Perheväkivallan näkymättömät jäljet

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Laura Reguera

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kun puhumme pahoinpitelystä, puhumme yleensä tilastoista; kuinka moni ihminen kussakin maassa siitä kärsii ja kuinka moni on menehtynyt pahoinpitelyn seurauksena.

Pahoinpitely on kuitenkin paljon enemmän kuin vain nämä luvut. Jokainen luku on yksi ihminen, joka siitä kärsii. Lisäksi eivät kaikki pahoinpitelystä kärsivät ihmiset ole tilastoissa; etenkin perheväkivallan kohdalla monet pahoinpitelyt jäävät ilmoittamatta.

Emme puhu usein pahoinpitelyistä tai ruhjeista, ja vielä vähemmän puhumme sielun haavoista, jotka jäävät näkymättömiksi. Keho ei ole ainoa mihin sattuu. Kun henkilö kokee väkivaltaa, on todella tavallista että hän kärsii vakavista psyykkisistä seurauksista, jotka vaativat huomiota. Meidän on annettava ääni sille, joka on niin usein hiljennetty.

“Olen edelleen järkyttynyt siitä tosiasiasta, että on ihmisiä, aivan kuten mekin, jotka kykenevät täydellisellä tietoisuudella ja harkitsevaisuudella jatkuvaan ja systemaattiseen vahinkoon toisia kohtaan. Etenkin silloin, kun heidän kohteensa on joku heikko ja haavoittuvainen.”

-Maria Jose Rodriguez de Armenta-

Traumaperäinen stressihäiriö pahoinpitelyn uhreissa

Kun puhumme traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD), yhdistämme sen tavallisesti luonnonkatastrofeihin, korkean profiilin rikoksiin tai sotiin. Emme puhu sen suhteesta pahoinpitelyyn, vaikka se todellakin soveltuu myös siihen.

PTSD aiheuttaa tapahtuman uudelleen kokemista, sen vaikeutta ja menestyksetöntä pyrkimystä unohtaa tämä tapahtuma. Nämä oireet huomataan usein sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreissa.

Tähän kuuluvalla traumaperäisellä stressihäiriöllä on todella erityislaatuisia ominaisuuksia. Tässä henkilö kokee tapahtumat uudestaan. Tämä saa hänet olemaan jatkuvasti varuillaan ja hän on epäilevä, sillä se henkilö, joka on aiheuttanut hänelle niin paljon vahinkoa, on henkilö, jonka olisi pitänyt tukea ja suojella häntä.

Vähitellen trauma murentaa pahoinpidellyn henkilön psyykkistä terveyttä. Hänellä voi kestää vuosia ennen kuin hän voi pyytää apua. Perheväkivallan tapauksessa uhri monesti jopa jatkaa pahoinpitelijän kanssa eloa, yrittäessään välttää lisää tällaisia tapahtumia. Monesti uhri havaitsee tilanteen niin, ettei sille ole olemassa ratkaisua (opittu avuttomuus, hylätyksi tuleminen).

Pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen naisen syndrooma

Kun uhri on nainen ja hän käsittää asian niin ettei tilanteeseen ole ratkaisua, tai kun on kyseessä opittu avuttomuus, tila voi johtaa pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen naisen syndroomaan. Tässä nainen sopeutuu omaan tilanteeseensa ja minimoi siinä koetun tuskan. Lisäksi hän myös vääristelee todellisuutta, kieltäen tai vähentäen ongelman vakavuutta. 

Lisäksi hän saattaa muuttaa tapaansa nähdä muut sekä itsensä. Hän saattaa pettää itsensä ja jopa palvoa pahoinpitelijää. Hän saattaa olla vakuuttunut, että hänen pahoinpitelijänsä lakkaa lyömästä häntä, sillä tämä rakastaa häntä. Hän saattaa myös hyväksyä pahoinpitelijänsä käyttäytymisen ja syyttää itseään tilanteesta, ajatellen, että hän ansaitsee tällaista kohtelua.

Pahoinpitely ja masennus

Pahoinpitelyn uhreilla on usein alhainen itsetunto. He ovat myös tavallisesti eristäytyneitä, mikä tarkoittaa sitä, etteivät he saa sosiaalista tai positiivista psyykkistä tukea. Kaikki tämä heikentää heitä entisestään, ja tämä voi puolestaan johtaa masennukseen.

Masennus puolestaan vaikeuttaa päätöstentekoa ja keskittymistä. Se saa aikaan myös työsuoriutumisen heikkenemistä ja lisää epävarmuutta. Täten uhri joutuu mukaan noidankehään, joka vaikeuttaa tilanteesta pakenemista.

Kaiken lisäksi masennuksella on eräs muu seuraus: itsemurha. Lukuisissa tutkimuksissa tutkijat ovat huomanneet, että 29 % sairaalaan tuoduista naisista, jotka ovat yrittäneet suorittaa itsemurhan, ovat pahoinpitelyn uhreja. Itse asiassa itsemurhan todennäköisyys pahoinpitelyn kohteeksi joutuneissa naisissa on viisi kertaa korkeampi kuin yleisesti väestöllä.

“Irrationaalinen halu hallita, ylivalta ja valta toisesta henkilöstä ovat ensisijaisia tekijöitä, jotka lisäävät perheväkivaltaa pariskunnissa.”

-Luis Rojas Marcos-

Pahoinpitelyyn liittyvä ahdistus

Kuten voimme kuvitella, ahdistushäiriöt ovat yleisempiä heillä, jotka ovat kärsineet pahoinpitelystä. Traumaperäistä stressihäiriötä lukuunottamatta he, jotka ovat kärsineet pahoinpitelystä, kärsivät myös enemmän fobioista, agrofobiasta, yleisestä ahdistushäiriöstä ja pakko-oireisesta häiriöstä.

Pakko-oireinen häiriö näyttää nousevan pyrkimyksenä hallita ahdistusta, joka esiintyy niin ennalta-arvaamattomassa tilanteessa. Pakkomielteiset ajatukset pahoinpitelijästä ilmestyvät pakkomielteisten käytösten ohella, joiden tarkoituksena on vähentää näiden ajatusten aikaansaamaa ahdistusta.

“Julmuuksien edessä meidän on valittava puoli. Hiljaisuus rohkaisee kiusaajaa.”

–Elie Wiesel-

Pahoinpitelijä pitää yllä otettaan uhrista tavalla, jonka tarkoitus on tuhota tämä, ja hän tekee tämän sekä sisäisesti että ulkoisesti. Psykologisella tasolla pahoinpitely jättää sellaiset jäljet pahoinpideltyyn henkilöön, joilla voi olla suoria seuraamuksia, ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota näihin ongelmiin ja tarjota uhrille pakotie.

Kuvat Chris Lawton, Tertia Van Rensburg ja Rene Bohmer.