Tositarina: British Premonitions Bureau
Selvänäköisyys on ollut läsnä eri kulttuureissa antiikista lähtien. Näyttää siltä, että ihmiset ovat aina uskoneet mahdollisuuteen nähdä tulevaisuus sekä sellaisten ihmisten olemassaoloon, joilla on tämä lahja. Psykiatri John Barker halusi tutkia ilmiötä tarkemmin. Tästä syystä hän perusti viraston nimeltä British Premonitions Bureau, eli suomeksi kutakuinkin “Brittiläinen ennakkoaavistusten virasto”.
Barker oli arvostettu psykiatri, mikä tekee tästä tarinasta entistä mielenkiintoisemman. Hän ei ollut tarot -korttien lukija, astrologi tai ennustaja. Hän oli todellakin tiedemies, joka valmistui lääkäriksi Cambridgesta vuonna 1948. Hän oli erikoistunut aversioterapiaan. Hänen kuuluisa artikkelinsa, joka julkaistiin The Lancetissa, auttoi parantamaan psykiatristen vankien oloja Britanniassa.
Suurimman osan urastaan Barker työskenteli toisen tunnetun psykiatrin, David Enochin, kanssa psykiatristen orkideoiden tai harvinaisten tapausten parissa. Näiden joukossa olivat Othellon oireyhtymä, Couvaden oireyhtymä ja yksi melko erityinen: pelon aiheuttama kuolema. Jälkimmäinen johti lopulta Barkerin perustamaan British Premonitions Bureaun.
“Oletpa kuinka rationaalinen tahansa, ÄLÄ aliarvioi vaistoa, aavistusta tai mielikuvitusta, muista, että ne olivat olemassa ennen minkäänlaista logiikkaa.”
-Luis Gabriel Carrillo Navas-
Katastrofi Aberfanissa
Aberfan on pieni kaupunki Walesissa, josta melkein kukaan ei ollut kuullut ennen 21. lokakuuta 1966. Tuon kohtalokkaan päivän aamuna romahti kasa kuonaa, joka oli ollut vuoren kyljessä. Tämä johti siihen, että 50 000 tonnia mutaa suistui useiden talojen päälle sekä koulun päälle, jossa lapset olivat tuolloin opiskelemassa. Kaikkiaan 144 ihmistä kuoli, joista 116 oli lapsia.
Koko maa käänsi katseensa tähän pikkukaupunkiin. John Barkerin huomion kiinnitti poika, joka ei loukkaantunut tragediassa, mutta kuoli pian sen jälkeen ilman selitystä, ilmeisesti pelosta. Psykiatri vieraili kylässä ja kuuli erittäin outoja tarinoita.
Hän sai tietää, että kahdeksanvuotias Paul Davis-niminen poika oli piirtänyt joukon hahmoja, jotka kaivoivat rinteen alle sanan “The End” eli “Loppu” . Toinen tyttö, Eryl Mai Jones, oli kertonut äidilleen viikkoa aiemmin, ettei hän pelkäsi kuolemaa. Ja tragediaa edeltävänä iltana hän kertoi äidilleen näkemästään unesta: “Näin unta, että menin kouluun, eikä siellä ollut koulua. Jotain mustaa oli pudonnut sinne.”
British Premonitions Bureau
Barker oli kiinnostunut oudoista ilmiöistä. Hän oli British Society for Psychical Researchin (yliluonnollisen tutkimuksen seura) jäsen, joka tutki paranormaaleja tapahtumia. Aberfanin tapahtumat saivat hänet kiinnostumaan selvänäköisyydestä. Hänelle tuli mieleen, että voisi olla hyvä ajatus kerätä todisteita tragedioiden ennakkoaavistuksista.
Saavuttaakseen tämän hän pyysi The Evening Standardin tiedekirjeenvaihtajaa Peter Fairleyä julkaisemaan mainoksen, jossa pyydettiin tarinoita ennakkoaavistuksista. Hän sai yhteensä 76 vastausta. Useat niistä sisälsivät yksityiskohtia, joita lehdistö ei julkaissut. Viestien joukossa olivat Kathleen Lorna Middletonin ja Alan Hencherin viestit. Näistä kahdesta henkilöstä tuli keskeisiä hahmoja Barkerin tutkimuksissa.
Näin starttasi British Premonition Bureau, laitos, joka tutki ennakkoaavistuksia katastrofeista. Barker uskoi, että selvänäköisyys oli luultavasti yleisempää kuin aiemmin oli uskottu. Lisäksi hän uskoi, että monet ihmiset pystyivät ennustamaan katastrofeja. Hän näki heidät “ihmisantureina”.
Outo loppu
Seuraavien kuukausien aikana British Premonitions Bureau vastaanotti todella hätkähdyttäviä ennusteita, erityisesti Middletonilta ja Hencheriltä. 18 ennakkoaavistusta näytti toteutuneen, ja niistä 12 oli näiden kahden ihmisen ennakoimia. Merkittävimpiä tapauksia olivat lento-onnettomuus ja junatragedia. Äärimmäisen silmiinpistävä oli Middletonin ennustus Robert Kennedyn kuolemasta. Hän varoitti siitä melkein kuukautta ennen kuin se tapahtui.
Virasto kohtasi kuitenkin ristiriidan. Jos katastrofi ennakoitaisiin ja siitä ilmoitettaisiin, sen toteutuminen olisi vaikeaa, koska sen estämiseksi ponnisteltaisiin kaksinkertaisesti.
Alkuvuodesta 1968, kaksi vuotta British Premonitions Bureaun perustamisen jälkeen, John Barker sai huolestuttavan ilmoituksen Alan Hencheriltä. Tämä kehotti Barkeria olemaan varovainen, koska hänen henkensä oli vaarassa. Hämmästyttävää kyllä, Middleton, tietämättään tästä tosiasiasta, myös soitti Berkerille varoittaakseen häntä jostain vastaavasta. 18. elokuuta 1968 Barker sai aivohalvauksen ja kuoli. Hän oli stressaantunut ennakkoaavistusten takia. Kuoliko hän siis pelosta? Sitä emme saa koskaan tietää.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gómez, M. A. (1999). Premoniciones y realidades. Uaslp.
- Morgan, L., Scourfield, J., Williams, D., Jasper, A., & Lewis, G. (2003). The Aberfan disaster: 33-year follow-up of survivors. The British journal of psychiatry, 182(6), 532-536. https://www.cambridge.org/core/journals/the-british-journal-of-psychiatry/article/aberfan-disaster-33year-followup-of-survivors/AC7358FC5D7F362BB8080FC1579C074A
- Castro Zamudio, C., & Godoy Ávila, A. (2000). Eficacia de un programa de entrenamiento atribucional y terapia aversiva para la conducta adictiva tabáquica. Análisis y modificación de conducta, 26(109), 673-688. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=7063830