Yeonmi Park: tyttö joka kohtasi hirviön
Yeonmi Park on nainen, joka vain 13-vuotiaana joutui poikkeuksellisen suuren tulikokeen eteen; edes hän itse ei tiennyt, mitä se oli. Tällä hetkellä Park on menestyvä ammattilainen, joka asuu Yhdysvalloissa. Mutta vuonna 2007 hänen elämänsä oli vielä pohjois-korealaisen nuoren tytön elämää, joka eli täysin tietämättömänä siitä, miten maailma toimi hänen maansa rajojen ulkopuolella.
Nähdessään Titanic-elokuvan Park ymmärsi ensimmäistä kertaa elämässään, että todellisuus voi olla jotain muuta kuin mitä hän oli tiennyt. Titanic oli Pohjois-Korean hallituksen kieltämä elokuva, mutta Titanicin kaltaista materiaalia oli tuolloin saatavilla laittomilla markkinoilla. Titanicin jälkeen Yeonmi Park huomasi, että kahden ihmisen välistä rakkautta oli olemassa ja että ihminen voi kuolla myös rakkaudesta toiseen ihmiseen, ei pelkästään rakkaudesta maahansa.
”Jopa linnut ja hiiret voivat kuulla sinun kuiskaavan, koska se tarkoittaa pelkoa, alistumista, poliittista ja sosiaalista indoktrinointia. Älä ajattele toisin, älä sano mitä ajattelet, älä epäile. Tottele, luovu yksilöllisyydestäsi.”
-Yeonmi Park-
Niin kummalliselta ja totalitaariselta kuin se voikin kuulostaa, Yeonmi Park on sanonut, että Pohjois-Koreasta ei löydy sanoja Titanicin kaltaisen rakkauden määrittelemiseksi. Mikään käytetyistä termeistä ei puhu jostain yksilöllisestä, yksityisestä tai henkilökohtaisesta. Kaikki on kollektiivista, kaikki on “me”. Tästä syystä paetessaan synnyinmaastaan, Park ei todellisuudessa tiennyt, minne oli menossa tai miksi hänen piti lähteä.
Yeonmi Parkin lapsuus
Yeonmi Park syntyi 4. lokakuuta 1993 Pohjois-Koreassa. Tuolloin hänen perheensä taloudellinen tilanne oli keskimääräistä väestöä parempi, sillä Parkin isä oli Korean työväenpuolueen jäsen. Hän toimi kaupungin virkamiehenä ja arvostettuna kansalaisena. Kaikki alkoi kuitenkin muuttua maan talouskriisin seurauksena 90-luvulla.
Perustarvikkeiden määrä alkoi vähentyä ja Parkin isä loi ja osallistui salakuljetusverkostoon paremman elämänlaadun saavuttamiseksi. Mutta tämän yhden maailman valvotuimman maan viranomaiset pääsivät verkoston toiminnan jäljille. Sen seurauksena Parkin isä lähetettiin pakkotyöleirille joksikin aikaa. Tuolloin niin Yeonmi Park kuin hänen sisarensa Eunmi sekä heidän äitinsä näkivät nälkää isän ollessa leirillä.
Perhe asui alueella lähellä Kiinan rajaa. Yeonmi Park näki tuon maan kaupunkien valot ja ajatteli, että jos vain pääsisi sinne, hän voisi saada ruokaa. Kun hänen isänsä palasi pakkotyöstä, hän ehdotti perheelleen pakoa Kiinaan. Yeonmin sisar Eunmi katosi yhtenä yönä ja vaikka kaikki olettivatkin hänen paenneen, kukaan heistä ei voinut sitä tietää varmasti.
Pako kohti Kiinaa
Yeonmi Parkin motivaationa paeta Kiinaan äitinsä kanssa oli vain ajatus siitä, että perille päästessään hän voisi kenties syödä kupillisen riisiä. Hän ei ollut pakenemassa maan hallinnon vaan nälän takia. Parkin isä ei kuitenkaan voinut lähteä heidän mukaansa, sillä hän oli tuolloin sairas. Yeonmin ja hänen äitinsä ylittäessä Pohjois-Korean ja Kiinan rajan, he törmäsivät ihmiskauppiaisiin.
