9 anksiolyyttityyppiä: ahdistuslääkkeet

Tiedämme, ettei pillerin ottaminen ratkaise psykologista kipua (vaikka se voikin antaa tilapäisen helpotuksen). Tiedämme, että anksiolyytit eivät paranna ahdistusta tai saa energiaa syövää pomoasi katoamaan.

Tästä huolimatta ne kuitenkin auttavat. Ne auttavat emotionaaliseen kärsimykseen ja lisäävät psykoterapian vaikuttavuutta ja monialaista lähestymistapaa.

Sosiologien mukaan elämme dystooppisessa yhteiskunnassa. Maailmassa ostetaan vuosittain miljoonia kirjoja siitä, kuinka olla onnellinen. Maailmamme suodattaa kuviamme luodakseen kuvaa täydellisyydestä: täydellisistä hymyistä, ihanteellisesta onnesta.

Tämä johtuu siitä, että onnellisuus myy. Haluamme kaikki saavuttaa sen katsoessamme omaa elämäämme ja luurankoja vaatekaapeissamme, joissa pelkomme jäytävät meitä, ja ahdistuksemme tekee meistä vankeja.

“Hoidamme surua ja pelkoa pillereillä aivan kuin ne olisivat sairauksia. Ne eivät kuitenkaan ole sitä.”

– Guillermo Rendueles, psykiatri –

Lääketeollisuus pyrkii luomaan toinen toistaan monimutkaisempia psykiatrisia lääkkeitä, joilla on vähemmän sivuvaikutuksia ja nopeampi toiminta-aika. Itse asiassa nykyään on olemassa useita lääkkeitä jokaiseen elämässä koettuun kipuun.

Joskus lääkärit määräävät niitä liian helposti aiheuttaen riippuvuuksia ihmisissä, jotka olisivat saattaneet pystyä ratkaisemaan ongelmansa ajan kanssa ei-lääkinnällisellä strategialla.

Tämä on kuitenkin ongelma. Jotkut poikkeamat saavat alkunsa sisäisesti ja edellyttävät kemiallista lähestymistapaa, kun taas joku reagoivaa tyyppiä oleva masennus on stressin aiheuttamaa, ja vaatii epäilemättä enemmän terapeuttista strategiaa.

Joka tapauksessa anksiolyytit ovat epäilemättä välttämättömiä monille ihmisille, mutta aina vain tietyn aikaa. Muuten riskinä on joutuminen lääkkeiden noidankehään. Joskus myös sivuvaikutukset ovat paljon haitallisempia kuin itse ongelma.

Tänään tarkastelemme nykyään markkinoilla olevia anksiolyyttityyppejä. Niiden tarkoitus on hoitaa tiloja, joihin liittyy ahdistusta, unettomuutta, paniikkikohtauksia yms.

Anksiolyyttien päätyypit

Henkilöt, jotka ovat tarvinneet tai tarvitsevat tällä hetkellä lääkehoitoa ahdistuksensa lievittämiseen tietävät, että on normaalia kokeilla useampaa kuin yhtä tyyppiä, muuttaa välillä annostusta ja seurata tuntemuksia ja vointia, ja mitä mahdollisia sivuvaikutuksia lääkkeet aiheuttavat.

• Jokainen reagoi eri tavalla eri anksiolyytteihin. Tästä syystä on suositeltavaa saada asiantuntijoiden apua ja ohjausta tässä prosessissa toimimiseen.
• Anksiolyytit, sedatiivit ja hypnootit ovat lääkkeitä, jotka toimivat vaikuttamalla keskushermostoon helpottaen ahdistusta ja auttaen nukahtamaan.

On yhtä lailla hyvä idea muistaa, mikä anksiolyyttien toimintamekaniikka on:

• Ne ovat sedatiiveja. Tämä tarkoittaa, että ne hidastavat kehon toimintoja.
• Ne ovat psykotrooppisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat keskushermostoon. Ne siis eivät ainoastaan auta rentoutumaan, vaan monilla niistä on myös sedatiivisia, muistin menettämiseen liittyviä ja kohtauksia estäviä vaikutuksia.
• Niiden toimintamekanismi on yleensä yksinkertainen. Ne lisäävät GABA (gamma-aminohappo) -välittäjäaineen vaikutusta. GABA on on aivojen välittäjäaine, joka rauhoittaa ja vähentää neuronien toimintaa.

