Unisiepparin legenda

Anna hyvien muistojesi tarttua verkkoon, ja päästä huonot lipumaan pois keskeltä.

Unisiepparit ovat shamaanilääketieteen mukaan voimaväline, jonka alkuperä juontaa juurensa Amerikan alkuperäisheimoihin. Rengas symbolisoi elämän kiertokulkua ja verkko niitä unia ja unelmia, joita kudomme nukkumisen lisäksi päivittäisessä elämässämme ja sielussamme. Verkon keskellä on salaperäinen tyhjä tila, jolla myös on oma tärkeä merkityksensä.

Perinnetiedon mukaan nämä esineet auttavat meitä suojelemaan itseämme sekä pitämään kiinni hyvistä ideoista sekä miellyttävistä unista. Sekä hyvät että huonot energiat vaikuttavat uniimme; jäljellä mainitut jäävät kiinni verkkoon ja katoavat keskellä olevasta reiästä auringon noustessa.

Nimi unisieppari juontaa alunperin juurensa Ojibwe-kansan sanasta “asabikeshiinh,”, joka tarkoittaa hämähäkkiä, vaikkakin esine on tunnettu myös nimellä “bawaajige nagwaagan,” unien vangitsija.

Perinteisesti ojibwat valmistavat unisieppareita sitomalla pajunsäikeitä n. 9-senttimetrisen renkaan tai kyyneleenmuotoisen kehikon ympärille, jolloin tuloksena on hämähäkinverkkoa muistuttava kuvio. Verkko värjätään useimmiten punaiseksi.

Unisiepparit alkoivat ilmestyä kaupallisille markkinoille ojibwojen toimesta 1960-luvulla. Tämä aiheutti jonkun verran kritiikkiä toisissa alkuperäisheimoissa, jotka ajattelivat kaupallistamisen häpäisevän unisieppareiden tarkoituksen. Tämä käy järkeen, sillä kauppatavaraksi päätyvien unisieppareiden “liukuhihnamaisesta” valmistus- ja myyntiprosessista jää uupumaan tietty siihen alunperin kuulunut salaperäinen energisoiva vaikutus, jolloin ne menettävät jotain syvimmästä olemuksestaan ja jäävät pelkiksi kauniiksi koristeiksi.

Kaupallistumisen ansiosta usko unisieppareihin ja niiden vaikutukseen on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Monet meistä eivät kuitenkaan tunne niiden taustalla olevaa kiehtovaa legendaa…

Unisiepparin legenda

Legenda kertoo, että erääseen aikaan eli hämähäkkinainen nimeltä Asibikaashi, joka huolehti maan päällä elävistä ihmisistä. Hän vartioi jokaista elävää olentoa kumartuen öisin suojelevasti jokaisen kehdon ja sängyn ylle, kutoen samalla ohutta mutta vahvaa seittiä, joka pystyi sulkemaan kaiken pahan lankojensa sisään ja hävitti sen kaiken aamun sarastaessa.

Kun hänen kansansa alkoi levitä joka puolelle Pohjois-Amerikkaa, kaikista lapsista huolehtiminen muuttui hyvin hankalaksi. Tästä syystä kaikki äidit ja isoäidit joutuivat kutomaan omat taikaverkkonsa, jotka suojelivat heidän lapsiaan vangitsemalla sisäänsä pahat unet ja painajaiset.

Muinaisen unisieppareita koskevan ojibwa-kansan legendan mukaan kaikki unet kulkevat verkon läpi. Hyvät unet läpäisevät verkon ja tulevat luoksemme höyhenten kautta. Pahat unet puolestaan jäivät ansaan verkkoon ja kuolevat aamukoittoon mennessä.

Sioux-kansaan kuuluvan Pohjois-Amerikasta peräisin olevan Lakota-heimon unisieppareiden toimintatapa on kuitenkin hieman erilainen. Heillä painajaiset kulkevat verkon läpi, kun taas hyvät unet jäävät kiinni verkkoon ja valuvat nukkuvaa henkilöä kohti höyheniä pitkin.

Paha torjutaan ja tuhotaan, hyvä pysyy luonamme

Jotkut kertovat saman tarinan hieman eri tavalla, laajentaen unisiepparin toiminnan käsittämään varsinaisten unien lisäksi myös ihmisten halut, toiveet ja tavoitteet. Toisin sanoen, unisieppareiden toiminta riippuu myös siitä, mitä tarkoitusta haluamme niiden palvelevan.

Totuuden nimissä emme pysty tietämään varmaksi pysyvätkö pahat unet, energiat tai henget poissa unisiepparin avulla, mutta on rauhoittavaa päästä kosketuksiin Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurin kanssa. Tämä kulttuuri on antanut meille valtavasti muinaista tietoa ja perinteitä, joiden säilyttämiseksi meidän tulisi tehdä kaikkiemme. Suuri osa viisaudestamme on heiltä peräisin, joten sen verran olemme heille velkaa. (Suom. huom. Alkuperäisen artikkelin kirjoittaja on yhdysvaltalainen henkilö.)