Aiheuttavatko väkivaltaiset videopelit väkivaltaista käyttäytymistä?

Tiedätkö, mitä viimeaikaiset tutkimukset sanovat väkivaltaisista videopeleistä? Kerromme siitä täällä.
Aiheuttavatko väkivaltaiset videopelit väkivaltaista käyttäytymistä?
Gema Sánchez Cuevas

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 04 joulukuuta, 2022

Internetissä liikkuu monia tarinoita, uutisia ja urbaaneja legendoja nuorista, jotka tappavat vanhempansa väkivaltaisten videopelien takia. Esimerkiksi äskettäin Elchen kaupungissa (Espanja) nuori mies tappoi vanhempansa, kun he katkaisivat hänen Internet-yhteytensä huonojen kouluarvosanojen vuoksi. Kuten videopeli Katana Zero, tämä tarina on pelottava. Onko totta, että väkivaltaiset videopelit synnyttävät väkivaltaista käyttäytymistä?

Vastaus on monimutkainen. Monet tutkimukset ja ammattilaiset ovat väittäneet jo vuosia, että videopelit, varsinkin kaikkein väkivaltaisimmat, aiheuttavat väkivaltaista käyttäytymistä lapsissa ja nuorissa. Uusimmat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että monet muut tekijät vaikuttavat yksilön väkivaltaiseen käytökseen.

Syy-seuraus -suhde väkivallan ja videopelien välillä

Vuonna 2015 American Psychological Association (APA) väitti, että “ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä voidaksemme perustella syy-yhteyttä väkivaltaisten videopelien ja väkivaltaisen käyttäytymisen välillä”. Voidaanko siis sanoa, että väkivaltaisten videopelien pelaaminen voi lisätä aggressiivisuutta ja väkivaltaista käyttäytymistä? Vastaus on kyllä, mutta näyttää siltä, että suoraa syy-seuraussuhdetta ei ole. Itse asiassa on olemassa muita tekijöitä, kuten ympäristö tai väkivallan historia.

“Väkivalta on monimutkainen sosiaalinen ongelma, joka todennäköisesti johtuu monista tekijöistä, jotka vaativat tutkijoiden, poliittisten päättäjien ja yleisön huomion”, sanoi APA:n puheenjohtaja Sandra L. Shullman. “Väkivallan liittäminen videopeleihin ei ole tieteellisesti perusteltua”, hän jatkoi. Itse asiassa hän ehdotti, että tämä oletus “vetää huomion pois muista tekijöistä, kuten väkivallan historiasta.”

Väkivaltaiset videopelit

Ensinnäkin meidän on selvitettävä, mitä tarkoitetaan väkivallalla videopeleissä. On selvää, että sota- ja ammuntapeleissä, kuten Call of Dutyssa, on kiistaton väkivaltainen komponentti. On kuitenkin olemassa myös muita yleisempiä videopelejä. Esimerkiksi mikä tahansa GTA-saaga, jossa toistetaan rasistista käyttäytymistä, selkeää seksiä tai muuta sisältöä, jonka pitäisi olla ikärajoitettu.

“Väkivallan liittäminen videopelaamiseen ei ole tieteellisesti perusteltua ja vetää huomion pois muista tekijöistä, kuten väkivallan historiasta, jonka tiedämme tutkimuksesta, että se on tärkeä väkivallan ennustaja.”

-Sandra L. Shullman-

Toinen arvioitava näkökohta on kilpailun käsite, johon monet videopelit perustuvat. Otsikot, kuten FIFA tai Rocket League, eivät välttämättä tarjoa väkivaltaista sisältöä, mutta pelkkä tosiasia, että ne rohkaisevat kilpailukäyttäytymiseen, voi myös vaikuttaa väkivaltaisen käytöksen ilmeeseen.

APA:n päätöksessä tunnustetaan, että väkivaltaisten videopelien ja “aggressiivisten tulosten, kuten huutamisen ja työntämisen” välillä on yhteys. Jos videopelit eivät sisällä nimenomaista väkivaltaa, nämä käytökset voivat olla yhtä vastaavia kuin todellisessa elämässä esimerkiksi jalkapallopelin jälkeen. Tiettyjen videopelien ja näiden käyttäytymismallien välillä on yhteys, mutta se ei riitä suoran syy-seuraussuhteen luomiseen.

Voivatko väkivaltaiset videopelit aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä?
Kilpailu joissakin videopeleissä voi johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Aiheuttavatko ne väkivaltaista käytöstä vai eivät?

