Vapauttavan vuoropuhelun ylläpitämisen salaisuudet

Kyky osata ilmaista itseään, kyky tietää miten puhua ja ymmärtää on todellista taidetta. On olemassa monia salaisuuksia vapauttavan vuoropuhelun harjoittamiseen. Sinun tulee opetella miten navigoida hiljaisuuden läpi, pitää taukoja ja keskeyttää oikeaan aikaan. Sitäkin enemmän, sinulla täytyy olla kyky tietää miten kuunnella ja ymmärtää toista henkilöä heidän omassa asiayhteydessään.

Kun puhumme “vapauttavasta vuoropuhelusta”, puhumme keskustelutyypistä, joka antaa mukana olevien ihmisten todella ilmaista itseään. Itsensä ilmaiseminen tarkoittaa viestinnän esteiden ylittämistä. Siksi vapauttava vuoropuhelu on tila, jossa kaikki voivat kommunikoida aidosti.

Todellakin, monet vuoropuhelut voivat osoittautua merkityksettömiksi, mutta monet muut ovat erityisen tärkeitä. Ja näissä vuoropuheluissa on erittäin tärkeää tietää mitä sanoa ja mitä jättää sanomatta. Sinun täytyy puhua samaa kieltä ja rakentaa aito yhteys toisen henkilön kanssa, jotta voit saada aikaan aidon tavan viestiä.

Historia ei ole mitään muuta kuin vuoropuhelu, vaikkakin melko dramaattinen sellainen, ihmisen ja universumin välillä.

-Maria Zambrano-

Hiljaisuus on tärkeä osa vuoropuhelua

Moni ihminen tuntee akuuttia tarvetta tulla kuulluksi tai kuunnelluksi. Siksi he puhuvat ja puhuvat ja puhuvat taukoamatta, ja tämä voi olla hieman epämukavaa heidän ympärillään oleville ihmisille. Tämä tarve kommunikoida jatkuvasti on joskus peräisin perinpohjaisesta itsekeskeisyydestä, mutta toisinaan se on vain heijastus ahdingosta tai itsekorostuksen tarpeesta.

Kaikki eivät ymmärrä hiljaisuuden arvoa, eivätkä myöskään sitä, että viestintä on kaksisuuntainen prosessi, jossa jokaisen osapuolen on kyettävä puhumaan ja kyettävä tietämään milloin olla hiljaa. Siksi monet oletetut vuoropuhelut ovat itse asiassa yksinpuheluja.

Voitaisiin siis sanoa, että ensimmäinen ehto vapauttavan vuoropuhelun harjoittamiseen on ensin kehittää kyky ymmärtää ja arvostaa hiljaisuutta. Ei sellaista hiljaisuutta, joka merkitsee poissaolevaa olemusta, vaan pikemminkin sellaista, joka tarkoittaa että sinua kuunnellaan. Se tarkoittaa tarkkaavaisuutta ja tiedostamista mitä toinen henkilö sanoo.

Halu keskustella

Vuoropuhelu kahden henkilön välillä on aito vain jos siinä on aina olemassa aito aikomus osallistua. Tämä viittaa kykyyn kuunnella, olla halukas näkemään vaivaa ymmärtääkseen. Tässä mielessä, vaikeneminen silloin kun toinen henkilö puhuu, ei riitä. Se tarkoittaa olemista henkisesti aktiivisena tämän hiljaisuuden aikana. 

Kun on olemassa aito kiinnostus vuoropuhelua kohtaan, levollinen, kokonaisvaltainen ja utelias kuuntelutapa saa alkunsa. Levollinen kuuntelu tarkoittaa sitä että puhuaksesi sinun täytyy valita hetki jossa tunteet eivät ole kuumentuneet. Ja jos ne ovat, on tärkeää olla varma että kykenemme hallitsemaan niitä.

Aktiivinen kuuntelu on mielenkiintoinen kuuntelun tyyppi. Se ei rajoitu vaikenemiseen ja kaiken sen vahvistamiseen mitä toinen henkilö sanoo. Sen sijaan, se pyrkii saamaan enemmän tietoa selventääkseen ja ymmärtääkseen paremmin mitä toinen henkilö sanoo. Kysymykset ovat erinomainen tapa rakentaa yhteys, ja ne myös todistavat toiselle henkilölle että häntä kuunnellaan. 

Kattava kuunteleminen viittaa mielentilaan jossa toisen on laitettava itsensä jonkun toisen asemaan ja ymmärrettävä mitä hän tuntee hänen ilmaistessaan sen. Kiinnittää huomiota noihin tuntemuksiin ja tunteisiin, jotka virtaavat ei-sanallisen kanavan läpi. Koska vapauttava vuoropuhelu yltää sanojen ulkopuolelle, se tarkoittaa myös niiden tunteiden huomioimista jotka saavat alkunsa viestinnän aikana. 

