Väärän tiedon levittäminen sosiaalisessa mediassa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez

Viimeisin päivitys: 12 marraskuuta, 2022

On hieman ristiriitaista, että aikana, jolloin tiedonsaanti on niin helppoa, se on kuitenkin niin vaikeaa. Saatamme käyttää enemmän aikaa tarkistaaksemme ovatko tiedot väärennettyjä kuin etsiäksemme uutta tietoa. Tämä korostuu sosiaalisessa mediassa, jota useimmat ihmiset käyttävät pysyäkseen ajan tasalla.

Kysymys valeuutisista ja yleensä väärästä tiedosta on laaja ja monimutkainen. Se on paha, joka on hävitettävä. Sen tunnistaminen vaatii kuitenkin aikaa ja keskittymistä, joten kannattaa käyttää hetki opetellakseen suojautumaan vääriltä tiedoilta. Ennen kaikkea on hyvä tietää, kuinka olla osallistumatta sen leviämiseen.

Selitämme tärkeimmät syyt siihen, miksi ihmiset jakavat epätotuuksia sosiaalisessa mediassa sekä tarkoituksellisesti että tiedostamatta, ja kuinka niitä vastaan voi taistella. Ensimmäinen askel on olla tästä tietoinen.

Väärän tiedon tahallinen levittäminen sosiaalisessa mediassa

Ne, jotka ovat omistautuneet ihmisten manipuloimiseen joko kaupallisissa tai rikollisissa tarkoituksissa, tietävät, että on olemassa tehokkaita tapoja juksata. Näin he tekevät sen:

• Tietojen tahallinen ja valikoiva salailu. Media on läjä yrityksiä, joilla on omat ideologiansa. Siksi puolueettomuus jätetään sivuun ja kaikki kuvaavat vain sitä, mitä haluavatkin kuvata. Paras tapa tehdä tämä on antaa totuudenmukaista tietoa, mutta lyhennettynä.
• Clickbait. Tämäntyyppinen otsikko on yksi yleisimmistä valeuutisten muodoista. Ne vetoavat lukijoiden tunteelliseen puoleen silmiinpistävissä otsikoissa estääkseen heitä käyttämästä kriittistä ajattelua. Yksi esimerkki on mainos, jossa kerrotaan, että “Tämä upea ruoka laihduttaa kymmenen kiloa viikossa”.
• Ketjut ja huijaukset. Sekä sosiaalisessa mediassa että pikaviesteissä on tavallista löytää viestiketjuja, jotka varoittavat vaaroista, jotka eivät ole todellisia. Tavoitteena on yleensä kerätä käyttäjiltä tietoja, huijata heitä tai levittää väärää tietoa suuressa mittakaavassa.
• Manipuloitua huumoria. Vaikka on totta, että satiiri on aina ollut olemassa poliittisena aseena, siinä on eroa, kun sitä käytetään väärän tiedon levittämiseen. Ne, jotka haluavat vaikuttaa muiden mielipiteisiin, levittävät vitsejä, meemejä ja humoristisia julkaisuja, jotka sisältävät tarkoituksella vääriä tietoja.
• Deepfakes. Tämäntyyppinen digitaalinen audiovisuaalinen montaasi vaatii tekoälyohjelmia. Ne ovat uskomattoman todellisia, joten ne ovat hyödyllisiä työkaluja niille, jotka haluavat levittää lähes tunnistamattomia valheita.

Tahaton levittäminen

Kaikki edellä mainittu saa lukijan selkeään asemaan: kuinka itse vältyn levittämästä väärää tietoa sosiaalisessa mediassa, jos kaikki haluavat petkuttaa minua?

Ensimmäinen askel on havaita ne mekanismit, joilla nämä huijaukset toimivat.

Mielen pikanäppäimet (heuristiikka)

Kohdatessaan valtavan määrän tietoa tapahtumista, joita ei todellisuudessa koeta, mieli käyttää kognitiivisia pikanäppäimiä. Niiden avulla se voi käsitellä niin paljon kuin mahdollista kyllästymättä. Kun otetaan huomioon loputon tieto- ja uutisvirta, joka tavoittaa meidät sosiaalisen median kautta, käsittelykapasiteettiamme säätelevät seuraavat mekanismit:

• Edustavuusharha. Jonkun sysääminen luokkaan uuden tiedon perusteella. Esimerkiksi: “Koronavirus on kiinalaisten vika, koska he syövät lepakoita”.
• Saatavuus-heuristinen. Ihminen tekee arvionsa tapahtuman todennäköisyydestä oman kokemuksensa ja tietonsa perusteella ottamatta huomioon muuta tietoa. Esimerkiksi: “Kerran joku mies kosketti takapuoltani yökerhossa, joten jos menen homobaariin, kaikki homoseksuaalit tulevat häiritsemään minua.”
• Ankkurointiharha. Mielipiteiden muodostaminen ja päätösten tekeminen lähtötietojen perusteella. Esimerkkinä tästä ovat laittoman maahanmuuton luvut. Ne esitetään usein miljoonien pahojen ihmisten hyökkäyksenä, vaikka todellisuudessa heitä on vähän ja nämä ihmiset ovat ihan tavallisia ja hyviä ihmisiä. Emme kuitenkaan pysähdy miettimään ja etsimään oikeita tosiasioita ja -tarinoita.

Huomion puute

Sosiaalisen median alustojen nykyinen suunnittelu perustuu käyttäjän pommittamiseen valtavilla tietomäärillä. Mahdollisuus reagoida siihen välittömästi ja jakaa se yhdellä sormenlipauksella rohkaisee ihmisiä myös automatisoimaan sen leviämisen tarkistamatta sitä.

Tiedon illuusio

Jos tiedät tietystä aiheesta paljon, olet luultavasti ymmärtänyt, että ihmiset, jotka tietävät siitä vähiten, ovat yleensä varmimpia tiedoistaan. Tämä paradoksi tunnetaan tiedon illuusiona ja se on vaarallista. Itse asiassa suuri osa Internetin kautta kiertävistä vääristä tiedoista yrittää saada käyttäjät uskomaan, että heidän tarjoamansa asia on kaikki, mitä aiheesta tarvitaan.

Kuinka välttää väärän tiedon levittäminen sosiaalisessa mediassa

Ensinnäkin, älä koskaan poista kriittistä ajatteluasi käytöstä. Varmista, että kyseenalaistat kaikki sinulle saapuvat tiedot. Kyse on vain sen aitouden tarkistamisesta.

Lisäksi yritä elää hitaammin. Vaikka järjestelmä yrittää estää sinua tekemästä tätä, sinun täytyy yksinkertaisesti pysähtyä hetkeksi ennen jokaista näkemääsi dataa ja kysyä itseltäsi “Onko tämä totta?”. Vahvistushaku vaatii vaivaa ja aikaa, mutta se suojelee sinua jatkamasta tietojen nielemistä ilman suodatinta.

Väärää tietoa, sensaatiohakuisuutta ja joukkojen manipulointia on aina ollut olemassa. Nykyinen ongelma ei ole niinkään sen olemassaolo (vaikka tämäkin on ongelma), vaan pikemminkin se, että väärä tieto on löytänyt rajattoman jakelukanavan sosiaalisessa mediassa ja ylipäätään Internetissä. Tästä syystä maailmassa, jossa suodattimiemme on oltava yksilöllisiä ja erilaisia ja virallinen sääntely on vitsi, ainoa hyödyllinen työkalu on oma vastuumme.