Transseksuaalisuus elokuvissa: Glen tai Glenda sekä Tanskalainen tyttö
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González
Transseksuaalisuus on kiistanalainen aihe ja tabukin, joka on pysynyt varjossa liian pitkään. Sen normalisointi on todella hidas prosessi ja myöskin vaikea tie transseksuaaleille ihmisille. Nykyään vaikuttaa siltä, että homoseksuaaleja kohtaan on paljon vähemmän ennakkoluuloja. Nykyään yhä useammat ihmiset ymmärtävät, että rakkaus ylittää fyysiset rajat. Nykypäivänä jopa monet valtiot sallivat samaa sukupuolta olevien avioliiton.
Vaatimukset ja mielenilmaisut rakkaudelle ilman rajoja ovat kuitenkin edelleen todella välttämättömiä. Ennakkoluuloja on edelleen olemassa, ja kuulemme edelleen uutisia siitä, kuinka homoseksuaalit ja biseksuaalit kohtaavat loukkauksia ja aggressioita.
Mutta entä sitten transsukupuoliset ihmiset? He ovat yhteiskunnassa todella syvälle juurtunut häpeän aihe. Transsukupuolisena oleminen ei ole helppoa kenellekään, sillä jopa ympäristössä, jossa enemmistö on homoseksuaaleja, tämä stigma säilyy aina jollain tapaa.
”Itsensä rakastaminen on elinikäisen romanssin alku.”
On vaikea uskoa, että edelleen on olemassa perheitä joiden on muutettava pois kotiseudultaan, sillä yksi heidän perheenjäsenistään on transsukupuolinen. On vaikea uskoa, että on edelleen olemassa ihmisiä jotka eivät tästä syystä johtuen saa töitä. On jopa sitäkin hirvittävämpää, kun perheet eivät hyväksy heidän poikaansa tai tytärtään sellaisena kuin hän on.
Ja totuus on, että transseksuaaleilla on minimaalinen näkyvyys mediassa. Ainoa näkyvyys mediassa on silloin, kun he ovat aggression tai häirinnän kohteena, tai sitten elokuvissa, parodioissa.
Elokuvissa ja televisiossa useimmilla transsukupuolisilla näyttelijöillä on vain toissijaisia rooleja. Heidät esitetään prostituoituina tai koomisissa tilanteissa. Elokuvista on tavallista löytää humoristisia kohtauksia, jossa mies menee sänkyyn naisen kanssa, ja loppujen lopuksi tämä nainen onkin transseksuaali.
Glen tai Glenda ja ensimmäiset askeleet näkyvyyteen
Vuonna 1952 Christine Jorgensen sai näkyvyyttä amerikkalaiselta medialta ollessaan ensimmäinen ihminen ikinä, joka on käynyt läpi onnistuneen sukupuolenkorjausleikkauksen. Tämä antoi inspiraation elokuvalle Glen tai Glenda. Ed Wood, joka tunnetaan kaikkein huonoimpana ohjaajana, ohjasi tämän elokuvan. Nykyään Ed Woodia pidetään kulttielokuvantekijänä, ja hänen elokuvansa, jotka ovat matalan budjetin elokuvia, on pelastettu ja niitä on tutkittu. Jopa Tim Burton teki hänestä elokuvan.
”Jokainen meistä on molempia sukupuolia vaihtelevissa määrin. Minä olen enemmän nainen kuin mies.”
-Christine Jorgensen-
Glen tai Glenda, jossa Wood itse näyttelee, on varteenotettava elokuva Woodilta. Siinä on lukemattomia virheitä ja ”kopioi-liitä” -kohtauksia arkistomateriaalista. Lyhyesti sanottuna kyseessä on elokuva ”maailman huonoimmalta ohjaajalta ikinä,” mutta sillä oli sille ajalle vallankumouksellinen juoni.
Elokuvassa Glen tai Glenda Wood puhuu transvestisuudesta. Hän esittää elokuvassa heteroseksuaalia hahmoa, joka pitää ristiinpukeutumisesta, aivan kuten elokuvan ohjaajakin pitää. Elokuvassa on myöskin hermafrodiitti, joka käy läpi sukupuolenkorjausleikkauksen.
Elokuva osoittaa transvestisuuden ja transseksuaalisuuden erot, ja osoittaa, että myöskin heteroseksuaali voi olla transvestiitti. Ongelma on siinä, että tämä elokuva julkaistiin vuonna 1953, jolloin transseksuaalisuutta ja transvestismiä pidettiin sairautena. Wood heijastaa myöskin tämän elokuvassaan. Vuosikymmeniä myöhemmin voimme nähdä muita samankaltaisia esimerkkejä elokuvissa, kuten Todo Sobre Mi Madre (Kaikki äidistäni), Dallas Buyers Club… tai musikaalit kuten The Rocky Horror Picture Show, tai Priscilla, aavikon kuningatar.
