Rakkauden kemiaa: mikä saa meidät rakastumaan?

3.2.2018 en Tunteet 233 Jaetut
pari siipien suojassa

Albert Einstein on kerran sanonut, että kun selitämme sen mitä me tunnemme tiettyä henkilöä kohtaan puhtaasti rakkauden kemian näkökulmasta, se poistaa rakkaudesta kaiken sen taianomaisuuden.

Mutta pidimme siitä tai emme, sellaisissa prosesseissa kuten vetovoima tai pakkomielteinen vetovoima, tärkeänä osana toimii neurokemia. Se kuvaa aluetta, joka on melko mielenkiintoinen mutta samalla monimutkainen. Se määrittelee myös osan siitä, keitä me oikein olemme.

Rakkaus, romanttisesta tai filosofisesta näkökulmasta, on jotain, josta runoilijat ja kirjailijat puhuvat päivittäin. Me kaikki haluaisimme upottaa itsemme noihin kirjallisuuden maailmoihin, joissa he romantisoivat tätä tunnetta.

Meidän on kuitenkin sanottava, että rakkaus sisältää enemmän mysteerejä kuin varmuuksia. Mutta kun on kyse rakastumisesta – biologisesta näkökulmasta – kaikkein tarkimman kuvan asiasta antavat meille neurologit. Saattaa toki olla, että he eivät ole yhtä eloisia kuin kirjailijat ja filosofit, mutta loppujen lopuksi he ovat paljon objektiivisempia ja tosiasiallisempia.

”Kahden persoonallisuuden kohtaaminen on kuin kahden kemiallisen aineen yhdistyminen: molemmat muuttuvat, jos tapahtuu lainkaan mitään reaktiota.”

-C.G. Jung-

Jopa antropologit antavat aiheesta mielenkiintoisen näkökulman. Heidän näkökulmansa yhtyy sopivasti rakkauden kemiaan, jonka tunnemme neurotieteen kautta.

Itse asiassa yksi seikka tästä tieteen alueesta on aina ollut todella valloittavaa. Se on ajatus kyvystä tunnistaa pitkien parisuhteiden takana piilevät prosessit. Puhumme ihmisistä, jotka pystyvät rakentamaan kestävän ja onnellisen siteen toistensa välille.

Antropologit selittävät, että ihmiskunta näyttää käyttävän kolmea eri aivojen ”suuntausta.” Ensimmäinen niistä on se, jossa seksuaaliset impulssit ohjaavat meidän käyttäytymistämme.

Toinen niistä viittaa ”romanttiseen rakkauteen”, jossa luomme riippuvaisia ja äärimmäisen tunteellisia parisuhteita, henkilökohtaisella hinnalla.

Kolmas niistä on se, joka muotoilee terveen kiintymyksen. Tässä pari elää yhteisymmärryksessä, jossa molemmat osapuolet hyötyvät.

Mutta me haluamme enemmän kuin ymmärtää sitä, mistä tämä parisuhteessa oleva jatkuvuus ja onnellisuus on peräisin. Tästähän me kaikki olemme kiinnostuneita. Puhumme nyt rakastumisesta.

Puhumme rakkauden kemiasta. Erityisesti siitä oudosta, voimakkaasta, ja hämmentävästä prosessista joka saa joskus silmämme, mielemme, sydämemme valitsemaan itsellemme sen huonoimman henkilön. Tai sitten ehdottomasti parhaimman henkilön…

rakastunut vanhapari

Rakkauden kemia ja sen ainesosat

Luulet ehkä, että rakastuminen on selitettävissä ainoastaan neurokemiallisten linssien läpi. Tai että viehätys on jonkin sekoituksen lopputulos, jossa muuttujat ovat samassa linjassa rakkauden kemian sekä tässä prosessissa mukana olevien välittäjäaineiden kanssa ja jossa meidän impulsiiviset aivomme organisoivat taikaa, halua, ja pakkomielteitä

Mutta asia ei ole näin. Jokaisella meistä on tietyt, syvälliset, omaperäiset, ja joskus jopa tiedostamattomat mieltymykset.

