Ahdistuksen ABC

Ahdistus. Tuo tunne on kaikille tuttu. Kaikki ovat tunteneet ahdistusta, ja monet ovat kärsineet siitä. Ahdistus on läsnä aina kun tunnemme jonkin mahdollisesti vaarantavan selviytymistämme. Tunnemme ahdistusta myös silloin, kun se ei ole tarpeellista eikä vaaraa ole olemassa. Jospa vain analysoisimme tilanteita objektiivisesti, vaikka silmissämme ne vaikuttavat olevan aitoja vastoinkäymisiä.

Ahdistus on mukanamme parhaiden aikomusten kanssa. Ahdistus yrittää olla ystävämme, liittolaisemme, valmiina taistelemaan kanssamme kaikkea vastaan, joka saattaisi vahingoittamaan meitä. Se auttaa meitä juoksemaan, jos tarpeellista.

Mitä ahdistus ei tiedä, on se että joskus se saattaa muuttua raskaaksi ja kiusalliseksi seuralaiseksi, ja todellisuudessa se on paino, jonka haluamme jättää taaksemme. Joten kysymme itseltämme, miksi ahdistus esiintyy elämässämme, vaikka emme edes kutsu sitä? Ja miksi se on niin epäkohtelias?

Todellisuudessa on meidän vikamme, että ahdistus ilmaantuu silloin tällöin elämäämme. Sillä, miten tulkitsemme päivittäisiä tilanteita on asian kanssa paljon tekemistä. Objektiivisesti, todellisuus on mitä on, mutta jokaisen omasta perspektiivistä me näemme todellisuuden erilaisena.

Ahdistus kirjaimin

Kaikilla tunteilla on kognitiivinen tai psyykkinen osatekijä, yksi psykologinen tai tunneperäinen, ja yksi käyttäytymiseen kytköksissä oleva, joka liittyy siihen miten käyttäydymme kun tunnemme tiettyä tunnetta. Lisäksi, tunteet vaikuttavat ilmaantuvan määritellyissä erityisessä ja väliaikaisessa kontekstissa. Näitä kutsutaan menneiksi tilanteiksi.

Albert Ellis on rationaalis-emotionaalisen käyttäytymisterapian luoja. Hän kehitti lähestymistavan, jota kutsutaan ”A-B-C -malliksi”, jossa hän hajotti tunteet osiksi. Hän yritti analysoida tunteiden eri osia, vaikka hänen mielestä kaikkien emotionaalisten ongelmien juuret löytyvät kognitiivisista komponenteista.

A viittaa menneisiin kokemuksiin, jotka olivat häiritseviä tai vaarallisia. B viittaa kognitiivisiin komponentteihin, automaattisesti negatiivisiin ajatuksiin sekä irrationaalisiin uskomuksiin. Näitä on mielessämme kun löydämme itsemme vaarallisista tilanteista ja kun tulkitsemme ja arvioimme niitä.

Kognitiivisen psykologian mukaan nämä ajatukset ja uskomukset ovat lapsuudessa kokemiemme harjoitusten, kokemusten ja meidän kulttuurimme tuloksia.

Viimeiseksi C viittaa emotionaalisiin ja käyttäytymiseen liittyviin komponentteihin. Eli mitä tunnemme tilanteen aikana ja miten reagoimme siihen.

Ahdistuksen kanssa on olemassa komponentteja, jotka ovat yleensä erillisiä. Hoitokeinoja käytettäessä on analysoitava mitkä tilanteet aiheuttavat ahdistusta ja mitä niistä meidän on kohdattava. Toisaalta, on olemassa myös ajatuksia joita meidän tulisi kyseenalaistaa ja muuttaa, ja on muutettava myös ahdistuksen tunne ja se miten me käyttäydymme.

Ahdistuksen A

A:ssa oletetaan, että elämässä tapahtuva tilanne voi olla enemmän tai vähemmän vaarallinen henkilölle. Vaikka objektiivisesti puhuen, tilanteessa ei välttämättä ole ainuttakaan riskiä vaaraan, se tilanne kuitenkin koetaan vaarallisena. Tilanteet, jotka laukaisevat A:n, voivat sisältää sosiaalisia, psykologisia, perinnöllisiä tai pariskuntien sisältöä.

