Rakkaus ei katso ikää

Ennen oli tavallista solmia avioliittoja, joissa kumppanien välinen ikäero oli merkittävä. Näin oli erityisesti vanhempien miesten ja erittäin nuorten naisten keskuudessa. Nämä avioliitot eivät useimmiten olleet vain ajan arvojen mukaisia, vaan noudattivat myös avioliiton osapuolten perheiden välisiä sopimuksia. Monissa tapauksissa kyseessä oli avioliittoon solmittavien henkilöiden sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantaminen. Rakkaus heidän välilleen syntyi myöhemmin.

Nykyään on kuitenkin tavallista solmia avioliittoja, joissa suuren ikäeron lisäksi kumpi tahansa sukupuoli voi olla se vanhempi osapuoli. Vaikka onkin yleisempää että miehellä on enemmän ikää, sellaiset liitot ovat yleistymässä, joissa nainen on miestä vanhempi.

“Rakkaus ei pääty kun vanhuus tulee, vanhuus tulee kun rakkaus päättyy.”

-Tuntematon-

Vaikka yhteiskunnassa on nykyään yleisesti ottaen enemmän vapautta ja oikeuksia kuin koskaan aiemmin, on hämmästyttävää, kuinka tämän tyyppinen parisuhde nähdään yhä ennakkoluuloisesti. Vanhemman miehen ja nuoremman naisen väliseen suhteeseen liittyy pienempi stigma kuin vanhemman naisen ja nuoren miehen väliseen suhteeseen.

Tutkimuksia rakkaudesta eri ikäisinä

Joidenkin tutkimusten mukaan ihanteellinen ikäero pariskunnan osapuolten välillä on viisi vuotta, jotta suhde olisi vakaa. Suhteet, joissa ikäeroa on enemmän kuin viisi vuotta, onnistuvat epätodennäköisemmin, ja epäonnistumisen todennäköisyys lisääntyy ikäeron kasvaessa.

Joidenkin tutkijaryhmien, joihin kuuluu myös psykologeja, tekemien tutkimusten mukaan pariskunnat, joilla on merkittävä ikäero, ovat seurausta yrityksestä täyttää tyhjiötä, joka on syntynyt jonkinlaisen lapsuudessa koetun puutteen seurauksena. Heidän mukaansa syvällä ihmisen sisimmässä on tällöin ratkaisemattomia konflikteja, jotka liittyvät isä- tai äitihahmoon, parisuhdetyypistä riippuen. Jos uskomme tätä näkökulmaa, tällaisessa tilanteessa parisuhteen osapuolten voi olla todella mahdotonta rakastaa toisiaan oikeasti.

Tavalla tai toisella ratkaisemattomat konfliktit vaikuttavat kaikissa parisuhteissa. Oli tilanne mikä hyvänsä, kahden ihmisen välinen liitto, iästä riippumatta, perustuu heidän tarpeeseensa saada tasapainoa elämäänsä. Tämä tasapaino liittyy siihen, kuinka toinen henkilö täydentää heitä tunne-elämän kypsyyden, sosiaalisen arvovallan tai taloudellisen vakauden suhteen, tai yksinkertaisesti halusta rakastaa toista epäsovinnaisella tavalla.

Tällaisten suhteiden tulevaisuus

Millainen tulevaisuus voi olla sellaisella suhteella, jossa ikäeroa on paljon? Voivatko suhteen osapuolet todella rakastaa toisiaan? Jos katsomme useimpien tutkimusten tilastoja, tällaisella suhteella ei ole juurikaan tulevaisuutta.

Tutkimusten mukaan todennäköisyys sille, että tällainen suhde kestäisi ainakin kaksi vuotta, on alle 20 %. On kuitenkin selvennettävä, että tällaiset tutkimukset ovat vääristyneitä, sillä ne pohjautuvat tiettyjen kulttuurien vähemmistöihin, eikä niitä näin ollen voi yleistää koskemaan kaikkia.

Samoissa tilastoissa todetaan, että parit, joiden onnistuu rakastaa toisiaan syvästi ja yli viiden vuoden ajan, jatkavat suurella todennäköisyydellä yhdessä pidempäänkin. Tämän tiedon käyttäminen lähteenä voi olla osittain pätevää, mutta meidän tulee muistaa, ettei se ole sääntö.

Valitettavasti näille pareille on vaikeampaa oppia käsittelemään ja sulattamaan se syrjintä, jota heidän suhteensa saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä. Tämä vihamielisyys johtuu pääosin ennakkoluuloista, ja joissakin tapauksissa se kohdistuu jopa parin sukulaisiin. Mutta tämä voi suhteen heikentämisen sijaan itse asiassa vahvistaa sitä, sillä monissa tapauksissa vaikeudet ruokkivat tahtoa.

Tärkeä asia jokaisessa parisuhteessa

Kun kaksi ihmistä rakastuu, ei ole väliä minkä ikäisiä he ovat tai mistä he ovat kotoisin. Se mikä todella on tärkeää, on heidän tuntemansa rakkaus. Se millä on merkitystä on heidän välillään oleva kunnioitus, luottamus ja hyvä kommunikaatio, empatia, rehellisyys sekä se, että kumpikin osaa jakaa ja tuntee olonsa hyväksi kumppaninsa ja tämän elämäntavan kanssa.

Kaikenlaisissa suhteissa kummankin osapuolen on tehtävä osuutensa, jotta suhde toimisi. Ja vaikka onkin totta, että monissa tilanteissa on pakko tehdä myönnytyksiä, yksilön vapaudesta ei koskaan tulisi luopua. Ei ole myöskään hyvä asia pyrkiä muuttamaan jotakin kumppanin persoonallisuudessa.

Lopulta kaikki millä on väliä on se, kuinka hyvä olo kummallakin osapuolella on suhteessa. Jos heidän todella onnistuu rakastaa toisiaan ja he hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, suhde onnistuu. Kaikki muu on toisarvoista. Tässä mielessä se on pari itse, joka määrittelee sen ymmärryksen ja onnellisuuden asteen, jonka he haluavat saavuttaa, sen kypsyyden ja itsenäisyyden tason, joka heillä on, sekä toisilleen antamansa tuen määrän.

Ei voi jättää huomiotta sitä, että rakastetuksi tulemisen hyödyt ovat lukemattomat, oli kumppanuksilla ikäeroa tai ei. Kypsyyden käsitteeseen liittyy paljon väärinymmärryksiä. Jokaisessa meissä elää pieni lapsi ja vanhus, jo syntymästä asti. Iästä riippumatta, se mikä ravitsee rakkautta on ymmärrys ja kyky täydentää toinen toistaan. Jos kumppanukset ovat erilaisia, he voivat oppia toisiltaan paljon.