On itse asiassa olemassa selvät todisteet, että meillä on taipumusta rakastua ihmisiin, joilla on samankaltaiset ominaisuudet kuin meillä. Heillä on samankaltainen älykkyyden taso, samankaltainen huumorintaju, samankaltainen arvomaailma…

Mutta tässä asiassa on jotain merkittävää ja mielenkiintoista. Voimme olla luokkahuoneessa, jossa on kolmekymmentä muuta henkilöä, ja heillä kaikilla on samanlaiset ominaisuudet kuin meillä. Heillä saattaa olla samat maut ja samat arvot, mutta emme ikinä rakastu yhteenkään heistä.

Intialainen runoilija ja filosofi Kabir on kerran sanonut, että rakkauden tie on todella pitkä, ja meidän sydämessämme on tilaa vain yhdelle henkilölle. No… mitkä muut tekijät sitten saavat meidän yllemme loitsun, jota me kutsumme rakkauden kemiaksi?

”Dopamiini, noradrenaliini, serotoniini… me olemme kuin luonnollinen lääketehdas silloin, kun me rakastumme.”

-Helen Fisher-

Geenien aromi

Aineeton, näkymätön, huomaamaton. Jos me kerromme sinulle, että geenimme voivat päästää ulos tiettyä hajua, joka kykenee herättämään vetovoimaa tiettyjen ihmisten välillä, mutta ei kaikkien, saatat ehkä nostaa kulmakarvojasi epäilyksestä.

  • Mutta on jotain muutakin kuin geenimme, jotka levittävät tiettyä hajua. Emme ole siitä tietoisia, mutta se ohjaa meidän vetovoimamme mallia. Kyseessä on meidän immuunijärjestelmämme, ja vielä tarkemmin sanottuna MHC-proteiinimme.
  • Näillä proteiineilla on todella erityinen tehtävä elimistössämme: ne laukaisevat meidän puolustavat reaktiomme.
  • Tiedämme esimerkiksi sen, että naiset tuntevat alitajuntaisesti enemmän vetovoimaa miehiä kohden, ja eri immuunijärjestelmällä kuin miehet. Tässä prosessissa haju on heitä ohjaava tekijä. Jos he suosivat geneettisiä profiileja, jotka eroavat heidän omistaan, sille löytyy syynsä. Tämä syy on se, että jos tämä pari saa lapsia, heidän lapsillaan on paljon kirjavampi geneettinen ryhmä. 

syleilevä pari

Dopamiini: tunnen oloni hyvältä kanssasi, minulla on ”tarve” olla kanssasi, enkä tiedä miksi

Edessämme saattaa olla todella viehättävä henkilö, mutta silti hänestä puuttuu jotakin. Hän ei saa oloamme tuntumaan hyvältä, keskustelu hänen kanssaan ei suju, meillä ei synkkaa, eikä välillämme ole yhteyttä.

Useimmat meistä sanovat tässä vaiheessa, että ”välillämme ei ole kemiaa”, eivätkä he oikeastaan ole lainkaan väärässä.

  • Rakkauden kemia on todellinen asia, ja on olemassa yksi perussyy siihen, miksi se on totta. Jokainen tunne on jonkin tietyn välittäjäaineen laukaisema. Aivot vapauttavat erään kemiallisen komponentin, jossa on juuri oikea määrä virikkeitä ja enemmän tai vähemmän tietoisia tekijöitä.
  • Esimerkiksi dopamiini: tuo biologinen komponentti, joka ”valaisee” meidät. Se on kemiallinen aine, jolla on tekemistä nautinnon ja euforian tunteen kanssa. Jotkut ihmiset muuttuvat nopeasti halujemme kohteeksi, melkein vaistomaisesti. Heidän kanssaan oleminen antaa meille kiistatonta nautintoa, loistavan tunteen, ja silloin tällöin sokeaa vetovoimaa.
  • Dopamiini on välittäjäaine, jolla on kaksinkertainen velvollisuus: sillä on myös hormonin rooli. Se toimii todella voimakkaassa aivojen palkitsemisjärjestelmässä. Se on niin voimakas, että meillä on sitä varten viisi eri vastaanotinta aivoissamme.

