Rikotut lupaukset

On yllättävää, kuinka helposti ja luonnollisesti ihmiset tekevät lupauksia, ikään kuin elämämme olisi peliä, jossa lupausten tekeminen on arkipäivää – huolimatta siitä, voidaanko niitä koskaan laittaa toteen. On selvää, ettei kukaan pakota sinua tekemään niin. Joillekin ihmisille lupaukset ovat tärkeitä ja he myös odottavat lupaajan täyttävän lupauksensa, mutta toisille ne ovat jopa yhdentekeviä ja tyhjiä sanoja.

Olemme varmaan kaikki kuulleet isovanhempiemme tarinoita ajoista, jolloin lupausten kunnioittaminen oli verrattavissa elämän ja kuoleman välillä. Lupauksen vähäpätöisyydellä tai tärkeydellä ei ole väliä; et koskaan saisi luvata sellaista, jota et pysty toteuttamaan. Olipa tilanne mikä hyvänsä, lupaus on aina riittävä peruste vastuulle, jota kannatat sanoistasi.

Rikkoessamme sanamme tuotamme toiselle valtavan pettymyksen. Mieti sitä; etkö koskaan ole tuntenut surua tai vihaa tullessasi petetyksi? Meidän on kunnioitettava lupauksiamme, sillä annamme niissä sanamme. Sanamme ovat henkilökohtaista omaisuuttamme, joiden arvo on valtava. Aineelliset asiat ovat ainoastaan seikkaperäisiä ja jonain päivänä saatamme löytää itsemme ilman niitä. Sanamme ja toimintamme määrittelevät meidät kuitenkin ihmisinä vielä pitkäksi aikaa.

Kun puhutaan lupauksista, on parempi tehdä muutamia todellisia monien valheellisten sijaan. Jos emme kykene tai halua pitää lupausta, on parempi jättää se myös tekemättä. Mieti sitä ensi kerralla, kun olet aikeissa luvata jotakin… Oletko valmis pitämään sanasi, ihan joka tapauksessa?