Ajan tuhlaaminen on yhtä tärkeää kuin sen käyttäminen

Joskus ajan tuhlaaminen on elämistä, ja toisin kuin meille on uskoteltu, aika ei ole rahaa. Toimettomuus ja pelkkä oleminen, tunteminen ja nauttiminen ovat yhtä kuin hyvinvointi ja onnellisuus.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Ajan tuhlaaminen on suhteellinen käsite, jota tulisi pohtia toisesta näkökulmasta. Se voi olla esimerkiksi arvokas avain hyvinvointiin. Mietitäänpä tätä. Elämme yhteiskunnassa, jossa meille vakuutetaan että aika on rahaa ja meidän on hyödynnettävä jokainen elämämme sekunti parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä johtaa epäilemättä jo monelle tuttuun ja toistuvaan stressin ja ahdistuksen labyrinttiin, joka on seurausta itsensä unohtamisesta. Aika ei siis ole rahaa, kultaa eikä hopeaa. Aika on paljon arvokkaampaa, sillä aika on elämää.

Ajanhallinta

Taito hallita aikaa ja antaa itsensä olla joskus tekemättä yhtään mitään antaa mielenrauhaa. Meidän on usein vaikea tehdä tätä, koska olemme viettäneet niin monet tunnit elämästämme “tuottavuusasetuksella”. Mielemme on oppinut tulkitsemaan sohvalla makaamisen ja lepäämisen ajan tuhlaamiseksi.

On olemassa ajanhallinnan “taitureita”, kuten tohtori Alex Soojung-Kim Pang, joka tunnetaan konsultin työstään Piilaaksossa. Hän selittää kirjassaan “Rest: Why You Get More Done When You Work Less“, että meidän on aika muuttaa elämäntapaamme. Meidän on ymmärrettävä, että ajan “tuhlaaminen” on kannattavaa, sillä sen avulla lataamme akkumme ja löydämme mielenrauhan.

Ajan tuhlaaminen on elämistä

Max Weber, 1900-luvun tunnettu filosofi, ekonomisti ja sosiologi, uskoo, että teollisen vallankumouksen myötä ihmiset alkoivat suhtautua töihinsä lähes uskonnollisella vakaumuksella. Työnteko ei enää ollut vain keino tienata elanto selviytyäkseen – se oli ja on edelleen elämäntapa.

Monien mielestä työ tuo arvokkuutta ihmisyyteen. Aktiivisuus on yhtä kuin tuotteliaisuus. Vaikka tämä onkin osittain totta, useimmiten se menee äärimmäisyyksiin niin, että jotkut ihmiset eivät kykene rentoutumaan lainkaan.

Toimettomuuden pitäminen ajan tuhlaamisena johtaa psyykkiseen uupumukseen. Saksassa sijaitsevan Johannes Gutenberg-Universität Mainz -yliopiston tohtori Leonard Reineckenin suorittama mielenkiintoinen tutkimus osoittaa, että moni arvostaa itseään vähemmän katsoessaan jonkin aikaa televisiota, koska he tuntevat syyllisyyttä toimettomuudestaan ja pitävät sitä ajan hukkaamisena.

Älä ole kuin valkoinen kani

“Voi minua poloista! Voi minua poloista! Nyt totta vie myöhästyn kun myöhästynkin!” Näin tuumaa Liisan seikkailut ihmemaassa -tarinan valkoinen kani. Tämä hahmo symboloi monien ihmisten hurjan kiireistä elämää. Myönnä pois, meillä on aina muka jotain tehtävää ja tarkkailemme hädissämme kelloa. Ruokimme jatkuvasti tällaista käytöstä, joka upottaa ahdistuksen ja psyykkisen uupumuksen kuiluun.

Tuotteliaisuuden ja täydellisyyden tavoittelun kulttuuri aiheuttaa meissä syyllisyyden tunnetta jo silloin, kun otamme hieman aikaa levolle. Joskus mielemme kiduttaa meitä ajatuksilla niistä asioista, joita meidän muka pitäisi olla tekemässä.

Anna itsellesi aikaa

Joskus ajan tuhlaaminen ei todellisuudessa vie meiltä mitään – oikeastaan päinvastoin. On aika lakata uskomasta, että meidän on oltava tuotteliaita joka sekunti. Nyt on ihanteellinen hetki antaa itsensä olla taas kuin lapsi; antaa itsensä tylsistyä tunteakseen itsensä lopultakin vapaaksi, rentoutuneeksi ja jopa leikkisäksi.

Meidän olisi hyvä olla tekemättä mitään useita tunteja päivässä, sillä tämä herättää meissä luovuutta ja pohdintaa. Itse asiassa meidän on ymmärrettävä, että runsaampi työnteko ei välttämättä tarkoita sitä, että saamme tehtyä enemmän. Saamme yleensä paljon enemmän aikaiseksi tekemällä töitä muutaman tunnin vähemmän, ja myös elämänlaatumme paranee.

Kannattaa antaa itselleen tämä arvokas lahja. Anna itsellesi aikaa ja tilaisuus vain olla, hengittää ja nauttia elämästä täysillä kaikilla aisteilla.