Kiina karkottaa kaikki Pohjois-Koreasta Kiinaan pakenevat henkilöt takaisin kotimaahansa. Kiinalaiset ovat tästä tilanteesta tietoisia ja jotkut heistä ovatkin päättäneet tehdä tästä draamasta bisneksen. Nämä olivat juuri niitä ihmisiä, joihin Yeonmi ja hänen äitinsä törmäsivät ylittäessään rajan. Yksi näistä salakuljettajista halusi raiskata tytön, mutta Yeonmin äiti astui vapaaehtoisesti tyttärensä kohtaloon ja joutui raiskattavaksi Yeonmin silmien edessä.
Myöhemmin molemmat naiset myytiin kahdelle eri viljelijälle. Kun Yeonmi erotettiin äidistään, hän yritti itsemurhaa. Yeonmin ostanut maanviljelijä kuitenkin kertoi tytölle, että mikäli hänestä tulisi maanviljelijän rakastaja, auttaisi mies häntä yhdistymään uudelleen perheensä kanssa. Yllättäen mies täyttikin lupauksensa.
Uusi elämä
Ajan myötä Yeonmi löysi äitinsä ja he yhdessä onnistuivat kuljettamaan Yeonmin isän Kiinaan. Valitettavasti Yeonmin isä sairasti pitkälle edennyttä syöpää ja kuoli pian Kiinaan saapumisen jälkeen, vain 45-vuotiaana. Jotta perhe ei herättäisi huomiota, he eivät järjestäneet isälle ollenkaan hautajaisia. Isä haudattiin perheen toimesta lähellä olevalle vuorelle. Myöhemmin Yeonmi ja hänen äitinsä saivat tukea kiinalaisilta lähetyssaarnaajilta, jotka auttoivat heitä kohti Mongoliaa.
Matkalla he joutuivat taas vaaraan, mutta uhkasivat viedä itseltään hengen, jos heidät karkotettaisiin takaisin Pohjois-Koreaan. Lopulta naiset pääsivät aina Etelä-Koreaan saakka. Yeonmi Parkille se oli kuin hän olisi saapunut toiselle planeetalle. Hän kertoo, että ensimmäisenä koulupäivänään uudessa koulussa opettaja kysyi häneltä, mikä hänen suosikkivärinsä oli, eikä Park tiennyt, miten vastata tähän kysymykseen. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut aavistustakaan siitä, millaista oli omistaa henkilökohtainen mieltymys.
Yeonmi Parkista tuli ihmisoikeuksien puolustaja ja taistelija ihmiskauppaa vastaan. Hän asuu tällä hetkellä Yhdysvalloissa, missä hän on myös mennyt naimisiin ja saanut tyttären. Hänen painajaisensa ovat onneksi alkaneet hiipua ja Yeonmi jopa löysi sisarensa uudelleen ollessaan Etelä-Koreassa.
On mainittava, että osa Korean asioita käsittelevistä asiantuntijoista on kyseenalaistanut Parkin tarinan todenmukaisuuden, mutta toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että se myöskään olisi valheellinen.
Oli miten oli, kyseessä on sydäntäsärkevä tarina, joka osoittaa, kuinka ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat suoraan meihin. Se, että yksilö ei ymmärrä henkilökohtaista mieltymystä tai että hänellä ei ole ymmärrystä rakkaudesta, vain vahvistaa hallinnolle alistumista. Kieli vapauttaa meidät, mutta se voi myös vangita meidät.
Yeonmi Parkin tarina voi olla totta, tai sitten ei, tai kenties se on yhdistelmä molempia; muistoja, joita tunteet ovat voineet muuttaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bosch, X. B. (2017). ¿Los falsos mantras norcoreanos? Desnuclearización, colapso del régimen y reunificación. Comillas Journal of International Relations, (9), 19-45.