Wanderlust -oireyhtymä: pakkomielle matkustaa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Prieto.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Wanderlust -oireyhtymä on termi, joka tarkoittaa pohjimmiltaan pakkomiellettä matkustaa. Se on halua, joka pohjautuu tiettyjen ihmisten tuntemasta ”tarpeesta” matkustaa. Tämä ei kuitenkaan ole vain tavanomaista loman kaipuuta, vaan he haluavat tutkia uusia maailmankolkkia ja kokea muita kulttuureita.

Sana ”wanderlust” tulee saksankielisistä sanoista wandern (vaeltaa) ja lust (voimakas halu). Tästä me saamme tämän ajatuksen matkustamisen halusta. Sanan wanderlust kirjaimellinen käännös tarkoittaisi kuta kuinkin ”intohimoa matkustamista kohtaan”. Se on samankaltainen kuin dromomania, joka taas on psykologinen tila, jossa henkilöllä on äärimmäinen ja pakkomielteinen halu vaeltaa paikasta toiseen.

Wanderlust -oireyhtymä: pakkomielle matkustaa

Aina viimeaikoihin asti ajatus villeistä seikkailuista ja nuorekkaan matkasielumme vapaaksi päästämisestä oli mahdoton ajatus. Wanderlust -oireyhtymä on paljon enemmän kuin vain halua mennä lomalle. Meillä kaikilla on tuo sisällämme. Wanderlust -oireyhtymässä on enemmänkin kyse sisäisestä tarpeesta, joka antaa intohimon matkustaa, löytää uusia paikkoja ja kokea uusia kulttuureja. 

Tämä syndrooma vaikuttaa tavallisesti 20-40 -vuotiaisiin ihmisiin, tasapuolisesti miehiin ja naisiin. Heillä on vastustamaton halu päästä pois. He rakastavat karkaamista maailman eri osiin ja he etsivät jatkuvasti uusia paikkoja joihin matkustaa. Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä on näiden sukupolvien tärkein prioriteetti ja ensisijainen kiinnostuksenkohde. Ja Internetistä on tullut heidän paras työkalunsa, sillä tavallisesti netti on kaikkein paras matkatoimisto. Varaukset, ostokset, liput ja tiedot – he voivat tehdä tämän kaiken modernin teknologian välityksellä.

Nämä karaistuneet matkailijat kuluttavat suurimman osan ajastaan lukien matkaoppaita ja etsien lentoja, hotelleja, hostelleja ynnä muuta internetistä. He rakastavat dokumenttien katsomista, jotka käsittelevät joitain eksoottisia paikkoja ja he kuluttavat suuren summan rahaa matkustamiseen. Kun on kyse matkustamisesta, kohde ei ole se kaikkein tärkein asia. Matkustaminen on todellisuudessa tekosyy saada tuntea matkustamisen nautinto ja kiire. Tässä vaiheessa wanderlust tulee kunnolla mukaan, silloin kun siitä tulee elämäntapa.

Matkustaminen rikastuttaa meitä ihmisinä. Se voi avata mieltämme näkemään asiat eri näkökulmasta. Muiden kulttuurien kohtaaminen, muilla perinteillä itsemme ympäröiminen ja eri paikoissa eläminen antaa meille laajemman perspektiivin maailmasta. Se myöskin ruokkii (ja samaan aikaan tyydyttää) uteliaisuuttamme tuntemattomasta.

Wanderlust -oireyhtymä ja genetiikka

Maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka eivät tunne tarvetta matkustaa. Heidän sisällään ei ole levottomuutta löytää uusia paikkoja. Heille lomailu on levon ja rentoutumisen aikaa, tai hotellissa asumista, jolloin heidän ei tarvitse tehdä ruokaa tai siistiä jälkiään. Tämä ajatus on lähestulkoon wanderlust -oireyhtymän vastakohta. Kun meillä on tämä oireyhtymä, tunnemme ehdotonta tarvetta olla pysymättä liian kauan yhdessä paikassa, ja tästä syystä matkustamisesta tulee koko elämän keskipiste.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tämä seikkailunhaluinen henki, tai wanderlust -oireyhtymä, ei ole pelkästään jokin trendi. Sen sanotaan olevan meidän geeneissämme. Tutkijat ovat jopa löytäneet erään tietyn geenin: DRD4-7r, joka on dopamiinin (nautintohormoni) reseptori, jota kutsutaan nimellä ”matkustusgeeni”.

National Geographicin tutkija David Dobbs ajattelee että tämä geeni ”saa ihmiset ottamaan todennäköisemmin riskejä; tutkimaan uusia paikkoja, ideoita, ruokia, ihmissuhteita, huumeita tai seksuaalisia mahdollisuuksia; ja yleisesti syleilemään liikettä, muutosta ja seikkailua”. Jatkuvan matkustamisentarpeen ohella tämän geenin omaavat ihmiset ovat myös rohkeita ja luovia. He ovat sen tyyppisiä ihmisiä, jotka yrittävät oppia uutta muista kulttuureista ja elämäntavoista. He voivat saada melkein minkä tahansa toimimaan heidän henkilökohtaista kasvuaan kohti.

Onko sinulla wanderlust -oireyhtymä?

Ihmisillä joilla on tämä oireyhtymä on joitain ominaisuuksia, jotka erottavat heidät muista ihmisistä:

• Heidän passinsa on aina helposti saatavilla ja se on kaukana vanhentumispäivämäärästä, siltä varalta että he saavat odottamattoman tilaisuuden matkustaa. He eivät pelkää jättää taakseen mukavuusaluettaan, sillä he pitävät muutoksesta.
• Heidän uteliaisuutensa uusia paikkoja ja kulttuureja kohtaan ylittää heidän mielikuvituksensa. Se on todellakin tarve tällaisille ihmisille. Jokainen heidän säästämänsä penni on uusia seikkailuja varten.
• Kun he palaavat reissulta, he alkavat jo suunnitella uutta matkaa. He surffailevat asiantuntijoiden nettisivuilla, katsovat dokumentteja ja lukevat matkaoppaita.

Tässä intohimossa matkustamista ja maailman näkemistä kohtaan ei ole pelkästään kyse jostain geenistä. Sillä on myöskin tekemistä lapsuuden kanssa, jolloin me opimme asioita pelien ja mielikuvituksen avulla. Lapsuus on aikaa, jolloin me kehitämme uteliaisuuden sitä kohtaan, mitä talomme rajojen ulkopuolelta löytyy. Mutta jopa koulun ja lapsuuden jälkeenkin on olemassa aikuisia, jotka tuntevat tätä samaa (tai voimakkaampaa) intohimoa.