa päivässäsi motivaatiosi ja intohimosi ovat enemmän tai vähemmän näkyvänä. Vaikka motivaatio perustuu vaatimuksiin, intohimosi ajaa sinut “menemään pidemmälle”. Ongelmia kuitenkin ilmenee, kun ylität rajat ja yrität pakkomielteisesti täydellisyyttä. Niinpä, sen sijaan että arvostaisit tekemääsi, kerrotkin lopulta itsellesi ja kaikille muille, mitä et ole onnistunut tekemään.

Psykologi Marcelo Rodriguez Ceberio kutsuu tätä hypervaatimukseksi. Itse asiassa se on todellinen tapa devalvoida saavutuksiasi. Ole siis varovainen äläkä aseta itsellesi liikaa vaatimuksia.

Itsesi motivointi vaatimuksilla ja kritiikillä

Minkä tahansa sitoumuksen toteuttamiseksi sinun on oltava motivoitunut. Motivoituminen tarkoittaa sitä, että tunnet kannustusta ja halua ryhtyä toimeen ja toteuttaa kaikki mitä aiotkin. Jotta tämä prosessi onnistuu, sinun on kuitenkin rajoitettava vaatimuksiasi itseltäsi.

Vaatimukset rohkaisevat ja antavat arvoa ponnisteluillesi jossain määrin. Näiden rajojen ulkopuolella siitä tulee kuitenkin Ceberion sanoin hypervaatimus. Saatat nyt miettiä, mitä nämä rajat todella ovat. Toisin sanoen, missä vaiheessa sinä ylität potentiaalisi?

Ceberio määrittelee hypervaatimuksen pyrkimykseksi ylittää henkilökohtainen potentiaalisi. On oleellista, että kaikki sujuu täydellisesti. Todellisuudessa elämä on sekä ylä- että alamäkeä. Hypervaativan henkilön on kuitenkin vaikea sietää virhemarginaalia. Jopa yhtä virhettä ei voida hyväksyä ja se johtaa syyllisyyteen ja kärsimykseen.

Terve vaatimustaso ja hypervaatimus

• Terve vaatimustaso etsii mahdollisuuksia ja henkilökohtaisia resursseja. Sitten se pakottaa sinua soveltamaan niitä tilanteisiin ja kokemuksiin, jotka tarvitsevat ratkaisua.
• Hypervaatimus ei kuitenkaan etsi vain henkilökohtaisia resursseja. Se yrittää luoda sellaisia mahdollisuuksia, jotka ylittävät kykysi.

Ihmiset, joilla on terve vaatimusten taso itseltään, tietävät rajansa, hyödyntävät resurssejaan ja arvostavat niitä. Hypervaatijat ovat taas kuin koneita. He eivät ymmärrä rajojaan ja ylittävät kykynsä. Kun he eivät sitten saavuta haluttuja tavoitteitaan, he painostavat itseään, kunnes tuntevat itsensä täysin hyödyttömiksi.

Hypervaatija on täydellinen esimerkki siitä, nähdäänkö lasi puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä. Niin kauan kuin lasi on täynnä, nämä ihmiset pysyvät tasapainossa. Jos se on puoliksi täynnä/tyhjä, he alkavat aliarvioida itseään.

Esimerkiksi normaali ihminen olisi täysin onnellinen saadessaan kokeesta tulokseksi B:n. Hypervaatijalle tulee kuitenkin pakkomielle, jos hän ei saa A:ta. Itse asiassa, vaikka hypervaatija saisi A-, hän korostaisi sitä, ettei hän saanut A:ta tai A+, kysyen itseltään miksi hän epäonnistui.

Terveen vaatimustason omaava henkilö nauttii suorituskyvystään ja pyrkii käyttämään kokemusta hyödyksi tulevaisuudessa. Hypervaatija taas ei ole onnellinen, ei vaikka hän saisi A+. Hän löytäisi vielä jotain valitettavaa tai parannettavaa.

Hypervaatijat tuntevat olevansa syyllisiä

Hypervaatijat huomauttavat aina siitä, mitä puuttuu. He ovat jatkuvasti velkaa itselleen. Tämä saa heidät tuntemaan syyllisyyttä ja ahdistusta. Siksi he asettavat itselleen liikaa kohtuuttomia vaatimuksia ja tuntevat syyllisyyttä sekä valittavat myös paljon.

