Sinulla on ikävä minua, mutta minua ei kiinnosta: jätin sinut syystä
Sinulla on minua ikävä, mutta jätin sinut syystä, eikä sillä ole minulle enää mitään väliä. Kun suljin tuon oven, jätin taakseni tarinan epäoikeudenmukaisesta rakkaudesta. Kumppanuuden, jota ei koskaan arvostettu. Loputtomat naamiaiset, jotka lakkasivat olemasta hauskaa silloin, kun yritin olla onnellinen keräten rikkinäisiä palojani.
Naamiosi palaset putosivat päälleni, kun yritin nostaa sitä tuhoamatta sitä – sillä uskoin, että egosi takana oli joku, johon sattui. Joka kerta kun yritin, muutuin likaisemmaksi. Se sai minut muistamaan kaikki tehdyt ja rikotut lupaukset.
Tiedän että sinulla on ikävä minua, mutta jätin sinut, sillä minusta tuntui, että kaikki oli ollut ohi jo pitkään. Kyseessä oli väärä rakkaus, joka täytti vain sinun vaatimukseksesi. Se oli peliä, jossa minä hävisin aina, sillä minulla ei ollut edes mahdollisuutta pelata, mutta se oli silti ”meidän” peli.
Suljin oven, mutta en satuttaakseni sinua. Suljin tuon oven, sillä joskus meidän on noustava jaloillemme ja lakattava olemasta tukipylväs näytelmälle, jota emme edes ymmärrä. Kyllä – suljin tuon oven, eikä sillä ole minulle mitään merkitystä, että sinä ikävöit minua.
Eron vääristyneet harhat
Oven sulkemiseen liittyy piilotettuja toiveita ja toiveikasta ajattelua. Se pettää halun siitä, että toinen henkilö ”avaa silmänsä” ja viimeinkin ikävöi sitä, minkä hän otti itsestäänselvyytenä.
Kun me teemme tämän, me sabotoimme itsetuntomme sekä itserakkautemme. Me annamme 100 % itsestämme, ja me kestämme hänen epäilyjään ja epäröintiään.
Sitten me tunnemme olomme voitokkaaksi, kun hän oivaltaa, että eron jälkeen hän tarvitseekin meitä. Mutta me emme taas oivalla sitä, että kun saamme hänet myöntämään ikävänsä meitä kohtaan, että se ei ole todellista voittamista. Todellinen voitto on sulkea ovi lopullisesti, sen jälkeen kun olit antanut kaikkesi, etkä saanut mitään takaisin.
Mutta toisaalta, ei ole mitään voitokasta siinä, että jatkaa loputtomien toisten tilaisuuksien tarinaa, jatkuvasti toivoen että hän muuttuisi. Oven sulkeminen lopullisesti ei ole kylmä teko. Siinä on kyse itsensä kunnioittamisesta.
Me lykkäämme meidän omaa sisäistä rauhaamme hänen vuokseen, aivan kuin me emme ansaitsisi sitä lainkaan. Kunnes eräänä päivänä me oivallamme, että meidät on kulutettu sisältäpäin, ja liian myöhään tuleva anteeksipyyntö ei muuta enää mitään.
Jos sanomme “kyllä” sanoihin kuten, ”minulla on sinua ikävä, tule takaisin” ilman muutosta, se on kuin sanoisimme “kyllä” venäläiselle ruletille.
Rakkaus ei tarkoita koskaan sitä, että hylkäämme arvokkuutemme
Rakkaus ei anna meille arvokkuutta, mutta se saattaa antaa meille siivet. Se tulee piilotettuna pieniin asioihin, jotka tekevät meidän päivittäisestä elämästämme erikoisen.
”Tässä on muutamia sääntöjä, joiden uskon pitävän paikkansa rakkaudessa ja avioliitossa: Jos et kunnioita toista ihmistä, sinulla tulee olemaan paljon ongelmia. Jos et tiedä kuinka tehdä kompromisseja, sinulla tulee olemaan paljon ongelmia. Jos et voi puhua avoimesti siitä mitä tapahtuu välillänne, sinulla tulee olemaan paljon ongelmia. Ja jos teillä ei ole yhteisiä arvoja elämässä, sinulla tulee olemaan paljon ongelmia. Teidän arvojenne on oltava samat.”
-Mitch Albom-
Vapaa, rauhallinen rakkaus, jossa kumpikin parisuhteen jäsen pitää itsenäisyytensä, on erilainen kuin ”rakkaus”, jossa on pelkkää hyväksikäyttöä ja emotionaalista eristäytymistä. Tämä ei ole vapaata rakkautta, tämä on vaatimusta.
Kun suljet oven, ajattele sitä, mikä sai sinut tekemään näin. Älä ikävöi menneisyyttä; teit tämän päätöksen tietystä syystä. Älä yritä kirjoittaa uudestaan tarinaa, joka ei juuriltaan ollut hyvä.
Jos hänellä todellakin on ikävä sinua, hänen olisi pitänyt tehdä jotain asian eteen kauan aikaa sitten. Nyt on sinun aikasi.