Suljettu saari ja traumanjälkeinen stressihäiriö

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Leah Padalino

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Suljettu saari on vuonna 2010 Martin Scorsesen ohjaama elokuva, jossa pääosassa on Leonardo DiCaprio ja sivurooleissa Ben Kingsley ja Mark Ruffalo. Elokuvan tyyli on 40- ja 50-luvun noir, ja elokuvan jännitys pysyy loppuun asti, ja saa meidät mukaan täysin häiriintyneeseen skenaarioon.

Saari, psyykkinen laitos, ja selittämättömät katoamiset ovat tämän psykologisen trillerin ainesosia. Tämä elokuva saa monen ihmisen suut loksahtamaan auki. Elokuva sijoittuu vuoteen 1954, aikaan jolloin psyykkisten laitosten lukumäärä oli kasvussa, ja aikaan jolloin näissä laitoksissa edelleen suoritettiin kyseenalaisia toimenpiteitä, kuten transorbitaalista lobotomiaa.

Liittovaltion agentit Teddy Daniels ja Chuck Aule menevät Ashecliffen sairaalaan tutkimaan outoa katoamista. Onko mahdollista että joku katoaa täysin turvallisesta mielisairaalasta, saarella, ilman kenkiä, ja kaiken lisäksi sateessa? Elokuvan juoni alkaa kääntyä vähä vähältä, kunnes se päätyy todella häiriintyneeseen loppuun. 

Hulluus ja historia

Mielisairauksien hoito läpi historian on ollut todella monipuolista. Michel Foucault puhuu tästä kirjassaan Madness and Civilization: A History of Insanity in the Age of Reason. Hän ottaa Nietzschen ajatuksen arvojen transvaluaatiosta ja käyttää sitä termiin ”hulluus”. Jokin, jota pidetään ”hyvänä” yhtenä aikana voi olla jonain toisena aikana päinvastaista, tai se saattaa muuttaa suuntaansa ja saada uusia tarkoituksia. Hän sanoo, että jotain samanlaista tapahtuu hulluuden kanssa. Foucault ei puolustele sitä, hän yrittää vain selittää sitä muutosta, joka on ajan myötä tullut.

Keskiajalla yhteiskunta työnsi ”hullut ihmiset” pois luotaan, mutta heitä ei lukittu minnekään, sillä ihmiset ajattelivat heillä olevan pääsy erilaiseen tietoon. Hulluja ihmisiä ei lukittu ja eristetty muista ihmisistä kuin vasta renessanssin aikana ja rationalismin nousun myötä. Järkeilyn ajatuksen myötä tuli myöskin ajatus kyvyttömyydestä järkeillä, eli ajatus hulluudesta. 

Modernina aikakautena hulluus herätti mielenkiintoa ja hämmästystä tietyissä tutkijoissa. Tästä hetkestä lähtien ihmiset alkoivat etsimään hulluudelle hoitoa, vaikka ensimmäiset asiat mitä he yrittivät saisi meidät nykypäivänä täysin järkyttyneeksi. Emme liioittelisi, jos sanoisimme että ihmiset löytävät uusia häiriöitä ja mielisairauksia joka päivä, asioita joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Ja samalla tavalla ne tuhoavat myyttejä joistain uskomuksista. Älkäämme unohtako, että siitä ei ole kovinkaan pitkä aika kun ihmiset näkivät homoseksuaalisuuden mielisairautena.

Suljetun saaren hulluus

Suljetussa saaressa me voimme nähdä todellakin hirvittävän psyykkisen instituution: Ashecliffen. Ashecliffe on sairaala saarella, josta kukaan ei voi paeta. Se on täydellisen klaustrofobinen ja eristäytynyt, ja todella, todella karu paikka. Elokuvan musiikki ei myöskään saa meitä odottamaan mitään miellyttävää. Täysin päinvastoin: elokuvan musiikki luo synkän, pimeän ja jännittyneen ilmapiirin.

Historia

Elokuva osoittaa myöskin psykiatrisen ”sodan” jota tuohon aikaan käytiin. Se oli muutoksen aikaa, jossa uudet trendit työnsivät vanhoja trendejä pois tieltään. Vanhat psykiatriset mallit ajattelivat, että oli parasta lähettää henkisesti sairaat ihmiset pois ja käyttää asioita kuten sähköshokkiterapiaa tai lobotomiaa. Toisaalla oli olemassa uusi virta, joka halusi inhimillistää ja normalisoida potilaiden elämää. Tämä tarkoitti sitä, että potilaiden lukitseminen lopetettaisiin ja heitä alettaisiin lääkitsemään. Ongelma oli siinä, että monet näistä lääkkeistä eivät olleet täysin kehittyneitä ja ne olivat edelleen kokeiluvaiheessa.

Tohtori Cowley

Tohtori Cowley on tämän instituution johtaja. Hän vaikuttaa henkilöltä, joka yrittää tuoda molemmat virrat yhteen. Hän ei koskaan halunnut kohdella potilaita rikollisina, hän ei ollut lääkkeiden puolestapuhuja, ja hän yritti järjestää asian niin että potilaat voisivat elää ”normaalia” elämää. Mutta kaikki tämä on täydessä ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että hän on psyykkisen instituution johtaja, joka on täysin eristyksissä muusta maailmasta, jossa he panevat potilaat lukkojen taakse ja jossa he suorittavat äärimmäisissä tilanteissa lobotomioita.

