Turhan pelokkaat miehet ja naiset idealisminsa pauloissa

Rakkaus ei ole aina ollut yhtä monimutkaista kuin nykyisin. Ennen kuin ajatus romanttisesta rakkaudesta juurtui länsimaiseen ajattelutapaan tällaisenaan, miesten ja naisten väliset suhteet olivat vakaampia. Nykyisin me kuitenkin kamppailemme kahden paradoksaalisen todellisuuden välillä: toisaalta suurin osa haluaa löytää sen ihmeellisen yhden ja ainoan ihmisen, joka jättää heidän rakkauselämäänsä selvän käännekohdan jäljet; toisaalta suurin osa myös sulkee itsensä “todellisen rakkauden” käsitteen kokemisen ulkopuolelle.

Toisin sanoen monet ihmiset haluavat löytää rakkauden edut, mutta eivät halua maksaa sen hintaa. Tällaisia mielikuvituksellisia haaveita on nähtävissä niin miehissä kuin naisissa. Miehet ja naiset kuitenkin käyvät tämän kokemuksena läpi varsin eri tavoin.

Suurin osa miehistä ei tiedosta omaa rakkauden pelkoaan. Melkein kaikki päätyvät olemaan antamatta aiheelle mielenkiintoaan, kokeakseen parisuhteen vaivautumatta käyttämään aikaansa sanoakseen vaikka “miten kauniit silmät sinulla onkaan” tai ollakseen kyynisiä hellyyden suhteen. Naiset taas ovat yleensä ihanteellistamisen asiantuntijoita, jotka jälkikäteen aliarvottavat miehen, jonka kanssa heillä aiemmin oli suhde.

Miehet kaikkine pelkoineen

Suurimmalle osalle miehistä suurin pelko kohdistuu sitoutumiseen. Vaikka sana vaikuttaakin hyvin selkeältä, on sillä itse asiassa useita merkityksiä. Jokainen ymmärtää sitoutumisen eri tavalla.

Joidenkin miesten mielestä sitoutuminen tarkoittaa liian monien odotusten asettamista naisen harteille, jotta hän varoo jokaista suhteessa tekemäänsä liikettä. Toisten mielestä sitoutuminen tapahtuu, kun avaa oman sydämensä ja kertoo naiselle mitä sisimmässään kantaa. Silti joidenkin mielestä sitoutuminen tarkoittaa sitä, että suhde kestää tietyn ajanjakson verran ja jatkuu tämän jälkeenkin. Kunkin miehen pelko ottaa oman muotonsa perustuen siihen, miltä hänestä tuntuu.

Tohtori Juan David Nasio, tunnettu Pariisissa asuva argentiinalainen psykoanalyytikko sanoo, että kaikki nämä pelot kumpuavat yhdestä ja samasta lähteestä: pelosta tuottaa pettymys tai “pettää” oma äiti. Syvällä sisimmässään alitajuntansa uumenissa he ovat sitoutuneet eliniäksi ajatukseen, että ainoastaan heidän oma äitinsä ansaitsee heidän kuolemattoman rakkautensa ja että he ovat kykenemättömiä kokemaan tätä tunnetta muita naisia kohtaan.

Tämä on heidän pelkojensa alkujuuri, jota monet voivat ilmaista sanomalla, että heidän tapailemistaan naisista “puuttuu sitä jotain”. Tällaiset miehet jatkavat kulkuaan yhdestä epäonnistuneesta suhteesta seuraavaan. Jos he sattuvat käymään tarkoin läpi mitä tavanomaisesti käy, he huomaavat olevansa itse syypäitä, sillä jättävät tarttumatta omaan mahdollisuuteensa rakentaa todellinen suhde. Tämän he tekevät varomattomuudellaan, herkkyyden puutteellaan tai tarpeellaan kontrolloida. Jälkikäteen he silti voivat valittaa sitä, miten yksikään nainen ei yllä heidän vaatimuksiinsa.

Naiset kaikkine ihanteineen

Myös monet naiset rakentavat omia pilvilinnojaan, joissa he leikkivät prinsessoita. Linnansa suojissa he luovat tarinoita mahdottomasta rakkaudesta, jossa ainut mahdollinen juuri heidän “prinssikseen” sopiva mies on sellainen, joka pystyy käsittelemään heidän neuroosejaan ja epävarmuuksiaan. He haluavat löytää eräänlaisen “täydellisen herrasmiehen”, joka pystyy tarjoamaan heille turvallisuuden tunteen jota he kaipaavat, sekä suojelemaan heitä elämän ongelmallisuudelta ja vaikeuksilta.

Suurin osa naisista toteaa tähän olevansa eri mieltä ja näkevänsä itsensä moderneina ja itsenäisinä naisina. He kuitenkin viettävät elämänsä loikkaamalla yhdestä parisuhteesta seuraavaan.

Aina suhteen päättyessä he vakuuttavat itselleen, että “miehet eivät ole vaivan arvoisia” tai kokevansa olonsa pettyneeksi, koska mies ei ollutkaan sitä miltä hän ensin vaikutti. Mutta syvällä sisimmässään he kaipaavat miestä, joka käyttäytyy kuin nainen. Heillä on vaikeuksia ymmärtää vastakkaisen sukupuolen olevan juuri sitä: vastakkainen.

Jos he kaivaisivat asiaa hieman syvemmälti, he tulisivat huomaamaan pettymystensä miesten suhteen ja heidän aliarvostamisensa kumpuavan tunteesta, että heiltä itseltään on huiputettu omat haaveensa. Miehet kun eivät kohtele heitä sellaisina prinsessoina tai kuningattarina, joita he todellisuudessa ovat.

Ehkäpä miehet kyllästyvät heidän ailahtelevaisuuteensa. Ehkä miehet eivät kykene näkemään heitä todellisina naisina tai suojelemaan heitä kuin hemmoteltuja lapsia. Ehkä he eivät käyttäydy kuin ritarit loistavissa haarniskoissaan, kuten heidän pitäisi. Heidän virheensä on olla verta ja lihaa, eikä prinssejä.

Haaveet ja todellisuus

Rakkaus ei ole helppoa, eikä sitä ole sen enempää itsensä rakastamisen salliminen. Mutta tilanteesta muodostuu mahdoton, jos parisuhteessa olevat aikuiset ihmiset tarrautuvat lapsellisiin haavekuviinsa ja kieltäytyvät luopumasta niistä. Miehet ja naiset muuttavat tällöin yhdessä rakkauden mahdottomaksi tehtäväksi.

He muuttuvat kykenemättömiksi arvostaa ja arvostella kaikkia niitä ristiriitaisuuksia, jotka itse asiassa tekevät meistä inhimillisiä. Toisen osapuolen tulisi hyväksyä meissä nämä ristiriidat, koettamatta muuttaa niitä, jos on todella rakastunut.