Tunteet jotka tulevat tuoreen äitiyden mukana

Äidiksi tuleminen tuo valtavan ryöpyn tunteita mukanaan. Ensimmäinen kerta kun näet vauvasi kasvot, tunnet itsesi onnelliseksi, pelokkaaksi, nostalgiseksi… Tapaathan ihmisen joka siitä hetkestä lähtien tulee luultavasti olemaan elämäsi keskipiste, etkä oikein vielä tiedä mitä tuntisit häntä kohtaan.

Ensimmäisten muutaman viikon jälkeen synnytyksestä tapahtuu monia endokriinisiä muutoksia ja jotkut naiset tuntevat synnytyksen jälkeistä masennusta.

Oksitosiinitaso nousee synnytyksen jälkeen. Oksitosiini on vastuussa rakkaudesta jota tunnemme lapsiamme kohtaan, kuten myös velvollisuuden ja suojelun tunnosta, joka täyttää meidät joka kerta kun katsomme heitä.

Pidä mielessä että psykologisella tasolla suuret muutokset, joita tapahtuu kun uusi perheenjäsen saapuu, voivat jättää odotuksesi äitinä olemisesta täyttymättömiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen aikana.

Tunnet itsesi pakotetuksi olemaan onnellinen ja säteilevä kun synnytät, ja se onkin tietysti uskomaton kokemus. Mutta jotkut äidit eivät tunne sillä tavalla ennen kuin jonkin aikaa on kulunut.

Tarvitset tuon ajan sopeutuaksesi uuteen tilanteeseen, mutta se ei tarkoita sitä että sinun pitäisi tuntea olosi syylliseksi tai syyttää itseäsi olemasta “huono äiti” saati antaa kenenkään muunkaan tehdä niin. Tuen saaminen kumppaniltasi, perheeltäsi ja läheisiltäsi on tärkeää.

Synnytyksen jälkeinen mieli

Tulevilla äidillä – varsinkin ensikertalaisilla – on taipumusta olla epärealistisia odotuksia äitiydestä. Meidän äitimme, isoäitimme, tätimme ja naapurimme ovat viettäneet yhdeksän kuukautta kertoen meille kuinka mahtavaa äitinä oleminen on ja kuinka se sai heidät kasvamaan. Siten me odotamme levottomasti tuota hetkeä kun tulemme olemaan maailman onnellisimpia ihmisiä.

Yhtäkkiä sinulla on vauva ja huomaat ettet koekaan tuota euforian tunnetta. Tunnet itsesi surulliseksi, hämmentyneeksi ja oudoksi… mutta miksi? Eikö sinun pitäisi olla maailman onnellisin nainen?

Ole varovainen! Äidilliset tunteet eivät tule taianomaisesti. Kaikki, jotka sanoivat sinulle synnyttämisen olevan yksi uskomattomimmista hetkistä heidän elämässään, eivät valehdelleet. Mutta he myös unohtavat että kaikki tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uusiin ja tärkeisiin tilanteisiin, ja se on täysin normaalia.

Saatat tuntea voimakasta syyllisyyttä tietyistä negatiivisista, automaattisista ajatuksista kuten “en ole hyvä äiti”, “lapsestani tulee traumatisoitunut koska en tee tätä oikein”, “elämästäni on tullut ikuisesti sumea”.

On tärkeää havaita nuo negatiiviset ajatukset, jotta voi oppia pääsemään niistä yli ja muuttaa ne realistisemmiksi, positiivisemmiksi ajatuksiksi. Jos et tee niin, syyllisyys voi muuttua syväksi surullisuudeksi tai jopa masennukseksi. Voit joutua rajuun kierteeseen, missä sinulla ei ole energiaa huolehtiaksesi vauvasta tai itsestäsi, saaden siten aikaan noita varhaisia voimakkaita syyllisyyden tunteita ja laittaen kierteen alulle.

Jos näin tapahtuu, päädyt vahvistamaan negatiiviset ajatuksesi. “En voi edes imettää, katso kuinka kauhea äiti olen.” Tämä raju kierre voi johtaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Hormonaalisten ja psykologisten muutosten lisäksi synnytyksen jälkeen tapahtuu monia elämänmuutoksia joiden kanssa sinun täytyy tulla toimeen: unen puute, oman ajan puute, läheisyyden puute kumppanisi kanssa, sukulaisten vierailuja ja niin edelleen. Kaikki nämä muutokset lisätään niihin ei-niin-positiivisiin tunteisiin, joita saatat tuntea ensimmäisten viikkojen aikana.

Äitiyden kokeminen positiivisella tavalla

Hyvä uutinen on, että se kaikki menee ohi. Vaikka aluksi äitinä oleminen vaikuttaa mahdottomalta ja alat tuntemaan olosi todella huonoksi, sinun hormonijärjestelmäsi ja kykysi sopeutua muuttaa helvetin paratiisiksi. Kuitenkin, niin paljon kuin luonto voikin auttaa, on sinun myös itse tehtävä osasi.

Alkuun sinun tulee hyväksyä sen hetkinen elämäntilanteesi sekä tunteet, jotka tulevat sen mukana. Muutokset elämässäsi ovat valtavia. On täysin normaalia ja hyväksyttävää olla ristiriitaisia tunteita, jotka voivat vuorotella tai tapahtua samanaikaisesti.

Vaali näitä tunteita ja anna niiden olla. Älä taistele niitä vastaan tai pakota itseäsi yrittämään olla onnellinen. Pystyt kyllä käsittelemään ahdistuneisuuden, surullisuuden, hämmentyneisyyden ja jopa vihan tunteen maailmaa kohtaan. Älä huoli, olet ihminen ja sinulla on tunteita. Hyväksy ne.

Kun olet hyväksynyt tunteesi, ala analysoimaan mitä pääsi sisällä tapahtuu joka kerta kun nouset ylös. Ole tietoinen siitä, että olet nyt äiti ja sinulla on tiettyjä velvollisuuksia joita sinulla ei aiemmin ollut. Laita nuo ajatukset paperille ylös ja ala kääntämään niitä positiivisiksi ajatuksiksi aivan kuin ne olisivat vierasta kieltä.

Jos esimerkiksi ajattelet “olen pilannut elämäni saadessani lapsen niin nuorena”, käännä se “koska olen niin nuori, minulla on enemmän energiaa leikkiä lapseni kanssa ja koko elämäni edessä tehdäkseni muita asioita.”

Pikkuhiljaa alat tajuamaan että ehkä ajatuksesi olivat liioiteltuja ja olet ollut liian ankara itsellesi. Todellisuudessa olet paras äiti joka lapsellasi voi olla, ja hänen hymynsä näyttää sen sinulle ennen kuin edes ajattelet hänen pystyvän hymyilemään.

Lopuksi, pakene pyytämättömiä neuvoja. Monet ihmiset tykkäävät sekaantua vanhemmuuteen. He käskevät sinun imettää ja olemaan imettämättä. He sanovat että lapsen tulisi nukkua omassa huoneessaan ja että hänen pitäisi nukkua vanhempiensa kanssa. He sanovat että hänellä pitäisi olla tutti ja että hänellä ei pitäisi olla tuttia…

Nämä neuvot, jotka perustuvat aina ihmisten omiin kokemuksiin, eivät melkein ikinä auta. Yleensä ne vain tekevät äidistä epävarman hänen tietämättä mikä on hänen vauvalleen parasta. Joten luota vain ammattilaisiin, lastenlääkäreihin, kätilöihin ja lastenpsykiatreihin. He ovat ainoita jotka voivat todella antaa neuvoja vanhemmuuteen.