Thanatos: onko kuolemanvietti niin negatiivista kuin miltä se kuulostaa?

30.1.2020
Tässä artikkelissa pohdimme kuolemanviettiä eli Thanatosta, joka on Freudin kehittämä teoria. Onko kuolemanvietti niin negatiivista kuin miltä se kuulostaa?

Harvat termit ovat ehkä niin synkkiä kuin psykoanalyytikkojen kastama kuolemanvietti. Vaikka kuolemanvietti onkin aina tuhoisa, ei se ole vihollinen selviytymisen kannalta, kunhan vain opimme hallitsemaan sitä hyvin.

Jotkin elämänkokemukset ovat täysin sydäntäsärkeviä. Ne täyttävät meidät valtavalla tyhjyyden tunteella, joka kumpuaa siitä ajatuksesta, että kaikki on menetetty. Näinä hetkinä kuolemanvietistä tulee vahvempi, aivan kuin se jollakin tapaa hyötyisi siitä voimattomuudesta, joka vaikuttaa suistavan meidät tyhjyyteen.

Psykoanalyysin mukaan – tämä on Sigmund Freudin perustama tutkimusala, joka painottaa tiedostamatonta – kaikki ihmisen vietit johtavat toimintaan. Niillä on oma voimansa, joka saa meidät toimimaan tavalla tai toisella. Niiden tavoitteena on tyydyttää syntynyt innostus. Tämä innostus yhdistyy erityiseen elimeen kehossa sekä objektiin, joka innostuksen aiheutti.

Tässä artikkelissa osoitamme, kuinka vietit eivät liity ainoastaan seksuaalisuuteen ja että ”kuolemanvietti” on jotakin, jota tarvitsemme. Lisäksi kerromme mistä kuolemanvietissä on kyse ja miksi sitä kutsutaan nimellä Thanatos, kuinka se ilmentyy elämässämme ja miksi se ei ole aina negatiivista.

Kuolemanvietti voi kummuta epätoivosta.

Mitä kuolemanvietti tarkoittaa?

Thanatos, tai kuolemanvietti, on tiedostamaton mielijohde, joka ajaa meitä kohti täydellistä lepoa tai toisin sanoen olemattomuutta. Se työntää meitä kohti itsetuhoa, täydellistä tyhjentymistä. Se on käsite, joka kulkee käsi kädessä elämänvietin kanssa, vaikkakin tämä on täysin päinvastainen käsite: se on halua rakentaa itseään.

Thanatos ja elämänvietti kulkevat käsi kädessä. Ne taistelevat aina toistensa kanssa saavuttaakseen tasapainon. Tämä tasapaino on pohjimmiltaan itsensä säilyttämistä. Se, että Thanatos on tuhoisa voima, ei tarkoita sitä, että se on aina negatiivista. Se ei myöskään tarkoita sitä, että elämänviettimme on aina positiivista.

Kuolemanvietti ja sen ilmenemismuodot

Psykoanalyysin aiheyhteydessä on tiettyjä käsitteitä, jotka pelottavat meitä niiden monimutkaisuuden vuoksi. Tämän vuoksi niitä ei monissa tapauksissa sovelleta, tai ne vain sivuutetaan.

Tässä joitakin tapoja, joilla kuolemanvietti ilmenee:

Aggressiivisuus

Kun muutumme aggressiivisiksi, voi se johtaa muiden ihmisten, objektien (luonnollisten tai muiden) tai itsemme tuhoamiseen. Yritämme tietoisesti aiheuttaa vahinkoa. Itse asiassa Sigmund Freud ehdottaa teoksessaan Ahdistava kulttuurimme, että aggressiivisuus on kulttuurin kehityksen isoin este.

Mielisairaus

Jotkin mielisairaudet johtavat itsetuhoisaan käytökseen. Selkeä esimerkki tästä on rajatilapersoonallisuushäiriö.

Projektio

Kyseessä on puolustusmekanismi, jossa heijastamme muihin sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu meille.

Tyytymättömyys

Kun jokin ei tyydytä meitä tai kun jokin aiheuttaa meille ahdistusta tai epämukavan olon, tulee kuolemanvietti esiin.

Muita periaatteita

Kuolemanvietti liittyy myös yleensä muihin periaatteisiin. Se yhdistetään todellisuuden periaatteeseen, joka auttaa meitä säätelemään elämäämme. Mielihyvän periaate puolestaan liittyy halujen tyydyttämiseen.

Tällä tavoin elämme jämäkästi yhteiskunnassa. Freud kuitenkin väitti, että se liittyy enemmän nirvanan periaatteeseen – tyhjyyden, täydellisen levon ja kuoleman käsitteeseen.

Miehen ahdistus.

Kuolemanvietti on myös positiivista

Vaikka Thanatos voikin viedä meidät itsetuhoisalle polulle, ei sen vaikutus ole aina negatiivista. Toisaalta ihminen kehittää sinnikkyyttä sellaisten tilanteiden aikana, jolloin he ovat yrittäneet tuhota itseään.

Kuolemanvietti liittyy myös lepoon, joka on äärimmäisen tärkeää selviytymisemme kannalta. Jos mietimme sitä tällä tavoin, jonakin meitä sopeutumaan auttavana asiana, poistamme siihen yleensä yhdistämämme synkemmän sivumerkityksen.

Mutta kuinka se auttaa meitä sopeutumaan? Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että se saa meidät taistelemaan ja puolustamaan itseämme monissa tilanteissa. Freud yhdistää sen myös orgasmin hetkeen. Elämänvietti haluaa meidän saavuttavan seksuaalisen tyydytyksen, mutta Thanatos puolestaan voidaan yhdistää siihen vapautumisen hetkeen tai palautumiseen – ponnistelun jälkeiseen lepotilaan palautumiseen.

Tämän lisäksi kuolemanvietti saa meidät erottamaan itsemme objekteista. Tämä saa meidät omaamaan identiteetin, olemaan aitoja sekä välttämään liiallista yhteyttä näiden objektien kanssa. Lyhyesti sanottuna Thanatos on samaan aikaan tuhoisaa ja korjaavaa.

Se on tärkeää selviytymisen kannalta ja se toimii yhdessä elämänvietin kanssa. Se on ainutlaatuinen voima, joka auttaa meitä oppimaan paljon itsestämme ja elämästä.

  • Freud, S. (1976/1920). Más allá del principio del placer. Obras completasBuenos Aires: Amorrortu.
  • Freud, S. (2016). El malestar en la cultura. (Vol.328). Ediciones Akal.