Olemme kaikki varmasti jossain vaiheessa kokeneet vastustamatonta tarvetta olla jonkun tietyn henkilön kanssa, ei kenenkään muun. Rakastuminen tekee meistä valikoivia. 

Dopamiini on se aine, joka pakottaa meidät keskittämään koko maailmaamme tuon yhden henkilön ympärille. Aina pakkomielteeseen asti. 

Noradrenaliini: kaikki on kanssasi voimakkaampaa

Tiedämme, että henkilö rakastaa meitä, sillä hän saa aikaan kaoottisen, voimakkaan, ristiriitaisen, ja joskus jopa hallitsemattomien tunteiden vuoristoradan.

Kätemme hikoilevat, emme syö tarpeeksi, nukumme vain muutaman tunnin yössä tai emme lainkaan, emme ajattele järkevästi. Itse asiassa, huomaamattamme muutumme kuin pieniksi satelliiteiksi. Kiertelemme yhden, vain yhden ajatuksen ympärillä: ajatus rakastamastamme henkilöstä.

  • Olemmeko tulleet hulluksi? Ehdottomasti. Noradrenaliini on ottanut meistä otteen. Noradrenaliini stimuloi adrenaliinin tuotantoa. Se on se, joka saa sydämemme lyömään nopeammin, kätemme hikoilemaan, ja se aktivoi kaikki meidän noradrenergiset neuronit.
  • Noradrenaliinijärjestelmällä on vain yli 1500 neuronia, molemmilla puolilla aivoja. Se ei ole paljon, mutta sitten kun ne aktivoituvat, ne tavallaan ”hullaantuvat”. Ne saavat aikaan ylivoimaisen ilon, vilkkauden, ja suurenmoisen hermostuneisuuden tunteen. Ne jopa deaktivoivat meidän nälän tunteen ja kyvyn nukahtaa.

Kultaseni, laukaiset minun ”fenyylietyyliamiinini”

Kun olemme rakastuneet, eräs orgaaninen yhdiste ottaa meistä voimakkaan otteen: fenyylietyyliemiini.

Kuten jo tuo itse sana meille kertoo, tässä meillä on eräs elementti, jolla on paljon yhtäläisyyksiä amfetamiinien kanssa. Ja kun se yhdistetään dopamiinin ja serotoniinin kanssa, se muodostaa täydellisen reseptin rakkaudelle, joka on suoraan kuin elokuvista.

  • Mielenkiintoinen fakta asiasta: eräs ruoka, joka on tunnettu siitä, että se sisältää fenyylietyyliamiinia, on suklaa. Mutta sen määrä ei ole niin runsas kuin juustossa. Itse asiassa suklaassa oleva fenyyliteyyliamiini hajoaa aineenvaihduntaamme nopeammin verrattuna maitotuotteisiin.
  • Jos pohdit tämän orgaanisen yhdisteen roolia, voimme kertoa, että sen rooli on suorastaan suurenmoinen. Se on kuin biologinen laite, joka pyrkii vahvistamaan tunteitamme.

Fenyylietyyliamiini on kuin sokeri juomassamme, tai kuin lakka jota laitamme maalaukseemme: kaikesta tulee vahvempaa. Tämä yhdiste vahvistaa dopamiinin ja serotoniinin toimintaa. Tämä aine muodostaa todellisen rakkauden kemian, se saa meidät onnelliseksi, täydeksi, ja uskomattoman motivoituneeksi…

kemiallinen kaava

Serotoniini ja oksitosiini: rakkautemme vahvistajat

Tähän mennessä olemme puhuneet kolmesta eri neurokemiallisesta aineesta, dopamiinista, noradrenaliinista ja fenyylietyyliamiiinista.

Näillä kolmella aineella on kiistatonta voimaa, joka määrittää rakastumisen prosessin alun. Kohdan, jossa halu, hermostuneisuus, intohimo ja pakkomielle opastavat meitä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oksitosiini ja serotoniini ollut tässä ensimmäisessä vaiheessa, sillä nekin olivat mukana. Mutta nämä kaksi ainetta tulevat ottamaan rakastumisen prosessiin osaa vain hieman myöhemmin.