Miten lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen voidaan selittää? Vaikka on selvää, että videopelit tulee ottaa huomioon, on olemassa myös muita, kuten sosiaalinen ja perheympäristö tai väkivallan historia. Aiheesta viime vuosina julkaistu tutkimus väittää, että monissa tutkimuksissa näiden muiden tekijöiden merkitystä ei ole otettu huomioon.

Itse asiassa Saksassa vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin yhdeksänkymmenen 18–45-vuotiaan vapaaehtoisen käyttäytymistä. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä pelasi päivittäin Grand Theft Auto V:tä, toinen Sims 3:a ja kolmas ryhmä ei pelannut pelejä ollenkaan. Kokeen lopussa tutkijat suorittivat sarjan kyselyjä, jotka keskittyivät aggressiiviseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Tulokset eivät osoittaneet eroa kolmen ryhmän välillä.

Siksi näyttää siltä, että tiettyjen lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen voidaan selittää monilla muilla tekijöillä. Tähän johtopäätökseen päätyi Lontoon yliopiston tutkijoiden tekemä tutkimus Journal of Economic Behavior & Organization –lehdessä. Tutkimus keskittyi 8–18-vuotiaisiin lapsiin, jotka pelasivat Call of Duty -videopeliä.

Vaikka jotkut vanhemmat väittivät, että heidän lapsensa rikkoivat todennäköisemmin asioita pelattuaan tämän pelin, sillä ei näyttänyt olevan suoraa yhteyttä väkivaltaan. Tutkimuksen johtavan kirjoittajan Agne Suziedelyten mukaan tämä saattaa viitata siihen, että tämäntyyppiset videopelit saavat lapset kiihtymään, mutta eivät välttämättä yllyttämään väkivaltaan. Loppujen lopuksi kohteet eivät olleet aggressiivisempia muita ihmisiä kohtaan.

Useimmat tutkimukset eivät osoita suoraa yhteyttä videopelien ja väkivallan välillä.

Väkivallan mittaamisen vaikeus

Toinen tämän keskustelun perustavanlaatuinen näkökohta on väkivallan mittaamisen vaikeus. Esimerkiksi missä määrin väkivaltaisen käytöksen ja tietyn esineen murtamisen tai leluaseen käsittelyn välillä voidaan luoda suora yhteys?

On selvää, että lasten ja nuorten käyttämä sisältö määrää monia heidän käyttäytymistään. Tämän väestöryhmän väkivaltaa analysoitaessa on kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa analysoida muita vakavampia sosiokulttuuriseen tasoon tai perheen väkivallan historiaan liittyviä tekijöitä.

Mikä tahansa sisältö voi vaikuttaa tiettyihin käyttäjiin, erityisesti yhteiskunnan nuorimpiin. Ehkä sen sijaan, että näkisimme videopelit negatiivisena, meidän pitäisi pitää niitä tehokkaina koulutusvälineinä, jotka pystyvät parantamaan kognitiivisia kykyjä. Esimerkiksi luovuus, keskittyminen, tarkkaavaisuus ja visuaalinen ja tilallinen suorituskyky monien muiden joukossa.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Suziedelyte, A. S. (2021, agosto). Is it only a game? Video games and violence. Journal of Economic Behavior & Organization, 188, 105-125. https://doi.org/10.1016/j.jebo.2021.05.014
  • Kühn, S. K., Tycho Kugler, D. T. K., Schmalen, K. S., Weichenberger, M. W., Witt, C. W. & Gallinat, J. G. (2019, agosto). Does playing violent video games cause aggression? A longitudinal intervention study. Mol Psychiatry, 24, 1220-1234. https://doi.org/10.1038/s41380-018-0031-7
  • Anderson, C. A. (2004). An update on the effects of playing violent computer games. Journal of Adolescence, 27, 113–122.
  • Barlett, P. C.; Vowels, L. C.; Shanteau, J.; Crow, J. & Miller, T. (2009). The effect of violent and non-violent computer games on cognitive performance. Computers in Human Behavior. Vol. 25, 96–102.
  • Ferguson, C. J. (2010). Blazing Angels or Resident Evil? Can Violent Video Games Be a Force for Good?. Review of General Psychology. APA. Vol. 14 (2), 68–81.
  • Parkes, A., Sweeting, H., Wight, D. & Henderson, M. (2013). Do television and electronic games predict children’s psychosocial adjustment? Longitudinal research using the UK Millennium Cohort Study. Arch Dis Child Vol. 98, 341–348.
  • Tear, M. J. & Nielsen, M. (2013). Failure to demonstrate that playing violent video games diminishes prosocial behavior. PLOS ONE. Vol. 8 (7), 1-7.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.