Vaara siinä, että teini-ikäisille kerrotaan että he voivat tehdä mitä tahansa

Monet vanhemmat kertovat teini-ikäisille lapsilleen, että “kykenet tekemään ihan mitä haluat.” Jokainen vanhempi haluaisi motivoida lapsiaan seuraamaan kiinnostuksiaan ja olla tuntematta rajoituksia sen perusteella, miten yhteiskunta näkee heidän kykynsä. Tällainen äärimmäisen positiivinen ja oletettavasti motivoiva asenne saattaa kuitenkin johtaa odottamattomiin seurauksiin.

Ensinnäkään ei ole totta että kuka tahansa voi olla mitä tahansa he haluavatkin, tai ehkä voivat, mutta tie ja ne uhraukset joita hän joutuu tekemään on niin raskas taakka että teini-ikäisen pitäisi tietää myös mikä heitä odottaa. Ehkä hän haluaa olla eliittiurheilija, sillä hän pitää siitä ajatuksesta että sillä tavoin tienaa suuria summia rahaa, tai kuinka tunnetuiksi hän voi tulla, mutta hän ei oikeastaan pidä urheilusta tai tunne vetoa siihen elämäntyyliin, jota tällainen valinta vaatii.

Loppujen lopuksi, kaikki tiivistyy sellaisiin asioihin kuten geneettiset lahjat tai kykymme kärsiä tavalla joka eristää meidät. Meidän kaikkien täytyy pitää mielessä että onni ja sattuma näyttelevät merkittävää roolia: kehomme on suhteellisen hauras eikä vakavat vammat ole harvinaisia jos sitä pusketaan liian kovaa. Kun teini-ikäinen valitsee yhden tien, hänen tulee olla tietoinen tästä.

Tämän lisäksi, tutkimukset osoittavat että kun asetamme todella korkeita tavoitteita, se voi päätyä vahingoittamaan meitä. Tämä johtaa esimerkiksi vähemmän eettiseen käytökseen, kuten dopingiin, kun nämä kunnianhimoiset päämäärät pyritään saavuttamaan. Saatamme myös tuntea itsemme epäonnistujiksi jos emme saavuta näitä tavoitteita.

Vision luominen ilman tiekarttaa on haitallista teini-ikäiselle

Kertomalla teini-ikäiselle että hän voi tehdä mitä tahansa, ilman että autamme häntä luomaan tiekartan, voi johtaa päinvastaiseen mitä olimme toivoneet. Motivoimalla heitä asettamaan erittäin korkeat päämäärät ilman että kerromme heille mitään tai auttamatta heitä siinä kuinka he voivat hallita sitä kaikkea voi nostattaa äärimmäistä turhautumista joihin he eivät välttämättä ole valmiita ja jota he eivät halua.

Toisaalta, teini-ikäisille on erittäin vaikeaa arvioida itseään siinä suhteessa, yrittävätkö he tarpeeksi. Sen lisäksi he saattavat päätyä ajattelemaan että jonkin haluaminen on jo liikaa tai että se kyky joka heillä on johonkin erityiseen on luonnollisesti aina siinä.

On parempi tunnistaa että merkittävät saavutukset ovat vaikeita saavuttaa, ja auttaa heitä ymmärtämään että onnellakin on osuutensa elämässä (hyvällä ja huonolla), ja sitten antaa teini-ikäiselle tiekartta jotta he voivat päästä kohti tavoitteitaan. Erica Reischer, kirjailija joka kirjoitti kirjan What Great Parents Do: 75 Simple Strategies for Raising Fantastic Kids, ehdottaa jotakin mitä hän kutsuu “kolmen P:n” tiekartaksi.

3 P:tä

Sen sijaan että kertoisit teini-ikäiselle että hän voi tehdä mitä tahansa hän haluaa, Erica Reischer ehdottaa että opetamme hänelle kolme P:tä: practice (harjoittelu), patience (kärsivällisyys) ja perseverance (sitkeys).

• Harjoittelu: vaivannäkö ja siitä saatava palaute on perusasia teini-ikäisen taidoissa ja hänen loistavuutensa saavuttamisessa.
• Kärsivällisyys: Merkittävä taito ja saavutus tulee pitkän ajan saatossa.
• Sitkeys: Esteet ovat todennäköisiä ja vaikeat ajat yleisiä kaikessa yrittämisessä.

Erica Reischer sanoo että meidän tulee korostaa lapsillemme että menestys määritellään vaivannäön ja edistymisen myötä, askel askeleelta, ei vertaamalla itseämme muihin.

Ennen kuin olemme teini-ikäisiä, me kaikki olemme lapsia

Sanotaan, että Thomas Edisonin kollega yllätti hänet, kun häntä ympäröi tuhat epäonnistunutta kokeilua työpaikallaan. “Olen kokeillut kaikkea, mutta en ole epäonnistunut. Olen vain löytänyt kymmenentuhatta tapaa jotka eivät toimi.” Tämä on optimismia ja kykyä oppia virheistään.

Kun lapsesi näyttää että hän on voimaton ja pessimistinen ja sanoo ettei hän pysty johonkin, sen sijaan että näyttäisit hänelle kuinka se tehdään jotta hän voisi nähdä että se on mahdollista, kerro hänelle tämä tarina. Kerro sitten, että jokainen haaste tai vaikea kausi vaatii aikaa ja yrittämistä, ja mitä enemmän aikaa ja yrittämistä omistat sille, sitä lähemmäksi he pääsevät tavoitettaan.

Lapsesi pystyy pääsemään erittäin pitkälle omillaan jos he kykenevät kohtaamaan haasteet jotka ilmaantuvat jokaisena päivänä ja jos heistä tuntuu että he ovat pääsemässä eteenpäin. Lapsesi eivät tarvitse vastausta, vaan paremminkin mahdollisuuksia oppia ja kohdata turhautumista.

Lopulta, kun puhumme lapsista, heidän täytyy kyetä nauttimaan elämästä, tehden mitä tahansa he tekevätkin. Ehkä he haluavat olla jalkapallonpelaajia, mutta ennen sitä heidän täytyy pelata paljon pelejä ystäviensä kanssa ja yksinkertaisesti nauttia siitä. Vaatimukset korkeatasoisesta suorittamisesta voivat alkaa varhaisnuoruudessa ja siitä eteenpäin työtä voi tehdä vaiheittain.

Ennen teini-ikää lapsella pitää olla hauskaa ja vaikka vaatimukset ja turhautuminen eivät olekaan näyttäytyneet, lapsi voi unelmoida olevansa mitä tahansa hän haluaakin olla, vaihtaen unelmaansa vaikka joka päivä. Tämä on löytämisen aikaa ja maailman tutkiminen mielikuvituksen avulla kuuluu siihen. Ajattele vaikka sitä että mitä enemmän teemme jotakin, sitä paremmin tunnemme sen, ja paremmin osaamme valita sitten kun sen aika tulee.