Nyt tarkastellaan yksityiskohtaisemmin pääanksiolyyttityyppejä.

1. Bentsodiatsepiinit

Bentsodiatsepiinit ovat yleisin nykyisin käytössä oleva anksiolyyttiperhe. Sen lisäksi, että ne vaikuttavat GABA-välittäjäaineeseen, ne vaikuttavat myös limbiseen järjestelmään rajoittaen serotoniinin toimintaa aivoissa.

• Yleisimmät lääkkeet tässä luokassa ovat diatsepaami, loratsepaami, bromatsepaami, alpratsolaami ja kloratsepaatti, joita nyt kuvailemme.
• Useimmat niistä aiheuttavat rentoutumista ja kognitiivisen kireyden helpottumista sekä erilaisia sedatiivisia vaikutuksia, jotka riippuvat lääkkeen tyypistä.

Riippuen lääkkeen vaikutusajasta ja vaikutuksista kehoon, voimme tehdä myös tällaisen luokittelun:

Lyhytvaikutteiset anksiolyytit (jotka vaikuttavat 8 tuntiin asti):

• Bentatsepaami
• Cloatiatsepaami
• Cloxazolam

Anksiolyytit keskipitkällä puoliintumisajalla (näiden vaikutukset kestävät 8-24 tuntia)

• Alpratsolaami
• Bromatsepaami
• Camatsepaami
• Ketatsolaami
• Loratsepaami
• Oxatsepaami
• Oxazolam
• Pinatsepaami

Anksiolyytit pitkällä puoliintumisajalla (vaikutukset kestävät yli 24 tuntia):

• Clorazepate dipotassium
• Chlordiazepoxide
• Chlordiazepoxide + B-6-vitamiini
• Diatsepaami
• Halatsepaami
• Medatsepaami
• Pratsepaami

Huomioitavaa on, että bentsodiatsepiineihin liittyvät sivuvaikutukset eivät ole yhtä vakavia kuin ensimmäiseen anksilyyttityyppiin, barbituraatteihin, liittyvät sivuvaikutukset aiemmin.

Lisäksi on muistettava, että näiden psykiatristen lääkkeiden kulutus ei koskaan saisi olla pidempää kuin 4-6 viikkoa. Muuten niihin saattaa kehittyä riippuvuus.

Yleisimmät bentsodiatsepiineihin liittyvät sekundaariset oireet ovat seuraavat:

• Uneliaisuus
• Huimaus
• Sekavuus
• Tasapainon menetys (etenkin vanhuksilla)
• Puhehäiriöt
• Lihasheikkous
• Ummetus
• Suun kuivuminen
• Näön sumeneminen

2. Barbituraatit

Kuten juuri kerroimme: ennen kuin bentsodiatsepiinit tulivat markkinoille, barbituraatit olivat ainoita saatavilla olevia anksiolyyttejä ahdistuksen hoitoon.

Siitä alkaen kun kemian Nobelin palkinnon voittanut Emil Fischer vuonna 1902 löysi barbitaalin, niistä kasvoi vaarallinen mutta tehokas apukeino, jolla oli välittömiä sedatiivisia vaikutuksia keskushermostoon.

Myöhemmin vuonna 1963 yritys nimeltä Roche julkaisi tunnetun Valiumin. Tämän lääkkeen mukana tuli bentsodiatsepiinien aika. Vain vuotta aiemmin Marilyn Monroe ilmeisesti teki itsemurhan ottamalla suuren annokset barbituraatteja.

Mutta miksi niiden määrääminen ahdistuksen hoitoon lopetettiin?

• Barbituraatit ja kaikki barbituurihappoa sisältävät lääkkeet aiheuttavat suurta psykologista ja fyysistä riippuvuutta. 
• Myös raja normaalin annostuksen ja myrkyllisen annostuksen välillä on hiuksenhieno.
• Sen toimintamekanismi perustuu sodiumin pääsyn estämiseen neuroneihin. Nykyään sen käyttö on varattu vain tiettyihin leikkauksiin ja kohtauksiin.

