Petollisuus ja sen liioiteltu haava

Tämä radikaalius ei aina salli meidän näkevän tilanteessa tiettyjä tärkeitä vivahteita. Esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa leimaamme tietyn toiminnan petolliseksi, vaikka se ei sitä todellisuudessa ihan olisikaan. Tai että voimme tuomita liiallisella kovuudella toisten epäjohdonmukaisuuksia, jotka todellisuudessa aiheuttivat vahinkoa vain niissä odotuksissa, joita olimme itse asettaneet toista kohtaan.

“Niin uskollinen kuin ihminen haluaakin olla, ei hän koskaan lakkaa pettämästä sen ihmisen ainutlaatuisuutta, kenelle hän sitä osoittaa.”

– Jacques Derrida –

Petollisuuden sijoittaminen sille oikeaan paikkaan vaatii tunteiden viileyttä sekä kypsyyttä. On selvää, ettei hämmennyksen tunteen kokeminen ole kenellekään miellyttävää silloin, kun odotimme toisen toimivan tietyllä tavalla, eikä hän sitä tehnyt. Tuo monissa tapauksissa syntyvä pettymyksen tunne liittyy kuitenkin usein enemmän meihin itseemme kuin toisen ihmisen toimintatapaan.

Mitä petollisuus on?

Puhumme petollisuudesta silloin, kun joku rikkoo lupauksensa tai ei pysy uskollisena aiemmin sovitulle sopimukselle tai sitoumukselle. Etymologisesti sana ”petturi” (englanniksi traitor, espanjaksi traidor) on peräisin latinankielisestä sanasta traditor tai traditoris, joka tarkoittaa ”hän, joka luovuttaa jonkun toiselle puolelle”. Kuten voimme nähdä, kyseessä on sana, jonka merkitys tulee sotilasperinteestä. Ja tässä mielessä se olisi toisen luovuttamista viholliselle.

Arkielämässä puhutaan petollisuudesta silloin, kun joku, joka näennäisesti oli meidän puolellamme, yhtäkkiä sanoo tai toimii tavalla, joka kääntyy meitä vastaan. Ajattelimme tämän ihmisen olevan puolellamme ja yhtäkkiä paljastuukin, että asia ei olekaan niin.

Mutta tämä “meidän puolella oleminen” on toisinaan hyvin moniselitteistä, samoin kuin “meitä vastaan ​​oleminen”. Meidän puolellamme oleminen voi tarkoittaa tuhatta asiaa, aina virheidemme avunannosta koskemattomuutemme kunnioittamiseen. Vastaavasti meitä vastaan ​​oleminen on jotain, joka voi vaihdella virheidemme tuomitsemisesta aina yrityksiin tuhota meidät, koska odotuksiimme ei vastattu.

Sopimukset ja petollisuus

Kun kyseessä on ystävyyteen tai rakkauteen perustuva side, on hyvin yleistä, että sen rajat ovat hajanaiset. Molemmat osapuolet olettavat, että suhteesta löytyy erilaisia sopimuksia tai sitoumuksia, mutta niistä tehdään vain harvoin selkeitä. Pohjimmiltaan katsotaan, että jos side on positiivinen, vahingonteolle ei ole tilaa.

Mutta kuten aiemmin jo huomautimme, kysymys siitä, mikä aiheuttaa vahinkoa, on joskus erittäin subjektiivinen. Tyypillisin tapaus on kuuluisa “rakkauden pettäminen”. Tässä tilanteessa kysymys kuuluu: Olettaako sopimus rakkaudesta tunteen ylläpitämistä olosuhteista riippumatta? Tämä voi olla tarkoitus, mutta samalla on ymmärrettävä, että kyseessä on hyvin vaikeasti saavutettavissa oleva tavoite.

Tämä johtuu siitä, että tunneilla on syklinsä. Joskus ne onnistuvat valitsemaan ja muuttumaan positiivisesti. Toisissa tapauksissa ne yksinkertaisesti heikentyvät tai niistä syntyy jotain negatiivista. Näillä asteilla ei ole varmuuksia, riippumatta siitä, kuinka paljon niiden eteen vannotaan. On mahdollista, että sitoutumisen kunniaksi sidettä ylläpidetään, mutta tämä ei tarkoita, etteivätkö tunteet olisi muuttuneet.

Joku voi siis tuntea olonsa pettyneeksi tai petetyksi silloin, kun hänen kumppaninsa tunteet muuttuvat. Tilanteeseen sopiva kysymys onkin se, onko ongelma siinä ihmisessä joka lopulta kokee tunteen eri tavoin ja toimii vastaavasti, vai siinä ihmisessä joka odottaa, ettei näin koskaan tapahtuisi.

Teot ja olosuhteet

Monet ihmiset vakuuttavat kykenevänsä ymmärtämään muutokset kumppanin tunteissa aina silloin, kun kumppani pysyy tilanteessa vilpittömänä ja paljastaa tunteensa ajoissa. Todellisuus on kuitenkin osoittanut meille, että näin tapahtuu vain harvoin. Jos toinen osapuoli on rakastunut ja toinen lakkaa rakastamasta, sille osapuolelle, joka rakastaa edelleen, on tilanteessa hyvin vaikeaa omaksua tämä epäsymmetria. Vielä vähemmän silloin, kun tilanteessa on jo mukana kolmas osapuoli.

Siksi ei ole harvinaista, että näitä asioita piilotellaan. Todellisena tarkoituksena ei ole pettää, vaan vältellä syyllisyyttä toiselle aiheutuneista vahingoista tai siitä tunteiden myrskystä, jonka tilanne voi laukaista. Tietysti on myös niitä kyynikkoja tai manipuloijia, jotka nauttivat muiden tunteilla leikkimisestä, mutta todellisuudessa he ovat kuitenkin vähemmistö.

Loppujen lopuksi totuus on se, että hieman joustavampi suhtautuminen petollisuuteen ja siihen, miten helposti olemme valmiita leimaamaan toisen petturiksi, voisi tehdä meille kaikille paljon hyvää. Tässä tapauksessa olosuhteet ovat yleensä tärkeämpiä kuin itse teot. On mahdollista, että niin kutsutun petoksen takaa löytyykin jotain, mikä ei aina vastaa sitä, mitä me odotimme tai mitä me halusimme.