Saniainen ja bambu: vertauskuva sinnikkyydestä

Saniaisen ja bambun vertauskuva kertoo meille tarinan miehestä, joka oli keskellä taantumaa. Hän oli puuseppä, ja hänen elämänsä oli hyvällä mallilla. Sitten hänen kaupunkiinsa saapui suuri huonekaluyritys. Tällä yrityksellä oli paljon rahaa, loistavat koneistot ja paljon työntekijöitä.

Tämä tehdas teki ennätyksiä huonekalujen tuottamisessa. Heidän huonekalunsa olivat myöskin todella korkealaatuisia. Lisäksi he myivät huonekalujaan halvemmalla kuin mitä tämä puuseppä tarjosi. Asiat alkoivat huonontua puusepän elämässä. Muutamassa kuukaudessa hän tiesi olevansa matkalla kohti vararikkoa. Tämä vaivasi häntä.

Asiat pahenivat entisestään, kun hänellä alkoi olemaan ongelmia vaimonsa kanssa. Tämä työskenteli opettajana koulussa, eikä hänen palkkansa riittänyt elättämään heidän kolmea lastaan. Puuseppä yritti löytää uuden työpaikan, mutta hän epäonnistui. Vaimo syytti häntä, ja myöhemmin kaikki tämä vaikutti myöskin heidän lapsiinsa. Heillä alkoi olemaan ongelmia arvosanojensa kanssa koulussa.

Saniainen ja bambu, suuri opetus

Tarinamme puuseppä oli todellakin epätoivoinen. Hän tienasi vähemmän ja vähemmän rahaa. Hänellä oli myöskin vähemmän energiaa ja vähemmän toivoa. Hänen mielensä alkoi sumentua. Hän ei nähnyt tilanteesta pakotietä. Yhtenä päivänä hän meni kävelylle läheiseen metsään pohdiskellakseen. Silloin hän saisi tietää salaisuuden saniaisesta ja bambusta.

Hän käveli noin puoli tuntia metsässä, kunnes hän tapasi ystävällisen vanhan miehen, joka tervehti häntä. Hänellä oli pieni talo, ja kun hän näki puusepän, hän kutsui tämän teelle. Hän huomasi huolestuneisuuden puusepän kasvoilta, ja vanha mies kysyi mikä häntä vaivasi. Näin puuseppä kertoi vanhalle miehelle ongelmistaan, kun vanha mies kuunteli häntä rauhallisesti.

Kun he olivat juoneet teensä, vanha mies kutsui puusepän katsomaan suurta maaplänttiä hänen talonsa takapihalla. Siellä oli saniaisia ja bambuja kymmenien puiden vierellä. Vanha mies pyysi puuseppää tarkkailemaan molempia kasveja, ja hän sanoi hänellä olevan tarina kerrottavana.

Luvattu tarina: saniainen ja bambu

Puuseppä oli todella kiinnostunut siitä, mitä vanha mies oli kertomassa hänelle. Sitten vanha mies aloitti tarinan. Hän sanoi: ”Kahdeksan vuotta sitten minulla oli siemeniä, joista kasvatin nämä bambut ja saniaiset samaan aikaan. Halusin molempien kasvavan puutarhassani, sillä molemmat ovat todella palkitsevia minulle. Näen paljon vaivaa niistä huolen pitämiseen, aivan kuin ne olisivat minun aarteeni.”

”Hetki jälkeenpäin huomasin, että saniaiset ja bambut vastasivat erilailla minun huolenpitooni. Saniainen alkoi kasvaa ja vain muutamassa kuukaudessa siitä tuli majesteetillinen kasvi, joka koristi kaikkea olemassaolollaan. Mutta bambu oli edelleen maan alla peitossa, osoittamatta merkkiäkään elämästä.”

Vanha mies jatkoi tarinaansa, ja puuseppä kuunteli suurella mielenkiinnolla. ”Yhden vuoden jälkeen saniainen jatkoi kasvuaan, mutta bambu ei kasvanut edelleenkään. En kuitenkaan antanut periksi. Pidin bambusta entistä parempaa huolta. Kaikesta huolimatta taas toinen vuosi vierähti ohi, ja minun työni ei edelleenkään tuottanut tulosta. Bambu ei vain kasvanut.”

Aika ja sinnikkyys

Vanha mies jatkoi sanomalla: ”En antanut periksi seuraavanakaan vuonna, en kolmantena, enkä neljäntenäkään vuonna. Viiden vuoden jälkeen näin pienen ujon varvun itävän maassa. Seuraavana päivänä se oli paljon suurempi. Muutaman kuukauden jälkeen se jatkoi kasvuaan ja myöhemmin siitä tulikin uskomaton yli 1o metrin korkuinen bambu. Tiedätkö, miksi sen kasvaminen kesti niin kauan?”

Puuseppä ajatteli hetken, mutta ei tiennyt mitä sanoa. Vanha mies puhui uudestaan, ja sanoi: ”Bambulla kesti viisi vuotta kasvaa, sillä kasvi teki töitä kasvattaen juuriaan. Se tiesi, että sen on kasvettava todella korkeaksi, ja siksi se ei voinut tulla maasta esiin ennen kuin sen perusta olisi tarpeeksi luja, joka sallisi sen kasvaa hyvin. Ymmärrätkö?”

Puuseppä ymmärsi viestin. Hän ymmärsi, että joskus asiat vaativat aikaa, sillä asioiden on juurruttava. On tärkeää olla hellittämättä ja menettämättä toivoa. Ennen kuin puuseppä lähti, vanha mies antoi tälle viestin, jonka hän pitäisi ikuisesti mielessään: ”Onnellisuus pitää meidät lempeänä. Vastoinkäymiset pitävät meidät vahvoina. Suru pitää meidät inhimillisenä. Epäonnistumiset pitävät meidät nöyrinä. Menestys pitää meidät kasvussa.”