Terveen vaatimustason henkilöt eivät tunne syyllisyyttä. He tuntevat vain tarvittavat tunteet, koska he pystyvät hyväksymään virhemarginaalin. Lisäksi he ovat tietoisia siitä, että tämä marginaali antaa heille mahdollisuuden oppia.

• Hypervaatijat eivät salli itsensä tehdä virheitä. Heille ei ole olemassa virhemarginaalia. Tästä syystä he kokevat ylitsepääsemättömiä epämiellyttäviä tunteita, jotka ilmenevät syyllisyydestä, aggressiivisuudesta ja muusta kärsimyksestä. Hypervaatija on jäykkä ja yksiselitteinen.
• Toisaalta terveen vaatimustason ihmiset ovat joustavampia. He ovat vähemmän alttiita dogmatismille. Lisäksi he antavat itsensä tehdä virheitä kokemuksen nimissä.

Erot hypervaatimusten ja terveen vaatimustason välillä

Näillä asenteilla on seurauksia paitsi ihmiselle, myös hänen ympäristölleen.

Hypervaatimukset, sekä itseltään että muilta, ovat yleisiä aliarvostetuilla ihmisillä. On tavallista, että hypervaativista ihmisistä tulee kriittisiä ja he vähättelevät tiettyjä ihmisiä ympärillään. He eivät arvosta sitä mitä on tehty, koska he ovat tiukasti kiinni siinä, mitä ei ole tehty.

Tässä on luettelo terveen vaatimustason ja hypervaatimustason ihmisten ominaisuuksista ja välittäjäaineista.

Liikaa vaatimuksia = aliarvostus

Ihmiset, jotka aliarvostavat itseään, työskentelevät ahkerasti saadakseen tunnustusta. Itse asiassa monista heistä tulee erinomaisia opiskelijoita. Tämä johtuu siitä, että he alhaisen itsetuntonsa vuoksi asettavat itselleen liiallisia vaatimuksia pyrkimyksissään voittaa arvottomuuden tunteensa. Todellisuudessa he yrittävät herättää huomiota salaisella odotuksella, että heitä arvostetaan.

Monet heistä ovat saattaneet tuntea jääneensä sivuun lapsuudessa. Ehkä heidän vanhempansa olivat kiireisiä työssään tai keskittyivät esimerkiksi avioliittoonsa tai muihin lapsiinsa. Tästä syystä lapsi oppi olemaan erittäin vaativa yrittäessään vanhempiensa arvostusta.

Meidän on kuitenkin mainittava, että kaikki esimerkilliset opiskelijat eivät vaadi itseltään liikaa ja aliarvioi itseään. Hypervaatimus on resurssi, jota matalan itsetunnon omaava henkilö käyttää itsensä nostamiseen. Ennemmin tai myöhemmin, itsensä toteuttava ennustus lankeaa heidän päälleen.

Liikaa vaatimuksia: muita hypervaatimukseen liittyviä ongelmia

Hypervaatijat voivat joskus palaa loppuun. Heillä on alhainen suvaitsevaisuus turhautumista kohtaan. Kun he eivät saavuta mahdottomia tavoitteitaan, he tuntevat syvästi epäonnistuneensa. Kukaan ei voi estää heitä tuntemasta näin.

Lisäksi he ovat aina yrittäneet sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tästä syystä heidän on vaikea selviytyä turhautumisen epämukavuudesta. He tuntevat olevansa yksin, vaikka ovat rakentaneet tuon yksinäisyyden itse.

He kokevat myös kaikkivaltiaan tunteita. Tämä suurentaa heidän hypervaativaa käyttäytymistään. Tämä yhdistelmä on kohtalokas, koska se saa heidät tulemaan itsensä vielä enemmän perfektionisteiksi ja siten alttiimmiksi tuntemaan, että jotain puuttuu.

Mitä suurempi hypervaatimustaso ihmisellä on, sitä suurempi systemaatio on hänen elämässään ja ympäristössään. Hypervaatijoista tulee kriittisiä, autoritaarisia ja negatiivisia sekä itseään että ympäristöään kohtaan. He eivät koskaan anna mitään positiivista merkitystä omille tai muiden saavutuksille. He eivät myöskään saa mitään iloa tavoitteen saavuttamisesta.

Ajan myötä elo tämänlaisten ihmisten kanssa tulee sietämättömäksi. He ovat kontekstiriippuvaisia, mutta joutuvat ansaan, niin etteivät he koskaan tunne tyydytystä. Tämän seurauksena muut ihmiset pyrkivät heistä yhä loitommalle ja he jäävät yhä enemmän yksin.