Tuhoisat ihmissuhteet: miksi jäämme niihin?
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas
Siitä huolimatta kuinka kovasti olet yrittänyt muuttaa tilannetta, kompastut aina samankaltaisiin suhteisiin. Suhteisiin, jotka koostuvat tuskasta ja pakkomielteestä: tuhoisiin ihmissuhteisiin. Oletko koskaan miettinyt, miksi vedät puoleesi ihmisiä jotka eivät ole itsellesi hyväksi? Onko tämä puhtaasti huonoa onnea? No, tälle tapahtumalle on nimi ja se tunnetaan uudelleentraumatisoitumisen pirullisena kierteenä.
Kun me toistamme samaa ihmissuhdekaavaa kerta toisensa jälkeen, on jotain vialla. Ei ole kyse siitä, että ihmiset vain tulisivat luoksemme sattumalta aloittaakseen nämä tuhoisat suhteet, vaan me valitsemme ja vedämme heitä puoleemme jostain syystä. Sen sijaan että pysäyttäisimme negatiiviset vaikutteet kotimme kynnykselle, me kutsummekin nämä ihmiset ottamaan osaa elämäämme. Niissä on jotain sellaista, mikä vetää meitä puoleensa, vaikka tarina lopulta ennemmin tai myöhemmin päätyykin toistamaan itseään…
Mitä me emme oikein huomaa ihastumisvaiheessa? Mitä virheitä me toistamme aina kun tapaamme uuden ihmisen? Löytääksemme vastauksia emme kiinnitä huomiota ainoastaan siihen miten käyttäydymme uuden ihmisen tavatessamme, vaan tarkkailemme hieman syvemmin lapsuuttamme. Koska jostain kumman syystä on käynyt niin, että me toistamme menneisyyttämme ja elämme tuskaa aina vain uudestaan läpi.
Tarina Laurasta ja hänen tuhoisasta parisuhteestaan
Laura on nuori nainen, joka ryhtyi ensimmäiseen parisuhteeseensa 18-vuotiaana. Hänellä oli matala itsetunto, joten hän haki huomiota sosiaalisesta mediasta. Itse asiassa hän rakastui ensimmäiseen poikaan, joka osoitti hänelle huomiota. Vaikka hän ei alkuun tuntenut poikaan vetoa fyysisesti, hän ajatteli asian voivan muuttua ajan kuluessa.
Poika petti Lauraa. Hän löysi pojan puhelimesta viestejä, joissa tämä sopi tapaamisia toisten tyttöjen kanssa ja kirjoitti näille asioita kuten ”minulla oli tosia hauskaa viime kerralla”. Mutta Laura pysyi silti vaiti, kunnes ei enää pystynyt siihen.
Tämä suhde meni pilalle, mutta ennen eroamista Lauralla oli jo uusi ihminen “kiikarissa”. Naimisissa oleva mies. Mies jonka kanssa hän oli pettänyt omaa poikaystäväänsä, eli poikaystävää joka oli pettänyt häntä.
Lauran kaikki parisuhteet olivat täysiä katastrofeja, eikä hän huomannut tekevänsä samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Hän ei esimerkiksi koskaan sallinut itselleen aikaa olla yksin. Niinpä hän ryhtyi suhteisiin, vaikka ei olisi todella pitänyt ihmisestä jonka kanssa oli. Laura petti itseään. Ei hän tuntenut rakkautta, vaan hänellä oli tarve tulla hyväksytyksi ja saada seuraa.
Kaikki Lauran suhteet olivat tuhoisia suhteita. Miehet olivat aina valmiiksi naimisissa tahoillaan tai olivat uskottomia. Laura oli suhteissa joissa hänet hylättiin, korvattiin, petettiin ja hänelle valehdeltiin. Mistä tämä kaikki voi johtua?
No, surullisena taustatarinana kerrottakoon, että Lauran isä petti hänen äitiään ja äiti salli tämän. Jossain vaiheessa Lauran äiti teki samoin ja petti omaa miestään. Hänen vanhempansa olivat vähällä erota, mutta pysyivät silti yhdessä.
Lopulta 20 vuoden jälkeen he päättivät suhteensa lopullisesti. Lauran äiti tunsi aina olevansa petetty, yksin ja aivan kuin hän olisi “se toinen nainen”. Isä petti vaimoaan, Lauran äitiä, jatkuvasti ja eli pysyvästi kaksoiselämää. Hänellä oli jopa lapsi toisen naisen kanssa.
Poistu uudelleentraumatisoitumisen julmasta kierteestä
Laura ei ollut tietoinen siitä, miten paljon hänen perheympäristönsä oli vaikuttanut häneen. Hänen luomansa tuhoisat parisuhteet olivat samankaltaisia kuin hänen vanhempiensa suhde. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja petetyksi, aivan kuten äitinsäkin.
Saman asian vetäminen puoleensa toistuvasti on varoitusmerkki, joka kehottaa avaamaan omat silmät ja tekemään jotain. Ei ole mitään hyötyä syyttää muita siitä mitä tapahtuu. Loppujen lopuksi meistä jokainen on vastuussa omasta elämästään, ja ainoastaan me itse voimme päättää miten haluamme omamme elää.
Tämä ei ole simppeli tilanne. Laura olisi esimerkiksi voinut mennä niin pitkälle ajattelussaan, että olisi kokenut paremmaksi olla yksin kuin tavata ihmisiä jotka lopulta satuttaisivat häntä. Hän olisi voinut torjua jokaisen mahdollisen suhteen, jopa terveen sellaisen, joka ei muistuttaisi millään tavoin hänen vanhempiensa tuhoisaa suhdetta. Tämä äärimmäinen valinta olisi rajoittava, eikä luultavasti tarjoaisi paljon onnea.
Tästä syystä on tärkeää olla lankeamatta äärimmäisyyksien pauloihin. Etsi tasapaino ja huomaa mikä ei toimi ja mitä sellaisia virheitä teet, jotka johtavat sinut matkalle tuhoisaan suhteeseen. Näillä asioilla on merkitystä. Tuhoisat suhteet syövät ihmisiä elävältä sisältä käsin. Moiset suhteet uuvuttavat meidät ja riistävät meiltä kaiken energiamme.
Emme kuitenkaan tiedä, että yksi ainut päätös voi kääntää asiat täysin ympäri. Tuhoisista ihmissuhteista on mahdollista irtautua. Ensimmäinen askel on tarkastella sisimmässäsi elävää traumaa.
Muista silti — älkäämme syyttäkö muita. Me emme ole uhreja, emmekä me luo uhreja. Vain yhdellä ainoalla päätöksellä me voimme muuttaa kurssia. Oletko sinä valmis kohtaamaan pelon, jota muutos herättää?
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.