Nämä ovat yleisimmät barbituraattityypit:

• Amobarbitaali (Amytal)
• Apropbarbitaali (Alurate)
• Butobarbitaali (Butisol)
• Fenobarbitaali (Nembutal)
• Secobarbitaali (Seconal)

3. Buspironi

Buspironilla on hyötynsä ja haittansa. Se on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen anksiolyyttityyppi. Sen suurin etu on, että sillä on vain vähän sivuvaikutuksia, eikä se vuorovaikuta muiden aineiden kanssa tai vaikuta kognitiiviseen suoriutumiseen tai aiheuta sedaatiota. 

• Tästä syystä se on hyvin edustettuna lääkemarkkinoilla. Lääkärit pitävät siitä sen vähäisten sivuvaikutusten vuoksi.
• Sen huono puoli on kuitenkin sen vaikutuksen alkamisen hitaus. Itse asiassa potilas alkaa huomata sen vaikutuksen vasta 15 päivän jälkeen. Tämä voi olla ongelma siksi, että vakavasta ahdistuksesta kärsivä henkilö haluaa voida paremmin niin pian kuin mahdollista ja ennen kaikkea pystyä nukkumaan.

Asiantuntijoiden mukaan se on kuitenkin hyvin tehokasta ahdistukseen, joka ei ole erityisen voimakasta, ja erittäin suositeltua vanhemmille henkilöille.

4. Alpratsolaami

Alpratsolaami on yksi eniten määrätyistä anksiolyyteistä. Monet tuntevat sen Xanorina. Se on bentsodiatsepiinijohdannainen ja sitä käytetään etupäässä paniikkikohtausten, aukean paikan kammon ja voimakkaan stressin hoitoon.

Sen kemialliset ominaisuudet muistuttavat paljon trisyklisiä antidepressantteja.

• Huomioitavaa on, että se on hyvin voimakasta lääkettä, joka toimii välittömästi toisin kuin buspironi. Sillä on sedatiivisia, hypnoottisia ja kohtauksia estäviä ominaisuuksia, mutta sen voimakkain vaikutus on anksiolyyttinen.
• Toisaalta on myös tärkeää muistaa, että alpratsolaami voi olla hyvin addiktoivaa. Tästä syystä toleranssin kasvattamisen välttämiseksi sitä pitäisi käyttää vain rajoitetun ajan.

5. Diatsepaami

Diatsepaami tai Valium on epäilemättä yksi tunnetuimmista anksiolyyteistä. Se on myös bentsodiatsepiinijohdannainen, ja sitä eniten käytetty avohoitopotilailla ja lääkärikeskuksissa.

• Se on kaikista tehokkain lääke lihaskouristusten hoitoon. Ahdistuksen lisäksi se siis hoitaa myös psykosomaattisia häiriöitä, jäykkää niskaa, delirium tremensiä, paniikkikohtauksia, dyspneaa… Sitä käytetään jopa nukahtamislääkkeenä ennen leikkauksia.
• Huomioitavaa on, että myös tämä anksiolyytti aiheuttaa vakavaa riippuvuutta silloin, kun korkeita annostuksia käytetään pitkiä aikoja.

Anksiolyyttien säännöllinen käyttö luo pitkäkestoista riippuvuutta sen sijaan, että hoitaisi ongelmaa tai sairautta.

6. Loratsepaami

Useimmat ovat kuulleet loratsepaamista tai “orfidalista”. Se on hyvin tehokasta ja sitä käytetään moniin tarkoituksiin:

• Ahdistuneisuushäiriöt
• Unihäiriöt, unettomuus
• Jäykkyys j stressi
• Jotkut psykosomaattiset ja orgaaniset häiriöt
• Ärtyneen suolen oireyhtymä
• Epilepsia
• Sitä käytetään hoitamaan myös kemoterapian tai alkoholivieroituksen aiheuttamaa pahoinvointia ja oksentelua

Kiinnostavaa on, että loratsepaami vaikuttaa heti saavuttaen huippunsa kahden tunnin kuluttua. Myöskään sivuvaikutukset eivät ole kovin vakavia.

Vaikka se ei olekaan kovin addiktoivaa, on suositeltavaa käyttää sitä vain rajoitetun ajan.

7. Bromatsepaami

Bromatsepaamia, joka tunnetaan paremmin Lexatinina, käytetään pieninä annoksina ahdistuksen ja pelko-oireisten neuroosien hoitoon. Suurina annoksina käytettäessä se on tehokas lihasrelaksantti, sedatiivi ja hypnootti.

