"The Moon": lasten pitäisi valita oma tiensä
“The Moon (La Luna)” on ilahduttava Disney Pixarin tuottama lyhytelokuva, joka esittelee sinulle kaikkein taianomaisimman ja hurmaavimman pojan ikinä. Hänen silmänsä loistavat valloittavasti ja ovat täynnä sitä innokasta uteliaisuutta, jolla on jo jopa oma äänensä; ne loistavat kuin nuo toisinaan taivaalta putoilevat tähdenlennot.
Itse asiassa tämä lyhyen pätkän tarina perustuu juuri siihen: putoileviin tähtiin. Elokuvassa putoavat tähdet pitää kerätä ja tämä sattuu olemaan päähenkilön perheen hallussaan pitämä erityisen tärkeä tehtävä. He ovat “lakaisijoita” ja heidän työnsä on vuosien saatossa opetettu sukupolvelta sukupolvelle. Kunnes koittaa herttaisen päähenkilömme vuoro.
“The Moon” on lyhytelokuva pojasta, joka aloittelee alalla jonka hänen isänsä ja isoisänsä jakavat. Mutta hänellä on lisäksi oma äänensä, jonka avulla hän osoittaa meille, että meistä kukin voi valita itse oman polkunsa.
“Bambino” kaksi kuuta silmissään
Mutta… Mitä sitten tapahtuukaan? Vaikka tehtävä vaikuttaa melko yksinkertaiselta, osuu matkaan silloin tällöin mutkia. Ja näin ollen myös me pääsemme näkemään, miten jokapäiväinen toistuva työ ja tottumuksen voima ovat saaneet isän ja isoisän menettämään nokkeluutensa ja viattomuutensa.
Tämä on juuri se hetki, jolloin poika astelee eteenpäin aseistautuneena päättäväisyydellä ja rohkeudella ratkaistakseen tilanteen tavalla, jota vanhemmat sukupolvet eivät olisi tulleet ajatelleeksi kuuna päivänä.
Poika toimii kuin itse “Pikku prinssi”. Hän asettaa käytäntöön luovan päättelykyvyn, jonka kehittämiseen ainoastaan valpas ja viaton lapsi pystyy.
Hän pysyy etäällä isällisistä rakenteista tehdäkseen tilaa nokkeluudelleen, osoittaen samalla uudelle sukupolvelle että pystyy valitsemaan oman tiensä. Hän ei torju apua perheeltään, mutta osoittaa että hän on aivan yhtä pystyvä.
Samalla kun aikuiset riitelevät, poika toimii. Lapsilla on kyky pidättäytyä etäällä muodollisuuksista, ennalta-arvattavuuksista sekä hyväksyä erilaisia tapoja voidakseen rikkoa joitakin totunnaisia kaavoja ja rakenteita, sekä jatkaakseen eteenpäin.
Sen arvo, että lapset valitsevat oman tiensä
Aivan kuten ylempänä mainitsimme, osoittaa tämä lyhyt filmi sen arvon kun lapsi valitsee oman polkunsa, keinonsa ja tapansa, kun hänellä on ihka oma äänensä ja hän näyttää meille miten paljon me voimme häneltä oppia, jos sallimme sen itsellemme. Jos me osaamme myös avautua heille ja heidän maailmalleen.
Opettamisen ja kasvattamisen mukana seuraa suuri määrä vastuuta, mutta sen tulee olla rauhallista vastuullisuutta ilman liiallisia pelkoja tai ennakkoluuloja.
Lapset eivät tarvitse hallinnointia heidän joka ikisen ottamansa askelen aikana ja vielä vähemmän ylisuojelua. Meidän lapsemme vaativat meidän huomiomme, rakkautemme ja ennen kaikkea sen turvallisuuden tunteen, jonka avulla he voivat tutkia maailmaa samalla kun tulevat rakastetuiksi. Meidän täytyy auttaa heitä kehittämään tarvittava itsevarmuus eteenpäin liikkumiseksi rohkeudella ja vapaudella.
Ennemmin tai myöhemmin meidän lapsillamme on oikeus valita heidän oma tiensä, jonka ei välttämättä tarvitse olla mitään sen kaltaistakaan mitä me olemme heille kaavailleet ja haaveilleet.
Ja vaikka se olisikin, on valinta heidän. Vaikka tämä kyseinen tähtisilmäinen poika vaikuttaa olevan tyytyväinen siihen erinomaisen mainioon toimenkuvaan, jonka hänen perheensä on saanut, ei hänen silti tarvitse tehdä sitä samalla tavoin kuin muut ennen häntä. Koska vain hänen älynsä ja uteliaisuutensa tulevat kertomaan hänelle mitä hänen pitäisi tehdä sitten kun nuo “mahtavat suuret jutut” tipahtavat taivaalta…
Nauti tästä lyhytelokuvasta, äläkä unohda kuunnella samalla Michael Giachinnon erinomaista yhtyettä. Tämä musiikki jättää sinut sanattomaksi ja täyttää silmäsi tunteilla.