Tanskalainen tyttö
Tanskalainen tyttö tuo meidät lähemmäs todellista hahmoa, Lili Elbeä. Kuten missä tahansa sovittelussa, myöskin tällä tarinalla on variaatioita. Lili Elbe oli ensimmäinen ihminen, joka on koskaan käynyt läpi sukupuolenkorjausleikkauksen. Ennen tätä muutosta Lili oli nimeltään Einar. Hän oli taidemaalari, ja hän oli mennyt naimisiin toisen taidemaalarin, Gerda Wegenerin kanssa.
Lili kohtasi lukemattomia haasteita. Tämä tapahtui 1920- ja 1930-luvuilla, ja tämänkaltaisia tapauksia kohdeltiin tuohon aikaan mielisairautena ja sitä varten sovellettiin jopa sähköshokkiterapiaa. Hän sai kuitenkin saksalaisen lääkärin suorittamaan lukuisia leikkauksia, mukaanlukien ovariaalisen elinsiirron. Tuohon aikaan se oli vielä kokeellinen leikkaus.
Tanskalaisessa tytössä voimme todistaa tämän muutoksen. Eddie Redmayne esittää Liliä/Einaria, ja Alicia Vikander esittää Gerdaa. Tämä elokuva on poikkeuksellisesti tehty, ja se kuljettaa meidät tuolle aikakaudelle. Elokuvan kuvaus saa aikaan melkein runollisen tunnelman.
Monet kriitikot ovat sitä mieltä, että elokuva on pehmentänyt ongelmaa liikaa ja että se on liian dramaattinen. Mutta totuus on, että Tanskalainen tyttö on välttämätön elokuva. Redmaynen ja Vikanderin tulkinnat valloittavat meidät ja näyttävät meille uuden näkökulman transseksuaalisuudesta, sen joka on intiimimipi ja luonnollisempi.
Kaikki alkaa pelinä: Einar poseeraa naisena Gerdan maalaukselle, vaihtaen alkuperäisen mallin. Aluksi molemmat ajattelevat sen olevan hauskaa, mutta se herättää tiettyjä tunteita Einarissa, joka alkaa tuntemaan että Lili oli aina hänessä läsnä, piilossa hänen maskuliinisen ulkomuotonsa takana. Gerdan maalaus Einarista Lilinä on melko menestyksekäs.
Lapsuutensa aikana Einar koki homoseksuaalisen kokemuksen, mutta hän piilotti sen. Lili eli lukittuna Einarin kehossa. Lili tunnistaa itsensä Gerdan maalauksesta, hän näkee oman kuvajaisensa niistä. Mutta kun hän katsoo peiliin, kaikki tämä katoaa.
Filosofi ja psykoanalysti Jacques Lacan kertoo meille tästä peilivaiheesta, vaiheesta, jossa henkilö tunnistaa itsensä peilin kuvasta, hetkestä jolloin ”itsen” tunnistaminen muodostuu. Kun olemme vauvoja, me näemme oman “paloitellun” kehomme: käsivarren, jalat, kädet… Hetki, jolloin tunnistamme itsemme, on kun näemme koko kehomme. Lili pyrkii tunnistamaan itsensä, mutta hän ei onnistu tässä katsoessaan peiliin. Maalaukset ovat hänen lähin tapa kohti itsetunnistusta.
Elokuvassa on kohtaus, jossa Einar/Lili on alasti peilin edessä, mutta hän ei edelleenkään tunnista itseään. Tämä on elokuvan yksi dramaattisimmista hetkistä. Einar piilottaa sukukalleutensa jalkojensa väliin, sillä hänestä tuntuu ettei se kuulu hänelle, sillä se on maskuliinisuuden symboli, ja hän ei ole mies. Hän on nainen.
Jotain samankaltaista tapahtuu, kun hän menee sisään bordelliin jossa miehet katsovat alastomia prostituoituja tirkistysaukoista. Lili imitoi heidän eleitään aivan kuin hän näkisi itsensä noissa naisissa, sillä hänelle pitäisi kuulua tuollainen vartalo.
Transseksuaalisuuden lisäksi Tanskalainen tyttö käsittelee myöskin rakkauden teemaa. Voimme nähdä, miten Gerda hyväksyy Lilin. Aluksi hänen on vaikea ymmärtää mitä hänen miehelleen tapahtuu, hänen on vaikea sulattaa sitä että hänen miehensä on kuollut, ettei häntä ole enää olemassa.
Hänen rakkautensa on kuitenkin suurempi kuin mitkään ennakkoluulot, ja siksi hän pysyy Lilin rinnalla aina loppuun asti. Vaikka heidän rakkautensa onkin erilaista eikä se ole enää ”romanttista rakkautta,” hänen rakkautensa ei katoa. Tässä mielessä elokuvateollisuus on tehnyt ihmiskunnalle palveluksen, ja meille tarkkailijoille, kun elokuvat tarjoavat tällaisia tarinoita.
”Viime yönä näin kaikkein kauneimman unen. Näin unta, että olin vauva äitini sylissä. Hän katsoi minuun, ja hän kutsui minua Liliksi.”
-Tanskalainen tyttö-
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.