Tutkimuksen mukaan tuskin kukaan lukee, mitä jaamme sosiaalisessa mediassa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 14 helmikuuta, 2023

Sanotaan, että elämme klikkiotsikoiden ja sensaatiomaisten uutisten aikakautta, joita kulutamme melkein pakkomielteisesti. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta. Itse asiassa muiden jakaman sisällön lukeminen ei todellakaan ole yleisin toimintamme sosiaalisessa mediassa.

“Jaa” on sana, joka on täynnä positiivisia tunteita ja aikomuksia. Se tarkoittaa, että nautimme jostain ja haluamme jakaa sen, mikä meille kuuluu, muidenkin nautittavaksi. Digitaalisessa universumissa jakaminen voi kuitenkin olla kuin omena, jonka paha kuningatar tarjoaa Lumikille.

Tämä johtuu siitä, että kolmansilta osapuolilta saamasi tieto ei aina ole hyödyllistä tietoa. Lisäksi se ei usein ole totta ja on jopa epäkunnioittavaa. Monet ihmiset painavat “jaa” -nappia pelkästä velttoudesta tai tiedostamattomista tarpeista. Columbia Universityn (USA) tekemän tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä ihmisestä ei lue sosiaalisessa mediassa saamiaan viestejä.

Jaamme tietoa, koska se saa meidät näyttämään älykkäämmiltä ja olevan enemmän yhteydessä siihen, mitä maailmassa tapahtuu.

Miksi tuskin kukaan lukee, mitä jaamme sosiaalisessa mediassa

Kuinka monta kertaa olet saanut väärää tietoa, sinulle on lähetetty sosiaalisessa mediassa tai WhatsAppin kautta? Kuinka monta kertaa olet itse jakanut linkkejä artikkeleihin tai uutisiin, joita et ole edes lukenut? Taipumus lähettää vahvistamattomia tietoja massiivisessa mittakaavassa on suuri virus nykymaailmassa.

Yksi tällainen esimerkki tapahtui vuonna 2018. Science Post -verkkosivusto julkaisi jutun seuraavalla otsikolla: “70 prosenttia Facebookin käyttäjistä lukee vain otsikot tieteellisistä artikkeleista ennen kommentoimista”. Tämä artikkeli on jaettu tuhansia kertoja. Lähes kukaan ei kuitenkaan avannut linkkiä saadakseen selville, että teksti oli yksinkertaisesti: “Lorem ipsum”.

Tämä osoittaa, että tuskin kukaan lukee, mitä jaamme sosiaalisessa mediassa. Meitä hallitsee yhteiskunta, jolle on ominaista välittömyys ja kognitiivinen kärsimättömyys. Meitä hallitsee se vaikutus, jonka otsikko voi perättömästi aiheuttaa. Hiljattainen tutkimus antoi lisää tietoa asiasta ja ehdotti, että tämän käytöksen takana piilevät syvemmät tarpeet.

Uutisten jakaminen on helpompaa ja nopeampaa kuin niiden lukeminen.

Subjektiivinen tieto ja Dunning-Kruger -vaikutus

Yllä mainitun tutkimuksen teki Texasin yliopisto (USA). Se selittää, että tiedon jakaminen lisää käyttäjien käsitystä omista tiedoistaan. Sillä ei ole väliä, etteivät he tunne kvanttifysiikkaa tai mikrobiologiaa. Pelkästään näitä aiheita käsittelevän artikkelin jakaminen nostaa heidän oman käsityksensä kyseisen aiheen hallinnasta.

Siksi tällaisen sisällön jakaminen seinälläsi sosiaalisessa mediassa tai WhatsApp-ryhmässäsi on kuin kertoisit muille, että sinulla on tiettyä tietoa, jota sinulla ei todellisuudessa ole. Olet pudonnut Dunning-Kruger -vaikutuksen ikuiseen harhaan.

Toisin sanoen pelkkä tiettyjen uutisten, artikkeleiden tai tietojen lähettäminen ja julkaiseminen saa osan väestöstä yliarvioimaan omia kykyjään ja taitojaan. Niinpä esimerkiksi Twitterissä on monia ihmisiä, jotka näyttävät olevan sotakonfliktien, talouskriisien ja virusinfektioiden asiantuntijoita.

Ei ole aikaa lukea, jakaminen on parempi

Me kaikki elämme ympäristössä, joka työntää ja vetää meitä kaikkiin suuntiin ja vaatii siirtymistä uusiin tehtäviin saamatta aikaisempia valmiiksi. Välittömyys on normi, ja sen seuraus on asteittainen kyvyttömyys keskittyä. Saat jokapäiväisessä elämässäsi paljon tietoa ja loputtomasti ilmoituksia. Sen sijaan että kontrolloisit ja asettaisit rajoituksia kaikelle mitä otat vastaan, sinulla on taipumus päästää irti.

Meistä kaikista on tullut kognitiivisesti kärsimättömiä. Olemme olentoja, joiden kyky käsitellä tietoa on erittäin köyhä. Meillä ei ole aikaa, mutta meillä ei ole myöskään halua. On yleistä, että dopamiinitehosteet innostuvat sensaatiomaisen otsikon näkemisestä ja sen jakamisesta välittömästi. Ei ole aikaa lukea, ja sitäpaitsi jakaminen on hauskempaa.

Lisäksi jakaminen synnyttää vuorovaikutusta ja myös kiistaa. Saat esimerkiksi heti tykkäyksen, jota seuraa sarja viihdyttäviä viestejä. Tämä saattaa olla rikastuttavampaa kuin itse uutissisällön lukeminen. Sinulla ei ole motivaatiota, koska se vaatii aikaa, reflektointikykyä ja kriittistä tajua.

Suurta osaa viraalisesti jaetuista uutisista ei edes lueta.

Tietoa ei saa “kuluttaa”, ja sen tulee olla hyödyllistä

Meistä kaikista on tullut emotionaalisia sisällönkuluttajia. Annamme tykkäyksiä ja jaamme vain sellaista tietoa, joka synnyttää sensaation, suuren tunteen. Mitä lyhyempi sen parempi. Siksi huomiomme on lähes aina keskittynyt otsikoihin. Media tietää tämän, eikä epäröi luoda aina vain sensaatiomaisempia tarinoita.

Sinun tulee kuitenkin olla selvillä yhdestä näkökohdasta. Tiedon tulee rikastaa ja ravita, ei myrkyttää. Jos tuskin kukaan lukee sitä, mitä mitä jaamme sosiaalisessa mediassa, meidän tulee välttää olemasta väärää tietoa sisältävän myrkyllisen omenan kantajia. Todellisuudessa me kaikki olemme jossain vaiheessa olleet tällaisen impulssin vietävissä.

Jos haluat näyttää jossain asiassa valistuneemmalta ja pätevämmältä, ainoa tapa saavuttaa se on lukeminen. Se, eikä mikään muu, on parannuskeino tietämättömyyteen. Yritä myös analysoida sinut saavuttava tieto kriittisesti. Nämä kaksi toimintaa ovat parhaita vastalääkkeitä nykypäivän digitaalisessa maailmassa, jossa myrkyllisestä sisällöstä on aivan liian helppoa juopua.