Seitsemän sitaattia kuolemasta, jotka saavat sinut rakastamaan elämää

Historian aikana ihmiset ovat kirjoittaneet lukuisia pohdintoja koskien kuolemaa. On olemassa paljon sitaatteja kuolemasta. Kyseessä on aihe, joka on askarruttanut ihmisiä aikojen alusta asti, ja kuolema on inspiroinut rituaaleihin jopa muissakin eläimissä.

Kaikesta kuoleman saamasta huomiosta huolimatta, sen yleisestä määritelmästä ei ole vieläkään päästy yhteisymmärrykseen. Tiedemiehillä on paljon sanottavaa kuolemasta, mutta edes he eivät tiedä miksi ihmisen elämä oikein pysähtyy neurologisesta ja thermodynaamisesta näkökulmasta.

Myöskään uskonnot ja ideologiat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen kuolemasta. Useimmat kieltävät ajatuksen siitä, että kaikki loppuu kun biologiset toiminnot lakkaavat, mutta kinastelu alkaa siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Monet suuret ajattelijat ovat kirjoittaneet ja puhuneet kuolemasta. Tässä on meidän mielestämme parhaita sitaatteja kuolemasta.

1. Kuolemaa ei tarvitse pelätä

Loistava runoilija Antonio Machado Reza on sanonut kuolemasta näin:

“Kuolema on jotain, jota ei tarvitse pelätä; sillä niin kauan kuin olet täällä, kuolema ei ole, ja kun kuolema saapuu, olet poissa.”

Tämä on maalaisjärkeä. Kuolleelle ihmiselle kuolemaa ei ole olemassa. Jos olet kuollut, et voi kokea kuolemaa. Olet poissa, ja niin ovat pelkosikin.

2. Yksi kauneimmista kuolemaa käsittelevistä sitaateista

Alphonse De Amartine on tarjonnut maailmalle yhden mitä kauneimmista kuolemaa koskevista sitaateista.

“Usein, ja myös tietämättämme, hauta sisältää kaksi sydäntä samassa arkussa.”

Kun rakas läheisemme kuolee, osa meistä kuolee hänen mukanaan.

Läheisen kuolema koskettaa merkittävästä niitä, jotka ovat vielä elossa. Elävien ihmisten elämät ovat jumissa tuossa menehtyneen läheisen haudassa.

3. Kuoleman tärkeys

Andre Malraux on sanonut kuolemasta näin:

“Kuolema on tärkeä vain siksi, että se saa meidät ajattelemaan kuinka arvokas elämä on.”

Kuoleman tarkoituksella on läheinen suhde elämän tarkoituksen kanssa.

Malraux kertoo lukijalle, ettei kuolemaa itsessään pidä ajatella. Hän sanoo, että se ei ole tärkeää, sillä se ei ole kaiken loppu. Mutta tietoisuus lopusta on merkittävää, sillä se vaikuttaa siihen, kuinka elämää lähestytään ja kuinka se koetaan. 

4. Todellisuus, joka tekee meistä kaikista tasa-arvoisia

Tämä sitaatti kuolemasta on tuhat vuotta vanha. Muinainen filosofi Laotse kirjoitti kuolemasta:

“Ihmiset ovat erilaisia elämässä, mutta tasa-arvoisia kuolemassa.”

Toisin sanoen kuolema on kaikkein demokraattisin instituutio mitä on olemassa. Se kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti.

Niin ylenpalttiset kuin hautajaiset voivatkin olla, arkussa makaa aina eloton ruumis, maatuva organismi. Ei mitään sen enempää, ei mitään sen vähempää.

5. Nyt tai ei koskaan

William Shakespeare kirjoitti kuolemasta paljon. 73 sonetissaan hän korosti sitä, että kuolemasta tietoisena oleminen saa meidät rakastamaan elämää enemmän:

“Minussa katsot siihen hämärään,
kun länteen riutuu päivänlaskun valo
ja musta yö sen verkkaan sammuttaa,
lukiten levon, toinen kuolemamme.

Minussa näet liekin kytevän,
tuhkaksi tullen nuoruutensa päällä,
kun sama syö kuolinvuoteellaan,
mikä on ennen suonut ravinnon.

Lujittuu rakkaus, kun näet sen,
kun tiedät; aikamme on vähäinen.”

Usein käyttäydymme niin kuin eläisimme ikuisesti. Vaikuttaa siltä, kuin aika ei koskaan loppuisi. Rakkaus antaa elämälle toisenlaisen merkityksen, mutta ihmiset kohtelevat sitäkin niin kuin se ei koskaan loppuisi.

6. Nuoruus, vanhuus ja kuolema

Lapsen, nuoren ja vanhan henkilön kuoleman välillä on suuri ero. Lapsi ja nuori ovat juuri aloittaneet elämänsä, ja siksi heidän kuolemansa ovat tuskallisia ja aiheuttavat suurta levottomuutta.

Vanhana kuoleminen sen sijaan tarkoittaa, että elämä on jo eletty. Tässä tapauksessa kuolema on looginen asia, syklin loppu. Baltasar Gracián ilmaisi asian näin:

“Nuorelle kuolema on kuin haaksirikko. Vanhalle se on kuin satamaan purjehtiminen.”

7. Kuoleman ajatteleminen ei riitä

Kirjailija Stefan Zweig pohdiskeli kuolemaa todella syvällisesti. Hän sanoi:

“Kuoleman ajatteleminen ei riitä. Se on aina pidettävä mielessä. Tällä tavalla elämästä tulee majesteetillisempi, tärkeämpi, hedelmällisempi ja iloisempi.”

Yleisesti ottaen ihmiset eivät halua puhua kuolemasta. Se tuntuu olevan tabu, etäinen asia. Zweig kehottaa meitä katsomaan kuolemaa silmiin, jotta tuntisimme elämän voiman ja arvon.

Tässä oli vain muutamia hienoja sitaatteja kuolemasta, kaikista niistä monista joita maailmasta löytyy. Päätimme jakaa juuri nämä, sillä on hyvä muistaa, että aikamme maan päällä on katoavaista. Tulemme kaikki kuolemaan. Mutta kunnes kuolema saapuu, elämä on elettävä täysillä.