3 myrkyllistä käytöstä kodissa

Terve koti on ehkä yksi tärkeimmistä psyykkiseen vahvuuteemme vaikuttavista tekijöistä. Vastakkaistakin tapahtuu: sairas koti tekee meistä paljon haavoittuvaisempia ja alttiimpia sekä mielen että kehon sairauksille. Mutta on myös olemassa erilaisia käytöksiä, jotka voivat olla kuin myrkkyä kodissa.

Sana koti ei viittaa tässä ainoastaan siihen tyypilliseen perheeseen, johon kuuluvat äiti, isä, pari lasta ja koira. Koti viittaa tässä asuttamaamme paikkaan, jonka voimme jakaa sisarusten, ystävien, vanhempien tai jopa lemmikin ja satunnaisten vieraiden kanssa.

“Koti on autio, vailla melua ja uutisia, vailla lapsia ja vihreyttä.”

–César Vallejo–

Tämän kodin ihmisten välisten suhteiden laatu on avain psyykkiseen terveyteen. Siellä missä on yhteisasumista, on myös ristiriitoja. Mutta erityisesti kotona meidän ei tulisi sallia kaikenlaista käytöstä, joka saattaisi muuttua psyykkiseksi myrkyksi. Kerromme tarkemmin kolmesta tällaisesta myrkyllisestä käytöksestä, joita ei koskaan tulisi päästää kodin sisään eikä ainakaan antaa majoittua sinne.

Huuto muuttaa kodin helvetiksi

Huono asia huutamisessa on se, että aluksi sitä pidetään epätavallisena, mutta sietokyky sille kasvaa vähitellen, kunnes siitä tulee tapa. Vielä helpommin, jos sitä vahvistetaan. Se tapahtuu jopa huomaamatta. Tänään huudat siksi, että olet turhautunut kun kukaan ei ymmärrä mitä sanot, ja huomenna huudat siksi, että sinua ymmärrettiin paremmin tai koska muutoin kukaan ei kuuntele sinua (tai näin ainakin luulet).

Huutamisessa, joka näyttää muista pikemminkin ärsyttävältä kuin hyökkäävältä, alkaa itää myrkyllinen siemen: väkivallan siemen. Huutamisesta tulee normaali tapa kommunikoida psyykkisesti tuhoisassa tilanteessa. Se on keino, jolla yritetään näyttää oma voimansa. Se on tapa, joka vääristää sanojen todellisen merkityksen.

Rauhallisesti puhuminen voi myös muuttua tavaksi – mahtavaksi sellaiseksi. Se, ettet huuda tai anna muiden huutaa sinulle, lujittaa yhteisasumistanne sekä auttaa nostamaan itsetuntoa, kunnioituksen tasoa ja lisäämään itsehillintää. “Täällä ei huudeta” tulisi olla perussääntö jokaisessa kodissa.

Rajojen puute

Suuri osa terveestä yhteisasumisesta koostuu siitä, että ihmiset osaavat kunnioittaa toistensa tilaa. Tässä “tila” ei tarkoita vain esimerkiksi jokaisen omaa huonetta, mutta se alkaa kyllä siitä.

Kodissa on kunnioitettava täysin toisten ihmisten omaisuutta ja heidän omia tilojaan. Samoin on erittäin tärkeää, että jokainen henkilö merkitsee selkeästi nämä rajat ja varmistaa, että muutkin tietävät ne. Joistakin voidaan ja jopa tulisi neuvotella: tämä on oikea hetki tehdä se. Jokaisella tulisi olla oma tilansa, jossa voi olla yksin ja luottaa ettei kukaan muu riko tätä rajaa.

Fyysisten paikkojen kunnoittamisen lisäksi on myös opittava kunnioittamaan toisten yksityisyyttä. Vaikka eläisitkin toisten ihmisten kanssa, jokaisella on myös oma elämänsä. Kenenkään ei tulisi astua muiden ihmisten psyykkiseen tilaan kuin vain heidän luvallaan tai kutsustaan. Eli objektiivisesti puhuen silloin, kun toinen henkilö on siinä jollain tavalla osallisena. Meillä kaikilla on oikeus hiljaisuuteen, salaisuuksiin ja omiin näkemyksiin.

Velvollisuuksien epätasainen jakautuminen

Kaikissa kodeissa on tehtävä askareita, jotka eivät ole kovinkaan miellyttäviä, vaikkakin välttämättömiä: nämä ovat kotitöitä. Kodissa hyödynnetään lukuisia mekanismeja, jotka vastaavat sen toimivuudesta ja huollosta. Sähkö, vedenjakelu, kodinkoneet jne.; näiden kaikkien tulisi toimia. Fyysisiä tiloja ja kaikkia niihin kuuluvia osia on siivottava ja huollettava.

Yhteisasuminen on paljon terveempää, jos kotiaskareiden jakamisesta sovitaan. Joskus on mahdotonta jakaa näitä tehtäviä täysin oikeudenmukaisesti, mutta se on tehtävä jollain tavalla. Ja juuri tästä syystä tarvitaan yhteisymmärrystä: askareiden jakamiseksi, jotka tarvitsevat tekijäänsä. Mutta vieläkin tärkeämpää on se, että ne myös tulevat tehdyiksi.

On oleellista, että jokaisella kodin jäsenellä on vastuunsa näiltä osin. Se on ehto sille, että solidaarisuus, yhteistyö ja kunnioitus säilyvät. Se helpottaa kaikkien elämää ja antaa jokaiselle tunteen merkityksellisyydestä. Se myös vahvistaa ajatusta siitä, että jokaisessa kollektiivissa on tehtäviä, jotka on tehtävä itsemme ja kaikkien muiden vuoksi.

Joskus ihmiset vertaavat kotia temppeliin, ja syystäkin. Jos kunnioitamme sitä, siitä tulee ehdottomasti inspiraationlähde, joka heijastuu kaikkiin muihinkin sosiaalisiin tiloihin, joissa olemme. Jos laiminlyömme tai vahingoitamme sitä, siitä saattaa tulla vain ensimmäinen lenkki pitkässä henkilökohtaisten epäonnistumisien ketjussa.