3 virhettä, jotka buddhalaisuuden mukaan tukkivat tietoisuuden

Virheillä, jotka tukkivat tietoisuuden, on tekemistä länsimaalaisen taipumuksen kanssa keskeyttää tapahtumasarjoja. Tämä iskostaa ajatuksen siitä että voimme hallita kaikkea, vaikka todellisuudessa emme voi. Kaikki tapahtumasarjat ovat olemassa koska niiden kuuluu olla olemassa, ja ne ottavat tarvitsemansa ajan. Ne alkavat ja päättyvät silloin kun niiden tulee niin tehdä.

Buddhalaisuuden mukaan tämä innokkuus häiritä ja muokata todellisuutta saa aikaan virheitä, jotka tukkivat tietoisuuden. Nämä virheet saattavat ilmaantua kun kiellämme sen mitä meille tapahtuu, tai kun toimimme epätasaisesti voidaksemme ratkaista sen, mikä meitä häiritsee. Sen sijaan että se johdattaisi meidät ulospääsyyn, siitä tuleekin este.

Tietoisuus on kykyä nähdä, tuntea ja ymmärtää tätä hetkeä. Kyseessä on selkeys, joka voi ilmaantua vasta kun tunteemme ovat tasapainossa ja kun hallitsemme halujamme älykkäällä tavalla. Elämä ei ole mittatilaustyötä, ja meidän on opittava virtaamaan sen kanssa. Saavuttaaksemme tämän, on tärkeää tunnistaa ne kolme virhettä, jotka tukkivat tietoisuuden.

“Älä elä menneisyydessä, älä unelmoi tulevaisuudesta, vaan keskitä mielesi nykyhetkeen.”

–Buddha–

1. Pakkomielteinen etsiminen

Etsimisen käsite merkitsee sen ajatuksen hylkäämistä, että kaikki olisi jo täydellistä. Etsiminen johtaa jännitykseen, sillä meillä on halua löytää jotain, mutta emme tiedä missä se on. Jokainen etsintä sisältää ahdinkoa. Kun tästä etsimisestä tulee pakkomielteistä, siitä tulee yksi niistä virheistä, jotka tukkivat tietoisuuden.

Viittaamme nyt totuuden, vastauksien tai kokemusten etsintään. Useimmissa tapauksissa teemme näin, sillä mielessämme on ajatus, että löytämällä sen mitä etsimme asiat voisivat muuttua huomattavasti. Asia ei kuitenkaan koskaan ole näin. Tästä huolimatta jotkut ihmiset asettavat kaikki odotuksensa juuri ”sen” löytämiseen.

Nykyhetki on ainoa asia, mitä tarvitsemme. Tämä on asia, jonka buddhalaisuus opettaa. Nykyhetkestä voimme löytää ansaitsemamme ja kaiken minkä voimme ymmärtää ja omaksua. On OK olla kokematta, omistamatta tai tietämättä jotain nykyhetkessä, sillä juuri näin asioiden pitäisikin olla. Pakkomielteinen etsiminen hämmentää meitä vain lisää.

2. Muutoksen pakottaminen

Tietyt muutokset tapahtuvat vain kun olosuhteet ovat niille suotuisat. Tämä on asia, joka tapahtuu luonnollisesti. Kyseessä on jotain, joka virtaa, ja joka voi tapahtua vain, kun olemme valmiita. Siksi ei ole mitään järkeä pakottaa muutosta.

Buddhalaisuus haluaa, että olisimme tietoisempia ajatuksistamme, tunteistamme ja käytöksestämme ilman, että kritisoisimme itseämme. Itsemme kanssa sodan aloittaminen on virhe, joka tukkii tietoisuuden. Kun ymmärrämme keitä me olemme, tapaamme ajatella ja kuinka tunnemme, kaikki negatiiviset puolet alkavat menettää voimaansa.

Meidän ei tarvitse ruoskia itseämme kohti muutosta. Jos emme ole muokanneet henkilökohtaista puoltamme, jota pidämme epämukavana, se johtuu siitä, ettemme ole vielä ymmärtäneet sitä. Kun alamme ymmärtää sitä, se alkaa pikku hiljaa kadota.

“Mikään ei ole pysyvää. Kaikki on alttiina muutokselle. Oleminen on aina tulemista.”

-Buddha-

3. Velvollisuuksien vankila

Velvollisuus on asia, jonka asetamme itsemme ylle. On olemassa monia ulkopuolisia ”velvollisuuksia,” jotka useimmiten mukautamme automaattisesti. Tämä antaa tilaa kierteille, joissa ihmiset epäonnistuvat omaksumaan nämä velvollisuudet, mutta ovat myös kykenemättömiä luopumaan niistä. Tämä tuo mukanaan jatkuvaa syyllisyyden tunnetta. Se on kuin pysyvä tyhjyys, jota ei voida täyttää.

Jos emme ota velvollisuutta vastaan innokkuudella ja täydellä vakaumuksella, päädymme vain satuttamaan itseämme. Tämä erottaa meidät omasta olemuksestamme.

Jotkut velvollisuudet täyttävät vain muiden tyydyttämisen roolin, ja ne estävät meitä kohtaamasta pelkoa, jonka tottelemattomuus tuo mukanaan. Tämä on vaikea, vieraannuttava tilanne. Toisaalta se ei myöskään salli meidän saada selville millaisia oikeasti olemme. Tämä johtaa jatkuviin sisäisiin konflikteihin.

Velvollisuus on asia, joka virtaa luonnollisesti. Asetamme itsellemme rajoja ja rajoituksia, sillä tiedämme, että kykenemme saavuttamaan suuremman hyvän jos päästämme irti siitä mikä on helpompaa. Tämä selittää miksi valitsemme tietyt velvollisuudet vakaumuksella ja ilolla, emmekä ahdistuksella ja surulla.

Kaikilla niillä virheillä, jotka tukkivat tietoisuutemme, on tekemistä taipumuksemme kanssa vastustaa todellisuuden kohtaamista ja pakottaa tätä prosessia. Tämä on peräisin egostamme, siitä sisäisestä pyrkimyksestä, joka saa meidät ajattelemaan itseämme todellisuuden sijaan. Tämän tekeminen estää meitä näkemästä ja ymmärtämästä todellisuutta, mikä voi puolestaan johtaa kärsimykseen.

“Herään tänä aamuna, ja hymyilen. Edessäni on 24 uutta tuntia. Lupaan elää jokaisen hetken täysillä ja pyrin näkemään kaikki olennot myötätunnolla.”

–Thich Nhat Hanh–