Palkka ja mielenterveys: epävarmuuden psykologiset kustannukset

Taloudellisella epävarmuudella ei ole vain taloudellisia vaikutuksia, vaan sillä tuhoisa vaikutus myös mielenterveyteen. Työttömyys ja työttömyyden uhka jättää jälkeensä monia uhreja.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

On monia syitä siihen, miksi ihminen masentuu ja pahimmassa tapauksessa päättää tehdä itsemurhan. Yksi niistä on tunnettu, ilmeinen ja hiipii hiljaa yhteiskuntamme perustuksien läpi. Puhumme taloudellisesta epävarmuudesta. Se viittaa elämään, josta puuttuu ennustettavuus, varmuus työpaikan tulevaisuudesta ja hyvinvointi yleensäkin. Kyllähän me kaikki tiedämme, että palkka ja mielenterveys liittyvät suoraan toisiinsa. On erittäin surullista, että niin monet nykyajan psykologisista häiriöistä ovat peräisin näiden kahden tekijän yhtälöstä.

Usein, kun puhutaan mielenterveydestä, keskitytään tiettyyn yksilöön. Meillä on taipumus asettaa vastuu psykologisesta hyvinvoinnistamme yksinomaan omille harteillemme. Tästä syystä me nopeasti kehotamme jotakuta vaikkapa sanoin “piristy nyt, asiat muuttuvat pian” tai “älä ota asioita niin vakavasti”. Käytännössä unohdamme, että ihminen on osa kontekstia, josta häntä ei voi erottaa.

Meihin vaikuttavat ihmissuhteemme, kokemuksemme jotka eivät ole hallinnassamme, ja sosiaaliset tilanteet joihin meidän on vaikea sopeutua. Epävarma työtilanne voi toisinaan olla vaarallisempi mielenterveydellemme kuin itse työttömyys. Epätietoisuus siitä, ettemme tiedä riittääkö palkka kattamaan kaikki kulut kuun lopussa, nostaa ahdistuksen tunteen pilviin.

Jos joudut tällaiseen tilanteeseen, varmasti huomaat että jatkuva epävarmuus siitä, ettet tiedä onko sinulla huomenna töitä vai ei, aiheuttaa sinulle äärimmäistä huolta. Nykyinen maailmanlaajuinen työtilanne – monien muiden tekijöiden lisäksi – ei ennusta kaikille sellaista tulevaisuutta, joka meille luvattiin lapsena.

Palkka ja mielenterveys: miten ne liittyvät toisiinsa?

Emory University Yhdysvalloissa teki vuosina 1990-2015 paljastavan tutkimuksen palkan ja mielenterveyden välisestä yhteydestä. He havaitsivat, että näiden 25 vuoden aikana, joka kerta kun vähimmäispalkkaa korotettiin, itsemurhien määrä laski 3,4-5,9 prosenttia.

Nämä tiedot olivat erityisen merkittäviä nuoremman väestön keskuudessa. Nuorimmat työikäiset kärsivät työttömyyden ja erityisesti epävarman työllisyyden vaikutuksesta hyvin paljon. Se, että mikään heidän ponnisteluistaan ei tuota palkkiota, tarkoittaa sitä, että he menettävät toivonsa jo kauan ennen kuin heidän tilanteensa muuttuu. Niinpä he päätyvät umpikujaan.

Oravanpyörä: uupumus ilman merkitystä tai loppua

Monet näkevät itsensä kuin pienenä hamsterina, joka juoksee pyörässä ilman mahdollisuutta muuttaa mitään. Alhaiset palkat eivät täytä heidän toimeentuloaan tai tyydytä edes heidän perustarpeitaan. Tällaiset minimipalkkatyöt vaativat kuitenkin usein eniten työntekoa, joka jää suurelta osin tunnistamatta. Näin ollen tällaisen elämäntavan ylläpitäminen voi johtaa sekä fyysisiin että psyykkisiin terveysongelmiin. Esimerkiksi:

• Krooninen stressi
• Unettomuus
• Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat
• Muutokset ruokailutottumuksissa
• Päänsärky
• Lisääntynyt ärtyneisyys
• Istuva elämäntapa
• Vapaa-ajan ja levon puute
• Aikaisemmin merkityksellisistä tehtävistä nauttimisen puute
• Vähentynyt sosialisointi
• Suuremmat ongelmat ja riidat pariskunnilla ja perheillä
• Negatiivisuus ja toivottomuus
• Suurempi käyttäytymiseen liittyvien riippuvuuksien (esim. videopelit, seksi) tai huumaavien aineiden käytön riski
• Mielialahäiriöt, kuten masennus ja ahdistus

Äskettäin Espanjassa palkansaajaväestöstä tehty tutkimus, joka koski terveyttä, turvallisuutta ja työoloja, paljasti mielenkiintoisia tietoja. Siinä havaittiin, että 74 prosentilla ihmisistä, joiden palkka ei kata perustarpeita, on erittäin suuri riski kärsiä mielenterveysongelmista.

Palkka ja mielenterveys, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelma

Emme puhu tarpeeksi palkan ja mielenterveyden välisestä suhteesta. Tämä ongelma vie nimittäin vuosittain tuhansien ihmisten terveyden ja jopa hengen. Alhaisen palkan vaikutus estää heitä täyttämästä perustarpeensa. Sellaisia tarpeita, joista Abraham Maslow puhui ja sisällytti kuuluisaan pyramidiinsa.

He eivät tunne oloaan turvatuksi, heiltä puuttuu resursseja, ja monissa tapauksissa heillä ei ole edes kotia. Lisäksi heidän fyysinen ja psyykkinen hyvinvointinsa tulee ja menee vuodenaikojen ja työrupeamien mukaan. Lopulta epävakaus muuttuu krooniseksi, he eivät voi maksaa velkojaan tai tehdä keskipitkän aikavälin suunnitelmia.

Tämä henkilö rajoittuu “elämiseen kädestä suuhun”, jota usein häpeän ja toivottomuuden tunteet vaivaavat, jotka ruokkivat hänen avuttomuuttaan ja negatiivisuuttaan.

Työn puute, ja vielä enemmän sen aiheuttama epävarmuus, ennemmin tai myöhemmin edistävät ajatusta hyödyttömyydestä. Lisäksi ilmenee elinvoiman puutetta. Tässä vaiheessa ihminen saavuttaa kuilun reunan, joka on vaarallinen ja hälyttävä.

Mikä on ratkaisu?

Ilman kunnollista palkkaa ei voi olla terveyttä (ei fyysistä eikä psyykkistä). Palkalla on väliä. Riittävät ansiotulot tarjoavat hyvinvointia ja takaavat paremman elämänlaadun väestölle. Tarvitsemme enemmän työmahdollisuuksia, mutta myös riittävän palkan. Sellaisen, joka riittää kattamaan vähintääkin perustarpeet.

Kun palkka ei ole riittävä ja työnäkymät ovat epävarmat, psykologiset ongelmat lisääntyvät etenkin nuorimpien keskuudessa. Lisäksi nuorilta puuttuu näkökulma tulevaisuuteen ja itsensä toteuttamiseen. Nämä ovat ihmisiä, jotka jossain vaiheessa yksinkertaisesti olettavat, että yhteiskunta on unohtanut heidät kokonaan. He saattavat olla oikeassa.