Seikkailu kohti itsensä löytämistä

Nuori amerikkalaismies nimeltään Christopher McCandless teki päätöksen jättää taakseen kaiken maallisen omaisuutensa sekä ne pienetkin säästönsä joita hänellä oli, ja muuttaa Alaskaan asumaan tarkoituksenaan olla lähempänä luontoa ja löytää elämäänsä syvempää merkitystä. Jo tämän päätöksen myötä hän oli aloittanut jännittävän, upean matkansa kohti itsensä löytämistä.

Jos haluat saada lisää tietoa tästä Christopher McCandlessin uskomattomasta tarinasta löytää hänen todellisen minänsä, kannattaa sinun silloin katsoa elokuva nimeltään Erämaan armoille (englanninkieliseltä nimeltään Into the Wild), joka on Sean Pennin taidokkaasti ohjaama elokuva. Vaihtoehtoisesti voit myös lukea Jon Krakauerin kirjoittaman samannimisen kirjan, joka toimi kyseisen elokuvan inspiraationlähteenä.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että meidän kaikkien täytyisi matkustaa lumisiin paikkoihin, syvälle metsien uumeniin ja vaeltaa laajoilla ruohikkoisilla tasangoilla voidaksemme aloittaa seikkailumme kohti itsemme löytämistä? Tästä ei tietenkään ole kyse, vaikka ei se aivan huonokaan ajatus toisaalta ole.

Seikkailu kohti itsensä löytämistä pitää sisällään kuitenkin matkoja, irtiottoja, pitkiä ja syvällisiä keskusteluja sekä tutustumista sellaisiin paikkoihin, jotka saattavat hyvinkin muuttaa tapasi nähdä omaa itseäsi ihmisenä. Määränpää on kuitenkin huomattavasti lähempänä kuin kuvittelitkaan, ja ainakin Alaskaa lähempänä. Paikka, johon sinun kannattaa suunnata on se, mistä odotat mielesi, sydämesi ja todellinen sinäsi lopulta löytyvän.

Seikkailu kohti itsensä löytämistä: huolellinen matkalle valmistautuminen

Ensimmäinen vaihe tällä upealla matkalla kohti itsensä löytämistä on mahdollisesti se kaikista vaikein ja raskain, koska sinun täytyy liikutella sellaisia lihaksia, joita et koskaan aikaisemmin ole liikuttanut. Se ei todellakaan ole mikään aivan helppo tehtävä. Jean Piaget on joskus sanonut, että “jos yksilö on älyllisesti passiivinen, ei hän kuuna päivänä tule olemaan moraalisesti täysin vapaa.”

Ylös nouseminen ja liikkeelle lähteminen voi hyvinkin olla haastava prosessi. Ensin sinun täytyy tulla tietoiseksi rajoittuneesta liikkuvuudestasi ja sen jälkeen vielä vakuuttaa itsesi siitä, että matkaan lähteminen on todella kaiken vaivan arvoista. Vasta tämän jälkeen voit alkaa pakkaamaan matkalaukkuasi, täyttäen sen kaikilla niillä asioilla, joita kuvittelet matkallasi tarvitsevan.

On olemassa varsin monia sellaisia valmisteluja, joita täytyy tehdä kun aloittaa matkan kohti itsensä löytämistä, sillä tämä matka alkaa sinun olemuksesi syvimmistä syövereistä, joiden aktivoiduttua ei enää ole paluuta menneeseen. Oman olemassaolosi tukipilarit joutuvat ottamaan vastaan koviakin kolauksia, ja sinun täytyy olla siihen henkisesti valmistautunut.

Matkan aloittaminen

Ensimmäinen hankala askel on jo tullut otettua. Kaikki valmistelut on jo tehty ja matka on vihdoin päässyt alkuun. Edessäsi avautuva näkymä on samalla sekä kutkuttavan jännittävä, myös tavattoman kiehtova. Saatat tuntea pelkoa, ja kenties sinusta tuntuu, että voit pyörtyä hetkenä minä hyvänsä. Parasta on kuitenkin olla kääntymättä takaisin. Määränpään saavuttaminen tulee olemaan kaiken vaivan ja vastoinkäymisten arvoista.

George Bernard Shaw sanoi kerran, että “vain harvat ihmiset ajattelevat enemmän kuin kaksi tai kolme kertaa vuodessa; olen tullut kansainvälisesti tunnetuksi siitä, että minä ajattelen kerran tai pari kertaa viikossa.” Pidä mielessäsi, että sinun täytyy käydä läpi juuri tämä sama prosessi, joka sai tämänkin filosofin ja ajattelijan lopulta harjoittamaan mieltään lähes joka ikinen päivä.

Mutta mistä tämä matka edes voi alkaa? Oikeastaan vastaus tähän kysymykseen on samalla sekä hyvin yksinkertainen että äärimmäisen monimutkainen. Sinun matkasi alkaa nimittäin sellaisilla perustavanlaatuisilla kysymyksillä kuin “kuka minä todella olen?”, “miksi minä olen täällä?”, “mitä minä oikein haluan?” ja “mihin minä haluan tästä mennä?”.

Keskelle villiä luontoa

Olet jo valmistellut kaiken matkatavaroistasi lähtien ja ottanut ensimmäiset askeleet eteenpäin. Nyt on koittanut se hetki, kun täytyy lähteä vieläkin syvemmälle, kohti villiä luontoa. Lähde kävelemään tuntemattomaan suuntaan ja sukella yhä syvemmälle ja syvemmälle ajatuksiisi ja ajastusmalleihisi, tuntemustesi perustuksiin ja tunteidesi todellisuuteen.

Pitkällä polulla kohti omaa syvintä olemustasi lähestyessäsi tulet huomaamaan, että seuraava Jean-Paul Sartren kuuluisa lausahdus tulee yhä enemmän paikkansapitäväksi ja ajankohtaisemmaksi myös omalla kohdallasi: “Minun ajatukseni ovat yhtä kuin minä itse, enkä siksi voi yhtäkkiä vain loppua. Olen olemassa, koska ajattelen, enkä voi vältellä ajattelemista.”

Matkan alku oli vaikea. Mukavan ja turvallisen olotilan taakse jättäminen ja päämäärättömän vaeltamisen kohti sydämesi ja mielesi syövereitä valitseminen sen sijaan on todella hämmentävää. Loppujen lopuksi käy kuitenkin niin, että sitä mukaan kun edistyt, tulet huomaamaan, että polusta tulee vähitellen yhä kirkkaampi, selkeämpi ja helpompi kulkea. Omat järkeilysi ja tuntemuksesi alkavat tuntua yhä selkeämmiltä. Sinä olet sinä, ja olet parhaillaan löytämässä omaa itseäsi.