Vanhuus alkaa kun uteliaisuus päättyy

Tämä on se suuri syy miksi portugalilainen kirjailija Saramego kertoi meille, että “vanhuus alkaa silloin kun uteliaisuus päättyy.” Toisin sanoen meillä on tapana yhdistää nuoruus elinvoimaan ja haluun nauttia maailmasta ilman rajoja, kun taas vanhuuden me samaistamme tyytyväisyyteen elämän suhteen ja mielenkiintomme menettämisenä uuden löytämistä kohtaan meitä ympäröivissä asioissa…

Uteliaisuus: lasten määrittelevä ominaispiirre

Olet varmasti huomannut, että lapsilla, ennen kaikkea heidän ollessaan nuorimmillaan, on halu tietää ääripäistä. He täyttyvät energialla, joka saa heidät kyselemään kaikesta, haluamaan kaikkea ja koskemaan kaikkea, joka osuu heidän tielleen. Tämä on normaalia, he kasvavat ja he haluavat tietää missä he ovat ja mitä elämällä itse asiassa on heille tarjottavanaan.

Tiettyyn pisteeseen asti tämä on heidän ensimmäinen askeleensa oppimisessaan ihmisinä ja me aikuiset olemme niitä, joilla on velvollisuus rohkaista heitä sallia tämän uteliaisuuden jatkua ja kehittyä myönteisellä ja älykkäällä tavalla. Juuri tällä tavoin myös me olemme oppineet pitämään yllä jatkuvaa uteliaisuuttamme, sen laatuista joka liikuttaa meitä ja johtaa meitä selviytymään haasteista: juuri tämä saa meidät tuntemaan olomme nuoriksi (enemmän lasten kaltaisiksi).

Uteliaisuuden ylösalaisin oleva kaari

Useita tutkimuksia on tehty inhimillisen uteliaisuuden ymmärtämiseksi perusteellisemmin. Tutkimukset ovat osoittaneet lyhykäisyydessään, että me olemme uteliaampia niinä hetkinä kun tiedämme jostain tietystä aiheesta vähän ja haluamme tietää siitä kaiken.

Näissä tapauksissa uteliaisuuden voidaan kuvata olevan ylösalaisin oleva U, jonka aloituspiste herättää meidän uteliaan halumme tuntea tämä edellämainittu U koko laajuudessaan. Tämä tekijä on yhteydessä muihin tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneet uteliaisuuden olevan yhteydessä meidän muistiimme ja oppimiseen yleensä: hyvityksenään uteliaisuus auttaa meitä olemaan unohtamatta sitä, mitä voidaan kutsua motivoiduksi oppimiseksi.

Miten kannustaa uteliaisuutta

Kaiken yllä kerrotun valossa voimme ymmärtää miksi vanhuuden niin usein uskotaan pitävän sisällään uteliaisuuden puutetta: oppimisen halun menettäminen on tulokseltaan samankaltainen kuin elämän merkityksestä luopuminen. On tärkeää pitää aina jonkin asteista uteliaisuutta elossa sisimmässämme, sen kaltaista joka sai meidät aikoinaan kuuntelemaan ovien läpi ja löytämään Amerikan. Sen ansiosta me olemme edistyneet kaikilla kuviteltavissa olevilla tutkimuksen aloilla.

Kuten jo totesimme, paras tapa kannustaa tätä uteliaisuutta on herättämällä sitä sen myönteisessä osiossa, lapsissa. Seuraavassa tutustumme joihinkin tapoihin tehdä näin:

• Mielikuvituksen kehittäminen: kokeile ja anna heidän kokeilla, koeta muuntaa päivittäinen rutiini uusiksi “retkiksi” joilla opitaan jotain uutta joka ikinen päivä.
• Ohjaa esimerkillä: Jos haluat lapsen oppivan jotain uutta, niin seuraa sitä mitä sanot esimerkillä. Jos he näkevät, että sinulla on edelleen omaa uteliaisuutta, jopa päivittäisiä asioita kohtaan, toimivat he samoin.
• Vastaa heidän kysymyksiinsä: Ei ole mitään hyötyä vastata lapselle “se nyt vain on niin,” paitsi jos haluat hiljentää heidät. Koeta antaa heille johdonmukaisia selityksiä, niin että nämä selitykset voivat vähä vähältä johtaa heidät kysymään lisää kysymyksiä.
• Anna heidän tehdä asioita itse: Lasten pitää saada tietää, että he voivat tehdä virheitä ja että on tarpeen tehdä niitä, jotta voi oppia ja kasvaa. Jos tarjoat heille mahdollisuuden ymmärtää tämän, autat samalla heitä selviämään vaikeista tilanteista sekä vahvistat heidän luovuuttaan.

“Onneksi luonto on varustanut minut järjettömällä uteliaisuudella kaikkein mitättömimpiä asioita kohtaan. Tämä pelastaa minut. Uteliaisuus on ainut asia joka pitää minua pinnalla. Kaikki muu saa minut hukkumaan.”

-Pedro Almodóvar-