Rikkaan lapsen syndrooma: onko se lapsellasi?

Nykypäivän vanhemmilla ei ole helppoa. Useimmiten vaikein asia on se, että suurin osa ajasta vietetään töitä tehden, ja vain vähän lasten kanssa.

Tämän seurauksena lapset voivat kokea eräänlaista tyhjiötä, jota kompensoidaan tavallisesti väärin. Tämän seurauksena ilmaantuu ns. rikkaan lapsen syndrooma.

Tämä syndrooma ei vaikuta pelkästään niihin lapsiin, jotka kasvavat rikkaissa perheissä. Tämä vaikuttaa sekä yläluokkien että keskiluokkien lapsiin. Tämä ”rikas lapsi” saadaan aikaan vanhemmuuden ominaisuuksilla, sillä ei ole tekemistä sosioekonomisella luokalla.

”Älä opeta lapsiasi olemaan rikkaita, opeta heitä olemaan onnellisia, jotta he tietäisivät asioiden arvon, ei hintaa.”

Rikkaan lapsen syndrooma tarkoittaa lasta, jota on hemmoteltu liikaa. Eli tämä syndrooma ei ole tila, jolla olisi tekemistä yhteiskuntaluokan kanssa, mutta enemmänkin sillä, kuinka vanhemmat kasvattavat lapsen ja minkälainen suhde vanhemmilla on lapseensa.

Mikä on rikkaan lapsen syndrooma?

Rikkaan lapsen syndrooma määritellään eri häiriöiden joukkona, jotka esiintyvät lapsessa silloin, kun hänellä on melkein kaikkea ja liikaa. Ehkäpä ”melkein kaikkea” ei ole sopiva sana… lapsilla on enemmänkin ”aivan kaikkea” mitä he ikinä pyytävät.

Sen lisäksi että he saavat kaiken mitä he pyytävät, tätä syndroomaa potevat lapset saavat myös muutakin vanhemmiltaan: etuoikeuksia, monia (lyhytkestoisia) harrastuksia, jne.

Pointtina on se, että aikuisten käyttäytyminen on asia, jolla on väliä. Olivat he sitten ylisuojelevaisia tai tarjoavat lapsilleen kaikkea liiassa määrin, vanhempien käyttäytymisellä on selvät seuraukset heidän lastensa henkiseen kehittymiseen.

Ralph Minear, pediatrian professori Harvardin yliopistosta, ehdottaa useita kysymyksiä, joilla voimme arvioida sen, kasvatetaanko lapsi kohti rikkaan lapsen syndroomaa.

• Ostatko lapselle usein kalliita lahjoja, vaikka ei ole edes mikään erikoinen tilaisuus kyseessä?
• Ovatko kodin kulut tarkoitettu kattamaan lapsen päähänpistot?
• Sallitaanko lapsen katsoa televisiota enemmän kuin kaksi tuntia päivässä?
• Onko hänet värvätty oppimäärään kuulumattomaan toimintaan ilman, että sitä on kysyttävä?
• Palkitsetko lapsesi rahalla tai lahjoilla aina kun hän tekee jonkin hyvän teon?
• Valittaako lapsesi usein tylsyydestä? Eikö hän tiedä kuinka viihdyttää itseään, edes huoneessa joka on täynnä leluja?

Jos vastaat mihin tahansa noista kysymyksistä “kyllä”, on todella todennäköistä, että lapsellesi kehittyy rikkaan lapsen syndrooma. Tämä johtuu useimmiten siitä, että vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa viettää lastensa kanssa.

Vanhemmat kompensoivat tätä antamalla lapsilleen liikaa vapautta, tehden säännöistä joustavampia, antaen leluja, kokemuksia ja rahaa aina silloin kun lapsi sitä pyytää. Vanhemmat toivovat, että tämä tarjoaa lapsille ”paremman elämän”, tai he valmistelevat lapsia olemaan ”parempia” kuin muut.

Sykli

Useimmat näistä vanhemmista eivät tiedä muuta keinoa kuin töiden tekeminen, jotta he voivat antaa lapsilleen elämän täynnä mukavuuksia. He olettavat, että tämä on juuri sitä, mitä lapset haluavat. Vähän rajoituksia, ja paljon aktiviteetteja ajan kuluksi.

He uskovat, että mitä enemmän ihmisellä on asioita, sitä onnellisempi hän on. Sitä vastoin, mikä tahansa täyttämätön halu ja tyhjyys lisää kärsimystä ja onnettomuutta.

Nämä vanhemmat haluavat myös asettaa lapsensa täydellisen menestyksen tielle niin pian kuin mahdollista. He haluavat kasvattaa lapsensa niin, että he ovat keskiverron yläpuolella. Siksi he vievät lapsensa niin monelle eri kurssille ja oppimäärään kuulumattomaan aktiviteettiin.

He eivät salli lasten tehdä sitä mistä he pitävät tai missä he ovat hyviä, tai kehittää taitojaan luonnollisesti. Näillä lapsilla on sisäänpääsy aikuisten maailmaan jo varhaisessa iässä.

Painostus ja tyytymättömyys

Nykypäivän lapset eivät ole niin erilaisia kuin lapset menneisyydessä. Heidän sydämissään heillä on samat tarpeet kuin lapsilla oli 20 vuotta sitten. He haluavat leikkiä, olla vuorovaikutuksessa luonnon ja eläinten kanssa.

Ennen kaikkea he haluavat olla rakastettuja. Heidän vanhempiensa läsnäolo antaa heille itseluottamusta sekä korvaamatonta hyvinvoinnin tunnetta.

Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä miksi heidän lapsensa voi olla niin turhautunut, pettynyt, sairas, tai miksi heille voi kehittyä tiettyjä fobioita. Heidän tarkoituksensa ovat hyvät, mutta he eivät kykene näkemään eroa lapsen auttamisessa hänen potentiaalinsa saavuttamiseksi ja hänen tukemisessaan miellyttääkseen ja ponnistaakseen häntä.

• Kun lapsilla on liikaa vapautta, se voi johtaa moraaliseen sekavuuteen ja kurin puutteeseen.
• Liian monet aineelliset lahjat ovat usein korvauksia vanhempien seuralle ja vilpittömälle rakkaudelle.
• Jos lapsilla on liikaa painetta olla etevä, lapset vastaavat siihen yleensä stressillä ja vaikeudella määrittää omia päämääriä.
• Liiallinen tieto voi johtaa hämmennykseen.
• Liian vähäinen suojelu ehkäisee heidän valmistautumistaan elämän tarjoamiin haasteisiin.

On tärkeää ymmärtää, että lasten terveellinen kehittyminen riippuu laajalti täytettyjen toivomusten ja turhautumisen tasapainoon – mutta henkilökohtaisten vapauksien valloitusten ja asetettujen rajojen välillä.

Hyvä kasvatus perustuu vilpittömään rakkauteen ja kykyyn opettaa lapselle kuinka arvostaa asioita ja kokemuksia.