"Äiti, en tarvitse sinua": välttelevä kiintymys lapsilla

Kiintymyssuhde on voimakas tunneside, jolla on suuri rooli ihmissuhteissamme. Vaikka jotkut kiintymystyypit ovat haitallisia, kiintymys itsessään on terveellistä ja välttämätöntä. Se kehittyy lapsuudessa, yhden elämämme tärkeimmän kehitysvaiheen aikana. Jos siis tänä aikana on tapahtunut minkäänlaista heitteillejättöä tai haitallista käytöstä, välttelevän kiintymyssuhteen muodostuminen on mahdollista.

Jos kasvuympäristömme on saanut meidät kehittämään tällaisen kiintymyssuhteen, meillä on monia ongelmia terveellisten ihmissuhteiden rakentamisessa. Emme kuitenkaan ole tietoisia näistä ongelmista ennen kuin kasvamme aikuisiksi, ja jotkut eivät vielä aikuisenakaan ole tietoisia kiintymystyylistään. 

Lapsuuden aikana mukaudumme ympäristöön, johon olemme syntyneet. Jos siis vanhemmat ovat liian tunkeilevia tai liian etäisiä, lapset kehittävät puolustusstrategioita, jotka auttavat heitä selviytymään tästä. Yksi näistä strategioista on välttelevä kiintymys.

Ainsworthin koe välttelevästä kiintymyksestä

Mary Ainsworth toteutti joitakin tutkimuksia, jotka auttoivat häntä tunnistamaan kolme kiintymystyyppiä: välttelevä, turvallinen ja vastustava. Näistä ainoastaan turvallinen kiintymys on “ihanteellinen”. Muut ovat dysfuntionaalisia kiintymyssuhteita.

Tutkiakseen ensimmäistä kiintymystyyppiä, jota myös me tarkastelemme tänään, Ainsworth toteutti tutkimuksen nimeltä “outo tilanne.” Siinä hän tutki äideistään erotettujen vauvojen käyttäytymistä.

Ainsworthin tutkimustulokset olivat hyvin paljastavia. Lapset tulivat todella helposti vihaisiksi, eli he olivat alttiita vihalle. He myös tekivät jotakin eri tavalla kuin lapset yleensä: he eivät etsineet äitiään häntä tarvitessaan.

Esimerkiksi vauva, jolla on turvallinen kiintymyssuhde, alkaa hyvin todennnäköisesti itkeä kun hänen äitinsä lähtee huoneesta tai liikkuu kauemmaksi. Äidin palatessa tällainen vauva kuitenkin lakkaa itkemästä ja alkaa tuntea olonsa turvalliseksi, rauhalliseksi ja onnelliseksi.

Tätä ei tapahtunut sellaisten vauvojen kanssa, joilla oli välttelevä kiintymyssuhde. He olivat välinpitämättömiä. He eivät välittäneet siitä, lähtikö äiti tai tuliko hän takaisin. Äiti ei siis tuonut lapsille turvallisuudentunnetta, jota jokainen lapsi tarvitsee.

Jos lapsi kokee torjunnan lähestyessään vanhempiaan, eivätkä vanhemmat vastaa hänen emotionaalisiin tarpeisiinsa, hän todennäköisesti kehittää välttelevän kiintymyssuhteen.

Erikoisin asia Ainsworthin tutkimuksessa on se, että tällaisen kiintymystyypin lapset jättivät äitinsä täysin huomiotta. Tuntemattomien kanssa he olivat kuitenkin ystävällisiä ja seurallisempia. Ainsworthin lopputuloksen mukaan nämä vauvat eivät olleet oppineet kommunikoimaan emotionaalisia tarpeitaan äideilleen (tai he olivat tehneet niin, mutta se ei ollut toiminut), joten he eivät myöskään olleet oppineet tarvitsemaan äitejään.

Välttelevä kiintymyssuhde ja sen seuraukset aikuisuudessa

Välttelevällä kiintymyssuhteella on vakavia vaikutuksia jokaiseen aikuiseen. Tähän mennessä muutamissa tutkimuksissa on kuitenkin luokiteltu tämän tyyppinen kiintymys kahdella tavalla: vähättelevä-välttelevä ja pelokas-välttelevä. Tarkastellaan nyt, kuinka nämä kaksi näkökulmaa vaikuttavat välttelevään kiintymykseen aikuisuudessa.

Ihmiset, joilla on vähättelevä-välttelevä kiintymystyyli, ovat yleensä hyvin itsenäisiä. Lisäksi heitä pidetään riippumattomina muista. Tästä seuraa se, että he torjuvat jokaisen, jolla on minkäänlaisia aikomuksia tulla riippuvaisiksi heistä. He eivät myöskään ole halukkaita syventämään ihmissuhteitaan, koska he kieltäytyvät “kiintymästä” keneenkään.

Sen sijaan henkilöt, joilla on pelokas-välttelevä kiintymystyyli, haluavat olla syvästi läheisiä muiden kanssa.  Tästä huolimatta heidän pelkonsa kuitenkin voittaa aina. Heidän on siis vaikea luottaa muihin ihmisiin, sillä heidän sisällään on vahva pelko loukatuksi tulemisesta. Kun he onnistuvat saamaan läheisyyttä muilta ihmisiltä, he tuntevat olonsa hyvin epämukaviksi.

Ihmiset, joilla on välttelevä kiintymys, on myös paljon vaikeuksia tunteidensa ilmaisemisessa. Heidän haluttomuutensa sitoutua muihin ihmisiin on ainoastaan strategia, joka suojelee heitä mahdolliselta torjumiselta. He ovat oppineet puolustamaan itseään selvitäkseen ilman vanhempiensa suojelua. Tämän vuoksi heistä on tullut riippumattomia. He kuitenkin kärsivät paljon, vaikka se ei ehkä näytäkään siltä.

Välttelevä kiintymys lapsilla on kuin varoitussignaali, joka eristää heidät ikätovereistaan. Joskus heistä tulee vihamielisiä ja aggressiivisia. Myös murrosiässä he osoittavat tätä eristäytymistä, mikä saattaa tehdä heistä epäsuosittuja ikätovereidensa keskuudessa. 

Lapsuus on hyvin tärkeä vaihe. Varmistamalla turvallisen kiintymyksen autamme lapsiamme kasvamaan aikuisiksi, jotka pystyvät terveisiin ihmissuhteisiin. Jos tätä ei tapahdu, he jatkavat toimimista niiden strategioiden mukaan, jotka lapsena auttoivat heitä suojelemaan itseään. Tästä tilanteesta tulee koko ajan sietämättömämpi.