Rakkauden puutteen julma hinta: Iivana Julman tarina

 

Ihmisen varhaislapsuus voi jättää häneen pysyvät jäljet koko loppuiäksi. Meidän ensimmäiset kokemuksemme, suhteet niiden ihmisten kanssa jotka meidät ympäröivät, sekä esimerkit ja opetukset joita saamme näiltä ihmisiltä, pysyvät seuralaisinamme lopun ikäämme, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tästä syystä rakkaus on niin ensiarvoisen tärkeää; ilmaisua “rakkaus muuttaa maailmaa” ei ole aikoinaan lausuttu turhaan. On totta, että rakkaus ja sen vastakohdaksi mielletty viha, ovat toimineet ihmisyyden suurimpien saavutusten voimanlähteinä, niin kuin myös historian varrella tehtyjen kamalimpien mahdollisten hirmutekojen.

Joten tänään haluammekin esitellä kuvaavan esimerkin siitä, miten varhaislapsuus voi jättää jälkensä ihmiseen, tässä tapauksessa varsin kammottavan jäljen. Näin kävi Iivana Julman tapauksessa.

Vaikea lapsuus

Iivana Julma on jäänyt historiallisten hahmojen mielikuvitukselliseen sarjaan täysin liikanimensä “Julma” vuoksi, liikanimen joka aikanaan oli ontuva käännös venäjänkielisestä sanasta “Ankara”. Mutta kieliasustaan huolimatta tämä lisänimi on erittäin osuva kun otetaan huomioon kaikki ne julmuudet joihin hän aikanaan syyllistyi.

Koko tarina alkoi hänen varhaislapsuudestaan. Ollessaan ainoastaan 3-vuotias hän menetti isänsä, jolloin hänestä tuli Moskovan suuriruhtinas. Valtaa piti tuolloin hänen äitinsä, joka kuoli viisi vuotta myöhemmin kun pajarit, jotka alati vastusivat hallitsevia vallanpitäjiä, mitä todennäköisimmin myrkyttivät hänet .

Tästä lähtien pajarit kouluttivat Iivanaa, ja he käyttivät kaikkia mahdollisia nöyryytyksen keinoja poikaan koko hänen lapsuutensa ajan: he solvasivat ja pahoinpitelivät häntä, nöyryyttivät häntä, hakkasivat häntä huvikseen ja vangitsivat hänet Kremlin palatsiin, jossa hän eli käytännössä kerjäläisenä.

Kaikki mitä Iivana koki lapsuutensa aikana on nähtävissä hänen ensimmäisessä julmassa teossaan 13-vuoden iässä, kun hän määräsi yhden vihollisistaan revittävän palasiksi, heittämällä mies koiralauman raadeltavaksi. Hänen avuttomuutensa oli muuttunut raivoksi ja vastahyökkäykseksi… Ja se tuntui toimivan. Iivana alkoi saada kunnioitusta osakseen.

Vähä vähältä hänen luonteensa alkoi muovaantua; ja hänen kokemansa julma varhaislapsuus, hänen koko elämänsä suuressa arvossa pitämänsä mielisairaudesta kärsivän veljen aiheuttama suru, sekä hänen rakkaan vaimonsa Anastasian kuolema, olivat kaikki raskaita iskuja Iivanalle. Kaikki nämä tapahtumat tulivat kaiverretuiksi syvälle hänen luonteensa perusteisiin.

Kivulias menetys ja pyrkimys hallintaan

Siitä huolimatta, että Iivana oli naimisissa seitsemän kertaa, ainoastaan hänen ensimmäinen vaimonsa Anastasia onnistui todella viemään hänen sydämensä. Anastasia sairastui ja kuoli pian tämän jälkeen. Tuona aikana kukaan ei kyennyt kertomaan Iivanalle syytä rakkaansa edesmenolle, mutta aika ja kuoleman jälkeen tehdyt tutkimukset osoittivat, että hänet oli myrkytetty. Hänen luidensa analyysi paljasti, että hänelle oli annettu kuolettava annos elohopeaa.

Vaimon kuoleman seurauksena Iivanan luonteesta tuli vieläkin “julmempi”, ja hän oli jatkuvasti epäluuloinen kaiken ja kaikkien suhteen. Hänen vaimonsa oli ollut ainut henkilö, johon hän luotti, ja he olivat riistäneet tämän Iivanalta.

Kuten me kaikki tiedämme, “johtaa meidän päämme toimintaamme”, ja huolimatta Iivanan koetuksista valloittaa Baltia, ei hänen unelmistaan koskaan tullut mahdollisia todellisuudessa. Iivanalta puuttui kaikkea mitä hänen kilpailijallaan, kadehditulla Novgorodin kaupungilla oli. Se oli paikka, joka tunnettin kaikkien asukkaidensa koulutuksesta ja hyvistä tavoista, piirteistä jotka tekivät siitä kuuluisan.

Heillä oli toimivaa kauppaa ja kaupankävijät rakensivat kirkkoja pyytääkseen hartaasti Jumalalta apua, jotta heidän liiketoimensa kukoistaisi. Vain harvoja asioita voidaan todella saavuttaa voimalla, mutta Iivana teki kuten oli tehnyt aina ennenkin, mitä hänelle oli syötetty ja mitä hän oli elänyt koko elämänsä: hän käytti raakuutta. Jälleen Iivana hyökkäsi jättäen kaupungin raunioihin sekä kiduttamalla, mestaamalla ja seivästämällä monet kaupungin asukkaista. Nykyaikainen tutkimus aiheeseen on tuottanut arvioiksi että 2,000 tai jopa 3,000 ihmistä kärsi tuolloin hänen raivostaan.

Lopullinen kauhu

Jokaisessa teossaan Iivana osoittaa huonoa tai kadonnutta harkintakykyä, ja hänen lopullinen ja hirvittävin tekonsa oli oman poikansa murha. Eräänä päivänä Iivana tapasi miniänsä omien sanojensa mukaan  epäasiallisesti pukeutuneena. Vihaisen yhteenoton aikana poikansa kanssa, Iivana, joka oli raivon ja vihan läpitunkema, hakkasi poikansa hengiltä. Oman poikansa tappaminen. Ihminen pystyy moiseen hirmutekoon ainoastaan kun on täysin kietoutunut hetken aiheuttamaan raivoon, aggressioon ja vihaan. Maallikon päättelyn lisäksi tämän vahvistavat myös asiantuntijat.

200 vuotta myöhemmin Pietari Suuri sitten saavutti kaiken, mihin Iivana ei kyennyt voiman ja mielipuolisuuden avulla: hän uudenaikaisti ja rakensi Pietarin.

Sen pystyi rakentamaan ainoastaan rakkaudella… Tarinan opetus on selvä!