Tämä tapahtuu silloin, kun molemmat välittäjäaineet alkavat vahvistaa välejämme. Tällä tavalla ne energisoivat meitä astumaan paljon palkitsevampaan vaiheeseen, jossa me voimme vahvistaa parisuhdettamme.

Tarkastelkaamme asiaa hieman lähempää:

  • Oksitosiini on aine, joka saa aikaan Rakkauden isolla R-kirjaimella. Ja nyt emme puhu pelkästään rakastumisesta tai vetovoimasta (jossa puhumamme aineet asuvat kehiin). Puhumme nyt tarpeesta pitää huolta rakastamastamme henkilöstä. Tarpeesta hyväillä häntä. Tarpeesta olla osa rakastamaamme henkilöä. Tarpeesta olla sitoutununeena häneen.

rakkauden kemiallinen kaava

  • Voimme tiivistää serotoniinin yhteen ainoaan sanaan: onnellisuuteen. Serotoniinilla on paljon suurempi osa kuin vain rakastumisen vaiheessa. Serotoniini johtaa vaiheeseen, jossa me oivallamme, että tietyn henkilön kanssa oleminen tarkoittaa voimakkaamman onnellisuuden kokemista. Eli meidän on nähtävä vaivaa ja sitouduttava tuohon parisuhteeseen pitääksemme yllä tuota positiivista tunnetta.
  • Serotoniini on aine, joka tuo meille hyvinvoinnin tunnetta silloin kun asiat ovat hyvin. Se tarjoaa meille optimismia, hyvää mielialaa ja tyytyväisyyden ttunnetta.
  • Joskus meistä saattaa tuntua siltä, että toinen henkilö pyrkii ottamaan meistä etäisyyttä. Tai sitten meistä tuntuu, että parisuhteemme muuttuu kylmäksi, tai se ei ylitä seksuaalista tasoa. Tällaisissa tapauksissa serotoniinin tasot saattavat romahtaa. Joskus tämä johtaa meidät todella voimakkaaseen puolustuskyvyttömyyden ja ahdistuksen tilaan. Tässä vaiheessa masennus saattaa saada meissä jalan sijaa.

pari auringonlaskussa

Kaunis rakkauden kemia

Artikkelin lopuksi, rakkauden kemia, pidimme siitä tai emme, ohjaa meidän käyttäytymistämme. Tämä pitää paikkansa rakastumisen kanssa sekä sen myöhempien vaiheiden kanssa. Niissä vaiheissa, jossa sitoumukset ja vakavuus on luotu.

Tohtori Helen Fisher ehdottaa työssään myös, että ihmiset eivät ole ainoita olentoja, jotka kykenevät rakastumaan. Aivan kuten myös itse Darwinkin aikoinaan ehdotti, meidän maailmassamme on yli 100 lajia, mukaanlukien norsut, monet linnut ja monet jyrsijät, jotka valitsevat itselleen kumppanin ja viettävät loppuelämänsä kumppaninsa kanssa.

He tuntevat sitä, mitä asiantuntijat kutsuvat ”primitiiviseksi romanttiseksi rakkaudeksi”, mutta se on silti rakkautta…

Voi olla, että tämän universaalin tunteen luokitteleminen kemiallisin termein ei ole kovin romanttista, kuten Einsteinkin on sanonut. Mutta tämä on se, mitä me loppujen lopuksi olemme.

Eli siis, suurenmoinen solujen verkko, sähköisiä reaktioita ja hermoimpulsseja, jotka voivat tuoda meille kaikkein mahtavinta onnellisuutta…

Kirjallisuutta:

Giuliano, F.; Allard J. (2001). Dopamine and sexual function. Int J Impot Press.

Sabelli H, Javaid J. Phenylethlyamine modulation of affect: therapeutic and diagnostic implications. Journal of Neuropsychiatry 1995; 7:6-14.

Fisher, H. (2004). Why We Love: The Nature and Chemistry of Romantic Love. New York: Henry Holt.

Garrido, José María (2013). La química del amor. Madrid. Chiado Editorial

UUTISIA VERKOSSA