Huomioitavaa on, että bromatsepaami on vaarallinen lääke: se aiheuttaa nopeasti riippuvuuksia ja vuorovaikuttaa muiden aineiden kanssa.

Sen käyttäminen yhdessä alkoholin kanssa voi olla kohtalokasta. Tästä syystä potilaan onkin noudatettava lääkärin ohjeita lääkkeen käyttämiseksi oikein ja turvallisesti.

8. Kloratsepaatti

Kloratsepaatti on psykiatrinen lääke, jolla on monia käyttötarkoituksia:

• Ahdistus
• Neuroosit
• Psykoosi
• Unettomuus
• Se on hyvin tehokasta alkoholi- ja huumevieroituksessa
• Sitä voidaan käyttää myös ärtyvän suolen oireyhtymän hoitamiseen

Kloratsepaattia voidaan käyttää kolmesta neljään kuukautta. Tämän jälkeen se aiheuttaa riippuvuutta, eikä välttämättä toimi yhtä hyvin.

9. Antihistamiinit

Saatat yllättyä siitä, että antihistamiinit ovat tällä listalla. Eikö niitä yleensä käytetä allergioiden hoitoon?

No, on tärkeää huomata, että antihistamiineja on monia eri tyyppejä. Yleisesti ottaen useimmat antihistamiinit estävät histamiinia.

Yksi tyyppi on kuitenkin hydroktsisiini, joka sen lisäksi että se lievittää allergisten iho-oireiden aiheuttamaa kutinaa, vähentää aivojen aktiviteettia ja helpottaa ahdistusta ja kireyttä.

Antihistamiinit eivät kuitenkaan ole sopivin lääke ahdistuksen hoitoon. Itse asiassa psykiatrit eivät suosittele niiden käyttöä mikäli potilas kärsii paniikkikohtauksista.

Anksiolyytit: hyödyllisiä, mutta varovasti

Monia muita nimiä voitaisiin myös lisätä tälle listalle. Yksi on beeta-adrenerginenestolääke, joka sisältää myös luonnollisia vaihtoehtoja vähäisillä sivuvaikutuksilla.

Tässä kuvaillut ovat kuitenkin kaikista yleisimmät tyypit. Ne ovat niitä, joita lääkärit määräävät eniten, ja niitä, joita löytyy ihmisten yöpöydiltä.

Muista, etteivät anksiolyytit paranna ahdistusta. Ne eivät saa paniikkikohtauksia, neurooseja tai pimeyttä katoamaan.

Vaikka nämä lääkkeet auttavat hoitamaan ja helpottamaan ja antavat meidän levätä (jotka ovat kaikki hyviä ja hyödyllisiä asioita), ne eivät ratkaise ongelman juurta. Poikkeus tähän ovat sellaiset häiriöt, joilla on sisäinen alkulähde, kuten jotkut masennukset.

Voimme siis käyttää anksiolyyttejä rajoitetun ajan, mutta aina yhdistettynä psykoterapiaan. Sillä vaikka “olet mitä syöt” saattaa olla totta, “olet mitä ajattelet” on sitä myös.

Muutetaan siis lähestymistapaamme eikä pakkomielteisesti lääkitä pois asioita, jotka eivät aina ole patologisia.

Lähteet:

Andrés-Trelles, F. (1993) Fármacos utilizados en la ansiedad: benzodiacepinas y otros ansiolíticos. Madrid: MacGraw Hill Interamericana.

Hardman J. G., Goodman L. S., Gilman A. (1996) Las bases farmacológicas de la terapéutica. Vol. I. Págs. 385-398. Madrid: MacGraw-Hill Interamericana.

Robert Whitaker, (2015) Anatomía de una epidemia, Madrid: Capitán Swing

Sophie Billioti, Yola Moride , Thierry Ducruet (9-09-2014) Benzodiazepine use and risk of Alzheimer’s disease: case-control study. British Medical Journal, 349, págs 205-206

Eugene Rubin, Charles Zorumski, (2015) How Many People Take Benzodiazepines? Psychology Today https://www.psychologytoday.com/blog/demystifying-psychiatry/201505/how-many-people-take-benzodiazepines