Uskottomuus ja totuus rakastajista

Vaikka uskottomuuden määritelmä on joskus ristiriitainen, voimme ymmärtää sen psyykkisen ja seksuaalisen yksinoikeuden liittouman rikkoutumisena, jossa toisella kumppaneista on suhde kolmannen osapuolen kanssa. Sopimus, joka on tehty sanallisesti tai sanattomasti, on rikottu. Tämä heikentää luottamusta suhteessa ja aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa.

Historiallisesti uskottomuutta ei ole aina karsastettu sosiaalisesti, ja on ollut jopa aikoja, jolloin sitä on suosittu etenkin miespuolisten ihmisten keskuudessa.

Mikä ruokkii uskottomuutta?

Kaikista uskollisuutta puolustavista elementeistä rakkaus on tärkein tekijä.

Arvot, kuten luottamus, ja uskomukset, kuten “suhteet perustuvat uskollisuuteen,” “hallitsen halujani”, “minulla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa”, “en halua tehdä mitään mitä en haluaisi itselleni tehtävän”, ovat myös tärkeitä uskollisuuden elementtejä.

Muut tekijät tuottavat meille paineita pysyä uskollisina kumppanillemme, ja nämä paineet tulevat niin yhteiskunnasta kuin perheestäkin. Säännöt, jotka saamme kasvatuksessamme, sosiaaliset paineet, instituutiot tai uskonnolliset vakaumukset voivat hallita halujamme.

Syyllisyys voi paljolti estää uskottomuutta, sillä se ilmenee usein pelkona aiheuttaa toiselle ikäviä tunteita.

Terveellisin syy pysyä uskollisena kumppanilleen on sitoumus, joka vallitsee kahden ihmisen välillä. Tästä tulee erityisen tärkeää silloin, kun tunteet ovat jo ehtineet kulua. Lisäksi kiintymys, ystävyys ja kunnioitus ovat tekijöitä, jotka vaalivat uskollisuutta.

Mitä uskottomuuden takaa löytyy?

Uskottomuuteen yhdistetyistä tekijöistä voimme korostaa seuraavia:

• Rakkauden puute: tilanteet, joissa aikaisemmin vallinnut voimakas tunne on kadonnut. “Pidän sinusta, mutten rakastan sinua.” Tämä saattaa rohkaista ajatusta uuden kumppanin löytämisestä, sillä he ovat “rehellisiä itselleen ja tunteilleen”, huolimatta siitä, että he pettävät toisen ihmisen.
• Tylsyys ja rutiini: piristyksen puute, jota jotkut kokevat suhteessaan, voi tukea ajatusta etsiä sitä muualta. Se on yleisempää niiden ihmisten kohdalla, jotka vaativat jatkuvaa piristystä ja jotka eivät pysty löytämään sitä tai tarvittavaa motivaatiota suhteestaan.
• Turhamaisuus: toisten vietteleminen voi toimia keskeisenä motivaatiota ihmisille, joilla on voimakkaita narsistisia piirteitä ja jotka mittaavat itsetuntoaan sen mukaan, kuinka monta ihmistä he voittavat puolelleen. Viehättävyyden tunteminen voi “antaa sinulle arvoa”, mutta se voi myös tahattomasta erottaa sinut kumppanistasi.
• Uskomukset: jotkut uskomukset suosivat tiettyjä käyttäytymismalleja, kuten “vain tämän kerran,” “kenenkään ei tarvitse tietää,” “en aio ohittaa mahdollisuutta,” “kaikki tekevät sitä”, “en voi olla uskoton”, “me miehet vain olemme tällaisia,” ja “se on vain seksiä”, aivan kuin nämä uskomukset oikeuttaisivat tosiasioita.
• Arvot: henkilöllä voi olla moraalinen kompassi, joka ei rankaise uskottomuudesta tai näe sitä negatiivisena asiana.
• Viestinnälliset ongelmat: kun pariskunnan ongelmat ovat niiden kohtaamisen sijaan piilotettuja, ne voivat alkaa tuottaa mielipahaa ja kasaantuneita eroavaisuuksia suhteen sisällä, jotka aiheuttavat kiinnostuksen menetyksen toiseen ihmiseen.
• Yksinäisyys: yksinäisyyden tunne parisuhteessa on erityisen vaikeaa. Kun toinen kumppaneista tuntee yksinäisyyttä suhteessa ja tuntee olevansa etäinen, se voi motivoida heitä etsimään “seuraa” kolmannelta osapuolelta.
• Sukupuolisen tyydytyksen puute: seksuaalisen tyydytyksen puute voi edistää ajatusta sopivamman ja tyydyttävämmän kumppanin löytämisestä.
• Henkinen puute: kun suhde pitää sisällään henkistä etäisyyttä, positiivinen tunnustus katoaa, eikä henkilö tunne enää itseään arvostetuksi, mikä aiheuttaa epämukavia tunteita. Tämä saa henkilön etsimään kolmatta osapuolta, joka saa hänet tuntemaan itsensä houkuttelevalta.
• Parisuhteen korkeat odotukset: erittäin epärealistiset ja korkeat odotukset kumppanista voivat tuottaa suuria pettymyksiä. Tämä luo etäisyyttä osapuolten välillä ja johtaa heidät etsimään enemmän “ihanteellista” henkilöä täydentämään heidät.
• Traumaattiset kokemukset: haasteiden edessä, jotka usein vahvistavat paria, viestinnän ja kiintymyksen puutteellisuus sekä stressi voivat lisätä etäisyyttä kahden kumppanin välillä ja kannustaa heitä etsimään positiivisia asioita muualta.
• Sosiaalinen paine: myös tietynlainen sosiaalinen paine voi lisätä uskottomuutta. Jotkut sosiaaliset mallit “mainostavat” tosiasioita, kuten miestyyppiä, joka on houkutteleva monien kumppaneidensa ja seksuaalisten tapaamistensa ansiosta.
• Uteliaisuus: uutuuden etsiminen ja uteliaisuus kokeilla kaikkea voivat johtaa uskottomuuteen. On mahdollista, että tukahdetut persoonallisuudet, kuten ihmiset jotka ovat ujoja, löytävät itsestään helpommin halua pyytää kumppaniaan muuttumaan tai kokeilemaan jotakin uutta.
• Seikkailun etsiminen: uusien ja jännittävien tunteiden tarve voi olla yleistä etenkin ihmisillä, joilla on taipumusta elää hyvin voimakasta ja nopeasti muuttuvaa elämää.

Kaikki ei suinkaan ole menetetty! Mikäli löydät itsestäsi näitä piirteitä tai niitä ilmenee parisuhteessasi, niitä on mahdollista työstää. Apukeinoina voidaan käyttää terapiaa tai tavanomaisempia tapoja rakentaa ja edistää suhdetta, joka on terveellisempi ja tyydyttävämpi.