Potilaat

Mutta potilaat Suljetulla saarella eivät ole mitä tahansa potilaita. He ovat kaikki potilaita, jotka ovat suorittaneet hirvittäviä tekoja: he ovat murhanneet, vahingoittaneet muita… Mutta sen sijaan että heidät laitettaisiin vankilaan, heidät lähetetään tähän mielisairaalaan, jossa on tiettyjä osastoja sen perusteella kuinka vaarallisia eri potilaat ovat.

Suljettu saari ja häiriöt

On mahdotonta puhua Suljetusta saaresta ilman että paljastamme elokuvan juonta. Pohjimmiltaan kyseessä on elokuva jossa on paljon juonenkäänteitä, jotka antavat katsojalle joitain johtolankoja elokuvan päätöksestä. Mutta jos et halua tietää mitä elokuvassa tapahtuu, lopeta tämän artikkelin lukeminen tähän!

Vaikka elokuvan alku vaikuttaakin tavalliselta etsiväelokuvalta, Scorsese alkaa jättämään johtolankoja jotka osoittavat, että ehkä kaikki suljetulla saarella ei ole kohdallaan. Elokuvassa on pieniä yksityiskohtia, kuten se miten Chuck ei saa asettaan niin nopeasti pois kuin poliisin kuuluisi saada. Sitten on isompia yksityiskohtia, kuten se kuinka Teddy alkaa näkemään hallusinaatioita, kuinka hän alkaa näkemään unia hänen kuolleesta vaimostaan, sekä kun Cowley antaa Teddylle pillereitä hänen migreeniään varten, jne. Ja kaikki nämä yksityiskohdat saavat katsojan ajattelemaan, että jotain outoa tapahtuu päänäyttelijämme kanssa.

Danielsin tarina

Kun elokuva jatkuu eteenpäin, me huomaamme kuinka Teddy Daniels alkaa kärsimään migreenistä ja muistoista menneisyydestään toisessa maailmansodassa. Hän koki todella traumaattisia tapahtumia, jotka vahingoittivat hänen mieltään syvästi. Hänen on todella vaikeaa pyyhkiä mielestään kuvat Dachaun keskitysleiriltä, ja nämä kuvat aiheuttavat hänelle harmia nykyhetkessä. Kun hän palasi sodasta, hän jakoi elämänsä vaimonsa Doloresin ja heidän kolmen lapsensa kanssa, mutta hän investoi itsensä työhönsä eikä hän viettänyt paljoa aikaa perheensä kanssa. Mutta hänen tapansa ”kohdata” menneisyytensä haamut ei ole paras mahdollinen, ja hänellä on myöskin vakava alkoholiongelma.

Daniels alkaa elämään menneisyyttään uudestaan unien ja hallusinaatioiden kautta. Voimme huomata, että hän on mitä todennäköisimmin traumanjälkeisen stressin uhri, päätellen kaikista hankaluuksista joita hän on kokenut. Kun elokuva jatkaa kulkuaan, me huomaamme että toinen maailmansota ei ole ainoa asia joka jätti arpia päähenkilömme mieleen. Myöskin hänen perheensä tarina jätti häneen syvät jäljet. 

Vaimo kertoi Teddylle että hänen päässään oli ääni joka puhui hänelle, aivan kuin hänen päässään olisi jokin mato. Daniels oli niin keskittynyt työhönsä ja omaan traumaansa, ettei hän kiinnittänyt huomiota vaimonsa mielisairauteen. Tämän seurauksena vaimon sairaus paheni, ja hän murhasi heidän lapsensa. Kun Daniels sai tietää mitä oli tapahtunut, hän tappoi itkien oman vaimonsa.

Danielsin kokema romahdus jälkeenpäin

Tämä kaikki saa hänen stressinsä pahentumaan ja hän astuu kieltämisen tilaan ja persoonallisuuden jakautumiseen. Hän keksii päässään hahmon, jolla on anagrammeja kuten Andrew Laedis (Daniels itse) ja Rachel Solando (hänen vaimonsa). Hän luo päässään fantasian, jossa hänen vaimonsa kuoli traagisesti tulipalossa, jonka oli saanut aikaa niin kutsuttu Laedis. Ja hänen fantasiassaan hän on liittovaltion agentti, joka saapui suljetulle saarelle tutkimaan salaperäistä katoamista.

Meidän päähenkilömme luo uuden todellisuuden, ja hän käyttää sitä unohtaakseen menneisyytensä. Hän kieltäytyy hyväksymästä sitä ja päättää elää valheessa. Hän jatkaa saarella tapahtuvien kuviteltujen salaliittojen ajattelemista ja tutkimista.

Cowley ja hänen ryhmänsä antaa Danielsin jatkaa tarinaansa, toivoen että tämä oivaltaisi, ettei mitään salaliittoa ole olemassa. He haluavat hänen tulevan tietoiseksi menneisyydestään, hyväksymään sen ja löytämään oman parannuksensa.

Suljettu saari on ehdottomasti mielenkiintoinen elokuva psykiatrian ja psykologian historian aiheilla. Ja se leikkii mestarillisesti katsojan mielellä ja huijaa meidän kaikkia aistejamme. Suljetulla saarella mikään ei ole niin kuin vaikuttaa olevan.

”Mikä olisi pahempaa: elää hirviönä vai kuolla hyvänä ihmisenä?”

-Suljettu saari-