Sisällöllä ei ole merkitystä, vaan sillä, onko henkilö kykeneväinen tunnistamaan sen tilanteena, joka aiheutti ahdistusta menneisyydessä.

Ahdistuksen B

B:ssä on kyse ajatuksista ja havannoista, jotka luovat emotionaalisen ahdistuksen tilan. Vaikuttaa siltä, että A on henkilökohtainen sekä subjektiivinen jokaiselle henkilölle erikseen. Eivät kaikki ajattele samalla tavalla samoissa tilanteissa, vaan enemmänkin jokaisessa tulkinnassa on kyse omasta maailmastaan, ja kahdella eri näkökohdalla samassa tilanteessa ei ole mitään yhteistä.

Ahdistus tuottaa ajatuksia, jotka voivat vaikuttaa katastrofaalisilta, dramaattisilta, ja ilmaantuu “mitä jos” -kysymyksiä, jotka aina olettavat jotain vielä kamalampaa tapahtuvan. Esimerkkejä ahdistuksen tuottamista ajatuksista: Mitä jos epäonnistun treffeilläni? Mitä jos minun lentokoneeni joutuu onnettomuuteen?

Useimmiten nämä ajatukset ovat epärealistisia ja liioiteltuja, ja perustuvat vain pelkästään siihen uskomukseen, että pahin mahdollinen tapahtuu. Yksi keino taistella näitä ajatuksia vastaan on oppia mahdollisuuden ja todennäköisyyden ero.

Se, että jokin asia on mahdollinen, ei tee siitä todennäköistä. On totta, että tragedioita tapahtuu, mutta meidän on vain pakko opetella elämään tuon epävarmuuden kanssa, ellemme halua kantaa ahdistuksen tunnetta mukanamme hinnalla millä hyvänsä.

Ahdistuksen C

Viimeiseksi ahdistuksen komponentti C. Tämä on jaettu kahteen osaan, emotionaalinen C eli tunteet itsessään, ja käyttäytymisen C, eli miten me reagoimme tiettyihin tilanteisiin. Ahdistuksen tunteelle on luonteenomaista sen fysiologia ja se on äärimmäisen epämiellyttävä tilanteen kokevalle henkilölle. Ahdistuksen merkkejä ovat muun muuassa sydämentykytys, sumea näkö, pyörtyminen, täriseminen, kylmä hiki sekä persoonallisuuden katoaminen.

Joskus ne jotka kärsivät näistä oireista voivat ruveta pelkäämään myös omaa reaktiotaan. Silloin nämä oireet vahvistuvat ja saattavat luoda paniikin kierteen.

Henkilön tulisi ymmärtää, että näiden oireiden olisi tarkoitus auttaa meitä poistumaan vaarallisista tilanteista jotka uhmaavat elämäämme. Me emme siis saisi pelätä reaktiotamme, vaan meidän olisi tarkoitus tehdä juuri päinvastoin.

Tyypillistä ahdistuksen C:n käyttäytymistä kutsutaan “taistele tai pakene” -reaktioksi. Kun kohtaamme tilanteen jossa uskomme tarvitsevamme selviytymisekeinoja, meillä on kaksi vaihtoehtoa: taistella tai paeta.

Tämä reaktio on erittäin tärkeä oikeasti vaarallisissa tilanteissa, mutta se saattaa meidät psykologiseen sekamelskaan silloin kun oikeaa vaaraa ei ole olemassa, sillä se on vain omien ajatustemme tuotosta.

Taistele tai pakene -reaktio on kuin ravintoa, joka varmistaa ahdistuksesta selviytymisen. Se ei salli meidän suvaita tuota tunnetta tai sen voimakkuuden laskemista luonnollisesti. Kaiken lisäksi, emme voi kognitiivisesti todistaa, ovatko ajatuksemme pohjautuneet todellisuuteen vai ei.

Tilanteesta karkuun pääseminen varmistaa, että ajattelemme tilanteen olevan tosi, joten tulevaisuudessa emme käyttäytyisi tuolla tavalla. Jotta ahdistuksen kierre olisi täydellinen, se on asettunut elämiimme pysyvänä seuralaisena ilman vanhentumispäivämäärää. Aina siihen asti kunnes alamme kohtaamaan sen.