Tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla

Tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet ovat varsin yleisiä, ja sinäkin olet varmasti kokenut niitä jossain vaiheessa elämääsi. Mutta osaatko tunnistaa nämä tunteet lapsillasi? Myös lapset tuntevat toivottomuutta, yksinäisyyttä ja ahdistusta. Mistä tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla johtuvat?

Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta jokainen sen kokenut pystyy helposti tunnistamaan sen. Se on jotakuinkin tunne siitä, että oma elämä on merkityksetöntä ja siitä puuttuu vankka tarkoitus, päämäärä. Pohditko, kokevatko myös lapset tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteita? Jatka lukemista!

Tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla

Lapset tuntevat tyhjyyttä ja yksinäisyyttä siinä missä aikuisetkin. Syyt tällaiseen tunnetilaan ovat luultua paljon samankaltaisempia kuin aikuisilla.

Kaikki meistä kärsivät esimerkiksi silloin, kun emme koe saavamme hyväksyntää lähipiirissämme. Tämä herättää meissä sen tutun tyhjyyden tunteen, jota emme pysty tai osaa täyttää. Samaa tapahtuu lapsilla.

Monet lapset eivät koe saavansa rakkautta niiltä henkilöiltä, joihin he ovat kiintyneet. Tämä synnyttää heissä tunnetyhjiön, joka monissa tapauksissa muuttuu affektiivisen deprivaation oireyhtymäksi. Se on psyykkinen epätasapainotila, joka syntyy silloin kun lapsi kärsii tunnedeprivaatiosta. Lapsi ilmaisee tätä vihamielisellä käytöksellä kiintymyshahmojaan kohtaan, kuten myös riippuvuuden tunteena, ahdistuksena, mustasukkaisuutena, tyytymättömyytenä tai jatkuvana hellyydenkipeytenä.

Mikään muu ei luultavasti voi satuttaa vanhempia niin paljon kuin tieto siitä, että oma lapsi tuntee näin. Voimme kuitenkin tehdä jotain ehkäistäksemme tätä tyhjyyden tunnetta lapsilla. Vanhempien on yritettävä tehdä lastensa olosta mahdollisimman turvallinen ja rakastettu.

Kuinka estää tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteet lapsilla?

On totta, että joskus – kovista yrityksistäkin huolimatta – emme saa sovitettua omia aikataulujamme lastemme aikatauluun. Arjen velvoitteet, työaikataulut, kielikurssi, kuntosali tai muu liikuntaharrastus ja kotityöt vaativat veronsa perhe-elämältä.

Joskus tarvitsemme vain vakiintuneen päiväjärjestyksen, jonka avulla sovitamme oman elämämme lasten elämään. Tämä ajanpuute voi nimittäin tehdä hallaa perhesiteistä huolehtimiselle.

Tässä joitakin ohjenuoria tällaisen tilanteen välttämiseksi:

• Tee lapsille selväksi, kuinka tärkeitä he ovat ja kuinka paljon rakastat heitä. Lapsille tekee hyvää kuulla joskus “rakastan sinua” tai “ihanaa kun annat halin kotiin päästyäni”. Tämä vaalii myös turvallista tunnesidettä ja vahvistaa heidän kuuluvuuden tunnettaan.
• Viettäkää laatuaikaa yhdessä. Anna lapsille täysi huomiosi. Sulkekaa kännykät ja käykää rehellinen ja läheinen keskustelu. Puhukaa elämästä, unelmista ja tavoitteista. Kun jaat omat ajatuksesi lastesi kanssa, hekin jakavat omansa sinun kanssasi.
• Tee jotain mukavaa lapsillesi, muutakin kuin ostat tai annat heille tavaroita. Antamasi aika on heille arvokasta, mutta sen on oltava laadukasta. On paljon vaihtoehtoja, jotka eivät vie paljon aikaa tai rahaa. Voit esimerkiksi soittaa heille matkallasi kotiin, jättää aamulla hyvänpäiväntoivotuksen lapulle tai yllättää hakemalla heidät koulusta ja tekemällä jotain hauskaa heidän kanssaan.

Lapsilla tyhjyyden tunteet liittyvät enemmänkin riittämättömään rakkauden saamiseen eikä niinkään tulevaisuuden epävarmuuteen tai elämän merkityksettömyyteen (valitettavasti tämäkin tulee koskettamaan heitä myöhemmin).

Kun lapset tuntevat olonsa turvallisiksi ja rakastetuiksi, heidän on helpompi rakentaa terve itsetunto ja itsekäsitys. Tämän myötä lapset tuntevat riittävää turvallisuutta myös muissa ihmissuhteissaan, mikä tekee heistä todennäköisesti sitkeämpiä aikuisia. Sitkeys on loistava taito, joka auttaa asennoitumaan elämään paremmin.