ADHD aikuisilla

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez

Viimeisin päivitys: 27 toukokuuta, 2023

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on häiriö, josta puhutaan paljon kun se ilmenee lapsilla, mutta ei juurikaan silloin, kun se ilmenee aikuisilla. Toisin kuin vielä muutama vuosi sitten uskottiin, tämä poikkeavuus aivoissa ei kuitenkaan katoa, vaan saa aikuisiässä toisen muodon.

On myös tapauksia, joissa henkilö saa ADHD-diagnoosin vasta aikuisena. Näissä tapauksissa hänellä on kyllä lapsuudessaan ollut siitä jo merkkejä, ja ne ovat muuttuneet iän myötä. Aikuisiässä ne ovat yleensä vähemmän merkittäviä. Tämä johtuu joko prefrontaalisen aivokuoren kypsymisestä tai siitä, että henkilö on oppinut tehokkaita kompensaatiostrategioita.

Tässä artikkelissa haluamme tarkastella millainen on ADHD aikuisilla ja antaa joitakin suosituksia sen kanssa elämiseen murrosiän jälkeen.

Erot aikuisten ja lasten ADHD:ssä

Kaikilla ihmisillä ei ole samoja ADHD:n oireita. Tässä oireyhtymässä on useita alaryhmiä. Sen keskeisiä oireita ovat kuitenkin heikko tarkkaavaisuus, impulsiivisuus ja liiallinen hermostoaktivaatio. Lapsilla oireet aiheuttavat usein ongelmia koulussa (esimerkiksi huono akateeminen suoritus) ja ihmissuhteissa.

Miten ADHD sitten ilmenee aikuiselämässä? Pääsääntöisesti aikuinen kehittää mekanismeja, jotka auttavat häntä olemaan säätelevämpi ja maltillisempi silmiinpistävimpien oireiden, kuten impulsiivisuuden, kohdalla. Tämä tarkoittaa, että aikuiset pystyvät toimimaan melko normaalisti jokapäiväisessä elämässä. Heillä voi kuitenkin silti olla tiettyjä vaikeuksia.

ADHD:n oireet aikuisilla

ADHD:sta kärsivillä aikuisilla on yleensä vaikeuksia yhdellä tai useammalla jokapäiväisen elämänsä alueella. Kuten aiemmin mainitsimme, useimmissa tapauksissa he voivat hillitä impulsiivisuuden ja hyperaktiivisuuden ilmauksia, mutta he kamppailevat usein tarkkaavaisuusongelmien kanssa.

Viime vuosina ADHD:tä on pidetty ns. neurodivergenssina oireyhtymän sijaan. Itse asiassa sen katsotaan olevan enemmänkin vaihtoehtoinen aivotoiminto.

INFAD Journal of Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan häiriö ilmenee hienovaraisilla ja epäsuorilla signaaleilla.

ADHD:n merkit aikuisilla

• Kun he tuntevat olevansa motivoituneita, he keskittyvät paremmin. Tämä hyödyttää heidän työmuistiaan.
• Joskus heillä on vaikeuksia suorittaa tehtäviä, varsinkin niitä, jotka ovat tylsiä ja vaativat jatkuvaa huomiota.
• He kamppailevat impulssienhallinnan kanssa. Se voi joskus johtaa epäsosiaaliseen tai vaaralliseen käyttäytymiseen.
• Heillä on huono ajanhallinta ja toimintojen organisointi. Lisäksi heillä on taipumus myöhästyä tai viivytellä.
• Heidän on vaikea keskustella ja he saattavat menettää keskustelun punaisen langan. Tai he voivat jatkuvasti keskeyttää tai esittää epäjärjestynyttä ja hajanaista puhetta.
• Heillä on alhainen sietokyky turhautumista ja viivästynyttä palkkiota kohtaan. Tämä ongelma liittyy impulsiivisuuteen, vaikka se ei ilmene samalla tavalla kuin lapsuudessa. Heidän on myös vaikea ennakoida tekojensa seurauksia.
• He kokevat elämänlaatunsa huonoksi. Tämä on kuvattu ADHD:sta kärsivien nuorten aikuisten elämänlaadusta tehdyssä tutkimuksessa. Se väittää, että ne, jotka eivät saaneet diagnoosia ja hoitoa lapsuudessa, kärsivät kielteisistä vaikutuksista päivittäisessä suorituskyvyssä ja menestyksessä. Se pahenee henkilöillä, jotka kärsivät samanaikaisista sairauksista, kuten masennuksesta.

