Valehteleminen: auttaako se joskus?

Jos kysymme itseltämme, varmasti useimmat meistä sanoisivat että vihaamme valehtelemista emmekä suvaitse petosta. Yleisesti ottaen käsittelemme tätä asiaa moraalisella tavalla ja siksi tuomitsemme kaikenlaisen käytöksen joka liittyy valheellisuuteen. Hassua on se, että useimmat meistä kuitenkin valehtelevat silloin tällöin. Ne ovat “valkoisia valheita” joita kerromme vähentääksemme kertomamme asian loukkaavuutta.

Mitä jos kukaan maailmassa ei koskaan valehtelisi? Tapaisit esimerkiksi jonkun ja sanoisit: “Näytät niin rumalta!”, tai pomosi toivottaisi sinut tervetulleeksi sanomalla, “Olet mielestäni idiootti ja etsin mahdollisuutta antaa sinulle potkut”. Tai kutsut jonkun illalliselle kotiisi ja illan lopuksi sen sijaan että vieraat sanoisivat “Kiitos”, he sanoisivat “Ruoanlaittotaitosi ovat surkeita. Miten mautonta ruokaa”.

“Ilman valheita ihmiskunta kuolisi epätoivoon ja tylsyyteen.”

– Anatole France –

Tämän kaltaista brutaalia rehellisyyttä pidettäisiin töykeänä. Joten vaikka sanomme että emme pidä valheista, meidän täytyy myöntää että emme pidä myöskään tietyistä totuuksista. On olemassa myös tapauksia joissa valehteleminen ei ole petos moraalisessa mielessä, vaan keino välttää tarpeettomia selkkauksia.

Onko valehteleminen perusteltua?

Kuten lähes kaikessa ihmisen käyttäytymisessä, tärkeintä ei ole itse käytös vaan aikomus jokaisen teon takana. On niitä ihmisiä jotka ylpeilevät olevansa ehdottoman rehellisiä ja jakelevat totuuksiaan ajattelemattomasti kaikille. Meidän pitäisi miettiä onko heidän aikeensa todella kertoa totuus vai pikemminkin satuttaa käyttämällä moraalista veruketta.

Samalla lailla on ihmisiä jotka valehtelevat kunnioitettavasta syystä. Jonkin aikaa sitten toimittaja kertoi että hänen äitinsä oli sairastunut ja lääkäri pyysi hänet sivuun kertoakseen diagnoosin. “Haimasyöpä”, lääkäri sanoi. Toimittaja vannotti lääkäriä olemaan kertomatta diagnoosia hänen äidilleen koska äiti oli vaikutuksille erittäin altis ihminen ja uutinen vaikuttaisi häneen liikaa.

Lääkäri, viitaten etiikkaansa, kertoi diagnoosin naiselle. Nainen joutui hermoromahduksen partaalle ja menehtyi viikkoa myöhemmin korkeaan verenpaineeseen. Totuus aiheutti hänelle niin paljon pelkoa ja kärsimystä että uutisen kertominen oli pahempaa kuin sen kertomatta jättäminen. Joskus valehteleminen auttaa, ainakin siihen asti kun mielestämme on parasta kertoa totuus.

Valehtelemista voidaan siis arvioida vain kun otetaan huomioon sen motiivit ja sen aiheuttamat vaikutukset. Jos aikomuksena on välttää suurempi paha, on järkevää asettaa sivuun moraalinen näkökulma ja keskittyä totuuden vaikutukseen käytännössä. Valehteleminen ei ole aina tuomittavaa.

Valehteleminen hyödyn saamiseksi

Jos valehtelemisen tarkoitus on tyydyttää itsekäs tarve tai hyötyä tilanteesta jollakin tavalla, tilanne on hyvin erilainen. Tässä tapauksessa valehtelemista pidetään manipuloinnin välineenä. Totuus on sivuutettu tai sitä on vääristelty tavoitteena asettaa toinen henkilö haavoittuvaan tilaan.

Tämän kaltainen valhe auttaa vain henkilöä joka sen kertoo. Tarpeettoman kärsimyksen tai selkkausten välttämisen sijaan hän sen sijaan vaalii niitä. Sama tapahtuu, kun valehtelet koska pelkäät totuuden kohtaamista tai jonkinlaisen vastuun ottamista. Kaukana tilanteen pitämisestä hyvällä pohjalla, se on kuin myrkky joka saastuttaa kaiken ympärillään.

On olemassa myös toisenlainen valhe jota käytetään jopa joissain terapiamuodoissa. Ne ovat niitä lauseita jotka eivät ole kovin tarkkoja mutta joita henkilö toistaa jatkuvasti itselleen toimiakseen itsesuggestion kautta. Se on kuin tapaus jossa henkilö sanoo, “Voin hyvin ja tulen voimaan paremmin”, vaikka faktat osoittavat muuta. Tällainen tapaus on samankaltainen kuin jotkin mainostekniikat joiden mukaan “valhe jota toistetaan tuhat kertaa muuttuu totuudeksi”.

Joskus huiputamme itseämme päästäksemme huonon ajan yli tai koska emme ole yksinkertaisesti valmiita kohtaamaan totuutta. Ongelma on siinä, että tämä prosessi ei ole aina tietoinen ja joskus päädymme sopeutumaan noihin valheisiin ja jäämme niihin kiinni.

Sen vuoksi vaikka joissain tapauksissa valehteleminen epäilemättä auttaa meitä, todella merkityksellisistä näkökulmista katsottuna totuus auttaa enemmän. Joka tapauksessa älä unohda että valheella on hintansa. Jos kerrot jollekulle joka on huono kokki että pidät hänen ruoastaan, sinun täytyy jatkaa sen syömistä. Jos kerrot suuremman valheen, hinta saattaa olla korkeampi ja sellainen valhe saattaa päättää ihmissuhteesi.