Tuomitseminen on minkä tahansa keskustelun kuolemantuomio

Tuomarin roolin ottaminen, aivan kuin toinen henkilö olisi oikeudessa tai vanki jota tuodaan kuulemaan tuomiotaan, ei ole koskaan oikea tie. Se aiheuttaa heti epäluottamusta, pelkoa, jännitystä ja puhumattomuutta.

Kukaan ei halua vuoropuhelua sellaisen henkilön kanssa, joka tuomitsee heidät. Vapauttavassa vuoropuhelussa epämiellyttävät näkökohdat, vaikeat tunnustukset tai jopa sellaiset totuudet joita et halua kuulla, saavat tulla esiin. Se on ainoa tapa saada aikaan vapauttava vuoropuhelu. Sellainen ei ole mahdollista jos yksi mukana olevista henkilöistä ottaa sensorin aseman tai yrittää ohjata tai kontrolloida toisen käytöstä.

On myös suositeltavaa informoida itseään hyvin keskusteltavasta aiheesta tai ongelmasta ennen oman mielipiteensä jakamista. Itse asiassa, parhaat perustelut tulevat yleensä ihmisiltä jotka ovat kärsineet samasta ongelmasta ja joilla on jonkinlaista kokemusta asiasta. Ammattiapu on monessa tapauksessa paras vaihtoehto.

Anna vuoropuhelun virrata

Mahdollisimman hyvän yhteyden saavuttaminen toisen henkilön kanssa on keskeistä. Kuunteleminen huolellisesti, keskeyttämättä tai joutumatta sivuraiteille, on erittäin tervettä. Siitä huolimatta me usein keskeytämme vuoropuhelun koska saatamme unohtaa tietyt seikat joita toinen henkilö on sanonut  ja joista meillä on jotain huomautettavaa. 

Niissä tapauksissa on parasta merkitä lyhyesti muistiin tärkeimmät seikat ja antaa toisen henkilön puhua keskeytyksettä. Siten, kun hän on valmis, voit käydä läpi heidän esittämänsä perustelun kohta kohdalta ja ilmaista omat mielipiteesi. Tietysti ilman että vuoropuhelu muuttuu jäykäksi, tiukaksi tai ankarasti valvotuksi.

Keskustelun ilmapiiri tai asetelma voi myös olla tärkeä. Jos asia josta aiotte keskustella on arkaluonteinen tai edellyttää mahdollisimman suurta huomiota, on parasta etsiä yksityinen paikka jossa olette turvassa keskeytyksiltä. Oikeat puitteet myötävaikuttavat vuoropuhelun sujuvuuteen. 

Viisi käytännön neuvoa

Edellä mainittuihin asioihin perustuen on olemassa viisi perussääntöä joita voidaan soveltaa vuoropuhelun muuttamiseksi aidosti vapauttavaksi tilaksi kaikille siihen osallistuville osapuolille:

• Oikean ajan ja paikan etsiminen. Asiaa ei pitäisi kiirehtiä ja olisi hyvä myös varmistua ettei teitä keskeytetä.
• Aiheesta sopiminen. Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, usein keskustelut saattavat epäonnistua koska keskustelun aihetta ei olla selvästi määritetty. Jos molemmat henkilöt tietävät aiheen, he voivat tehdä ystävällisiä muistutuksia toiselle palata raiteille kun mainittu henkilö on ajautunut muihin aihepiireihin.
• Tavoitteen ehdottaminen. Mikä on keskustelun tarkoitus? Se on parasta asettaa ja määritellä jotta vältetään epärealistiset ja autoritääriset tarkoitusperät. Tavoitteena ei pitäisi esimerkiksi koskaan olla “joten sinä siis muutut” tai “joten sinä siis lakkaat olemasta sellainen” tai “jotta kaikki järjestyy”. Sen sijaan vuoropuhelun tulisi keskittyä saavuttamaan tiettyjen näkökohtien ymmärtäminen helpommin.
• Perussäännöistä sopiminen. Sitoutukaa esimerkiksi olemaan keskeyttämättä toista hänen puhuessaan ja asettakaa aikaraja jokaiselle väliintulolle. Vaikka se saattaa ensin vaikuttaa hieman keinotekoiselta, on se kuitenkin ratkaisevaa keskustelun virtaamiseksi.
• Sitoutukaa keskustelemaan itsestänne, ei toisesta henkilöstä. Se on hyvin terve sääntö: ilmaise mitä itse tunnet, äläkä viittaa siihen mitä toinen henkilö tuntee. Tämä neutraloi kaikki houkutukset ei-toivottujen tuomioiden tekemiseen.