ADHD:n kanssa eläminen aikuisiässä

Selviytyminen normatiivisessa, hektisessä maailmassa, joka vaatii 100 prosenttia energiastamme, on paljon vaikeampaa niille, jotka kärsivät ADHD:sta. Tullakseen paremmin toimeen he voivat ottaa käyttöön tiettyjä temppuja jokapäiväisessä elämässään. Esimerkiksi:

• Kalenterin ja sovellusten käyttäminen järjestääkseen asioita paremmin.
• Pienten lyhyen aikavälin tavoitteiden asettaminen. Esimerkiksi tehtäväluetteloiden tekeminen. Ne toimivat vahvistuksena, koska he voivat yliviivata tehtävät luettelosta suorittaessaan niitä.
• Taukojen määrän lisääminen. Jos tehtävä on liian työläs, heidän tulisi työskennellä 15-20 minuutin jaksoissa ja levätä niiden välillä viisi minuuttia.
• Ei ylikuormittaa itseään. Heidän tulee olla tietoisia rajoituksistaan ja ajastaan. Heidän tulisi mieluiten saavuttaa vain muutamia päivittäisiä tavoitteita sen sijaan, että he ylikuormittaisivat itsensä ja lopulta eivät saavuta mitään.
• Työtilan puhtaana pitäminen ja tärkeiden tavaroiden näkyvissä pitäminen. Esimerkiksi kodin ja auton avainten sekä lompakon jättäminen samaan paikkaan aina.
• Löytää tapoja motivoida itseään. Esimerkiksi sellaisten toimintojen suorittaminen, joista he pitävät. Itse asiassa kaikki yksityiskohdat, jotka tekevät päivän järjestämisestä ja tehtävien suorittamisesta siedettävämpää, kannattavat.
• Treenaaminen, terveellinen ruokavalio ja riittävä lepo. Näistä kolmesta näkökulmasta huolehtiminen tarkoittaa, että he tuntevat olonsa paremmaksi ja heillä on enemmän henkistä energiaa hallita huomiotaan. Revista Habanera de Ciencias Médicas korostaakin fyysistä aktiivisuutta ADHD-potilaiden elämänlaadun parantajana.

Psykologinen apu

Yllä olevilla neuvoilla ei ole välitöntä vaikutusta heidän suorituskykyynsä, mutta ne luovat hyvän pohjan kaikelle muulle. Tietenkin, jos tarpeellista, heidän pitäisi käydä psykologilla. Monet aikuiset hyötyvät terapiasta, ja jotkut ottavat myös lääkkeitä. Jos sinulla on ADHD tai epäilet sitä, älä siis epäröi kääntyä ammattilaisen puoleen.

ADHD aikuisilla: näkökulmia ja haasteita

Tämän päivän maailma on hektinen, ristiriitainen ja täynnä ärsykkeitä, jotka vaativat huomiotamme. Vaikka on totta, että ADHD on heterogeeninen kliininen kuva, joka on rajattu yksilön neurobiologiaan, sillä on myös vahva psykososiaalinen komponentti, kuten mainittiin Revista Médica Clínica Las Condes –lehdessä julkaistussa artikkelissa.

Neurodivergenssin ja mielenterveyshäiriöiden leimautuminen ei pääty kun lopetamme koulun tai opinnot. Eristäytyminen sekä muut ongelmat vallitsevat yhteiskunnassa, jossa ihmisiä ei kouluteta mielenterveyden tärkeydestä.

Lisäksi kunnollisten mielenterveyspalvelujen saatavuus ei ole vieläkään itsestäänselvyys. Tässä yhteydessä Contextos -lehden artikkeli mainitseekin itsetuntemuksen tärkeyden sekä ADHD-tiedon suhteen ajan tasalla olevien ammattilaisten avun.

Viimeisenä jää kysymys siitä, missä vaihtoehtoinen aivojen toiminta päättyy ja oireyhtymä alkaa. Se on kysymys, jota on pohdittu monta vuotta. Onneksi nykyään ableismi ADHD:n kohdalla on vähentynyt. Meidän on kuitenkin jatkettava työtä, jos haluamme saavuttaa yhtenäisen, avoimen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan.