10 unohtumatonta sitaattia teoksesta Olemisen sietämätön keveys

· 11.9.2018

Milan Kundera on yksi niistä kirjailijoista, joita emme koskaan unohda sen jälkeen kun olemme lukeneet hänen teoksiaan. Hänen kirjansa ovat niin syvällisiä ja voimakkaita. Olemisen sietämätön keveys, yksi hänen ikonisista kirjoistaan, on täydellinen esimerkki.

Sitaatit jotka olemme keränneet tästä kirjasta ovat mieleenpainuvia, sillä ne ovat niin selviä. Tämä kirja on romaani rakkaudesta, mutta myöskin jotain paljon enemmän. Sen ytimessä se käsittelee sitä, mitä kaikki suuret kirjat käsittelevät: elämän tarkoitusta.

’’Hänen, kenen tavoite on ’jotain korkeampaa’, on odotettava huimauksesta kärsimistä.’’

-Milan Kundera-

Romaanissa Olemisen sietämätön keveys on niin paljon hyviä sitaatteja, ja olemme yrittäneet kerätä kaikkein merkityksellisimmät, ne, jotka tarjoavat tämän suurenmoisen teoksen ytimen. Tässä on siis kymmenen niistä.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Olemisen sietämätön keveys

Melkein kaikki seuraavat sitaatit tästä teoksesta käsittelevät rakkautta ja rakkauden aiheuttamaan harmia. Tämä romaani pitää sisällään monia eri muotoja, joita romanttinen suhde voi itselleen ottaa. Tämä romaani yrittää määritellä rakkauden.

 ‘’Rakkaus ei tee itsestään tunnettua halussa yhdistyä (halu, joka laajenee loputtomaan määrään naisia), vaan halussa jakaa unelma (halu, joka on rajoittunut vain yhteen naiseen).’’

Milan Kundera yrittää myöskin määrittää sen, mitä rakkaus ei ole. Hän rinnastaa rakkauden haluun olla rakastettu.

 ‘’Ehkä syy siihen, miksi emme kykene rakastamaan on se, että me haluamme olla rakastettuja, eli vaadimme jotain (rakkautta) kumppaniltamme, sen sijaan että olisimme täysin vaatimattomia ja emmekä pyytäisi muuta kuin hänen seuraansa.’’

Olemisen sietämätön keveys ei puhu tarkalleen siitä, minkä tavallisesti ajattelemme olevan romanttista rakkautta. Se mihin Kundera pyrkii on liittää tuo tunne yhteen elämän tarkoituksen kanssa.

’’Rakkaudet ovat kuin valtakuntia: kun murtuu ajatus siitä mihin rakkaus on perustettu, myös rakkaus katoaa.’’

naisen käsi hapuilee miestä

Ja tässä hän kuvailee rakkautta ja rakkauden päättymistä todella mielenkiintoisella ja syvällisellä tavalla. Hän sanoo, että rakkaus jää oikeasti henkiin, sillä on myös mahdollista, ettei se ollut lainkaan olemassa.

 ‘’Surullisuus tarkoittaa: olemme viimeisellä asemalla. Onnellisuus tarkoittaa: olemme yhdessä. Surullisuus oli muoto, onnellisuus sisältöä. Onnellisuus täytti surun tilan.’’

Voimasta ja logiikasta luopuminen

Kundera ajatteli, että rakkauden mukana tulee myös luopuminen, mutta ei sellainen luopuminen jolla olisi tekemistä uskottomuuden kanssa, eikä sellainen luopuminen jossa meidän on luovuttava omasta hyvinvoinnistamme jonkun toisen vuoksi.

”Sillä rakkaus tarkoittaa voimasta luopumista.”

Toisin sanoen, rakkaus ottaa otteen ja selviytyy sen omasta hauraudesta: haavoittuvaisena oleminen ja toisen henkilön haavoittuvaisuuden hyväksyminen.

Ripauksella ironiaa, Kundera puhuu myös toisenlaisesta luopumisesta rakkaudessa: logiikasta luopumisesta.

’’Kun sydän puhuu, mielen mielestä sen vastustaminen on säädytöntä.’’

Mitä hän tällä tarkoittaa on että se, mitä tunteemme meille kertovat ovat enemmän tosia ja tärkeämpiä kuin se, mitä ajattelemme mielessämme.

Keveys ja raskaus

Tämän koko romaanin juoni pyörii keveyden ja raskauden käsitteiden ympärillä. Jälleen kerran hän kysyy kumman näistä pitäisi hallita elämää.

”Raskaimmat taakat ovat siis samanaikaisesti kuva elämän voimakkaimmista täyttymyksistä. Mitä raskaampi taakka, sitä lähempänä maata on meidän elämämme, sitä todellisempi ja totuudenmukaisempi se on.”

pariskunta veden alla

Tämä kyseenalaistaa sen nykyisen käsityksen, että pinnallisuutta on helpompi sietää. Itse asiassa raskaan taakan kantaminen saa elämän tuntumaan todellisemmalta ja enemmän elämisen arvoiselta.

Mutta tuo edellinen sitaatti ei tarkoita, etteikö raskaus toisi mukanaan kärsimystä.

”Ei ole mitään raskaampaa kuin myötätunto. Eivät edes meidän omat kipumme paina niin paljon kuin muiden kivut, jotka myös me tunnemme, sillä jollekulle kipu on mielikuvituksen vahvistama ja satojen kaikujen pitkittämä.”

Kunderan mukaan muiden ihmisten kivut ovat raskaampia kuin omat kipumme, ja se mikä tekee asian tällaiseksi, on rakkaus. Myötätunto on raskas taakka, sillä se on korjaamaton kipu. Pystymme ehkä käsittelemään omaa kärsimystämme, mutta muiden kärsimykset ovat heidän omiaan, mutta ne satuttavat meitä samalla tavalla.

Elämme vain kerran

Tämä sitaatti on syvällisempi kuin miltä se aluksi vaikuttaa.

”Emme koskaan tiedä mitä haluta, sillä elämme vain kerran, ja siksi emme voi verrata tätä elämää aikaisempien elämien kanssa tai parantaa seuraavia elämiämme.”

Logiikka poistaa ajatuksen siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla jokin syy. Hän sanoo, että syiden tietäminen on mahdotonta, sillä me elämme elämämme sokeasti, ja me opimme asioita vain elämälle ne.

”Se luonnos, joka elämämme on, ei ole luonnos mistään, se on ääriviivat ilman kuvaa.”