Rohkeat ihmiset tuntevat pelon parhaiten

Espanja on vieläkin toipumassa vuonna 2017 tapahtuneesta terrori-iskusta, joka tapahtui Espanjan yhdessä tärkeimmistä kaupungeista, Barcelonassa. Ihmiset Barcelonassa, ideologioistaan riippumatta, tuntevat tämän terrori-iskun aiheuttamat menetykset ja haavat aivan, kuin se olisi tapahtunut heille. He tuntevat myös pelkoa.

Kaikista niistä viesteistä, joita ihmiset ovat alkaneet seuraamaan, olen kiinnittänyt erityisesti yhteen huomiota muiden joukosta. Tämä ei ole kovinkaan alkuperäinen, sitä toistetaan paljon, ja juuri näistä syistä se on mielenkiintoinen. Se on viesti siitä, ettemme pelkää. Onko tämä sitten totta? Onko tämä todellakin tunne, jota ei näy Barcelonan asukkaiden ja turistien kasvoilla?

Kyllä, minä pelkään

Tämä motto osoittaa viattomasti kaiken sen, mitä emme ole oppineet tunteista. Tunneäly on nykyään muodissa, sitä esitetään kauppojen ikkunoissa ja se voidaan löytää artikkelien otsikoista. Olemme silti edelleen kaukana siitä, että tunneäly olisi osa keskustelujamme. Keskustelumme ovat kuitenkin tapa jolla osoitamme sen, mitä ajattelemme ja mitä tunnemme.

Puhukaamme pelosta, sillä minä pelkään, ja isoäitini pelkää, sillä hän sanoo minulle, etten saisi astua jalallanikaan kaupunkiin. Varovaisuus ja pelko. Murhe siitä, että sama tapahtuu uudestaan, ja pelko odottamattomasta, väistämättömästä ja satunnaisesta. Pelko siitä, kuinka nopeasti unohdamme kuvat, sireenit ja pakotien etsimisen siitä ansasta, joka hetkiä sitten oli kaunis puisto kaikkine kukkineen.

Puhukaamme siitä, kuinka emme halua tunnustaa pelkoa, sillä haavoittuvaisuuden osoittaminen saa meidät paniikkiin, ja koska aina siitä asti kuin olimme lapsia, meille opetettiin että haavoittuvaisuus on merkki heikkoudesta. Joudumme paniikkiin kun kuulemme pelon äänen sisällämme, kun tunnemme itsemme haavoittuvaiseksi. Joten hiivimme varpaisillamme ja sitten kiellämme sen. Mutta onko pelkomme kieltäminen hyvä ajatus?

Mitä tapahtuu, kun kiellämme pelkomme?

Mitkä ovat tunteen kieltämisen seuraukset? Ensinnäkin, tämän tunteen energia on peräisin muista tunteista, jotka me tunnistamme, kuten esimerkiksi vihasta tai irrationaalisuudesta.

Kun tunteillamme on liian suuri energia, alamme menettämään niistä hallinnan, ja tämä saa aikaan järjettömiä vihan tekoja niitä kohtaan, joiden uskomme olevan väärässä.

Nykyään reagoimme yhä enemmän aiheeseen uskonto, siitä syystä että se yhdistetään nyt terrorismiin.

Ja mikä saa meidät syyttämään kaikkia yhden uskonnon seuraajia? Tämä auttaa meitä vain vahvistamaan ihmisiä, jotka suosivat julmuutta. Eli niiden ihmisten ryhmittymät lisääntyvät, jotka haluavat luoda paratiisin kaltaisilleen. Joskus tämä tapahtuu heidän oman elämänsä hinnalla, sekä myös niiden elämän, joita he ”vihaavat.”

Ajattelemme myös, että kun emme kiinnitä pelkoihimme huomiota, me piilotamme rohkeutemme. Rohkeus, joka ansaitsee palkitsemista, ja vähintään muiden ihmisten tunnistusta. Pelko sallii meidän tunnistaa niiden ihmisten voima ja ansiot, jotka menevät kaduille protestoimaan terrorismia ja vääryyttä vastaan, ja tämä sallii meidän myös ymmärtää niitä, jotka eivät ole ottaneet osaa tällaisiin tekoihin.

Pelon tunnistaminen auttaa meitä ymmärtämään itseämme

Pelon tunnistaminen auttaa meitä myös ymmärtämään itseämme ja selittämään pelkoamme. Kieltämällä pelkomme menetämme tämän tilaisuuden, ja tämä johtaa myös riskiin päätyä olemaan tunteistamme erillään.

Huoli siitä, että terrori-isku voisi tapahtua, on todella adaptiivinen. Pelko kertoo meille, ”ole varovainen!”, siitä että jotain tapahtuu, että meidän on oltava valppaina. Lisäksi pelon tunnistaminen sallii meidän tuntea yhteyttä toisiin ihmisiin jotka tuntevat pelkoa. Kun tunteemme ovat johdonmukaisia tapahtumien kanssa, ehkäisemme heitä tuntemasta, että he olisivat jollain tavalla outoja, heikkoja. Eli ehkä meidän ei pitäisi seurata heitä, jotka kieltävät omat tunteensa.

Kerron isoäidilleni, että ymmärrän hänen pelkoaan, ja että olen myös itsekin peloissani. Kerron hänelle, ettei hänen tarvitse murehtia, että olen varovainen… Hän voi olla rauhassa, sillä hän tietää, että käytökseni täsmää sen kanssa, mitä me molemmat tunnemme. Pelko on tunne, joka antaa meille molemmille mahdollisuuden olla rohkeita.