Onni löytyy sattumalta

Onnea ei löydetä suoraan, siihen kompuroidaan. Tämä on yksinkertaista. Daniel Gilbert tekee sen hyvin selväksi menestysteoksessaan Stumbling on Happiness, jossa hän selittää vaihe vaiheelta eri löydöksiä, teorioita ja todellisuuksia onnellisuutta koskien, erittäin viihdyttävällä tavalla.

Tämä kirja on kiehtova matka mieleen, sen tapaan toimia ja tehdä meille temppuja. Teos kattaa laajan joukon aiheita, aina optisista illuusioista siihen, kuinka mieliala vaikuttaa mielipiteisiin.

Gilbert kertoo myös, ettei onnen löytämiselle ole mitään helppoa kaavaa. Aivot kuitenkin mahdollistavat sen että liikumme kohti tulevaisuutta, ja auttavat meitä ymmärtämään, mikä saa meidät kompuroimaan. Minkä uskot saavan sinut kompastelemaan? Kehotamme sinua jatkamaan lukemista ja pohtimaan tätä aihetta.

Onnellisuus on subjektiivista

Joskus unohdamme, että onnellisuus on subjektiivista – erityisesti silloin kun sitä kuvailee henkilö, joka haluaa myydä sitä aivan kuin se olisi materiaalinen tuote, jota on saatavilla vain rajoitettu erä. Onni on kokemus, ja sellaisena se on erilainen jokaiselle ihmiselle ja riippuu olosuhteista.

“…voimme olla varmoja, että jos kysymme riittävän monelta ihmiseltä saman kysymyksen, keskiverto vastaus ilmaisee jotakuinkin täsmällisesti kyseessä olevan kokemuksen. Onnellisuuden tiede vaatii pelaamista todennäköisyyksillä, ja tieteen antamiin tietoihin sisältyy aina riski siitä, että ne ovat vääriä.”

Kun kuvittelemme tilanteita, joita saatamme joutua käymään läpi tulevaisuudessa, tiedostamme selvästi, että on olemassa kaksi erityyppistä tulevaisuutta. Lähitulevaisuus, joka tulee huomenna tai muutaman päivän kuluttua ja joka tuntuu olevan varmempi ja lähempänä. Ja sitten on kaukainen tulevaisuus, joka tuntuu sumealta, epämääräiseltä ja olevan valovuosien päässä.

“…ihmiset kuvittelevat lähitulevaisuuden tuskan niin voimakkaaksi, että he maksavat mielellään dollarin välttääkseen sen, mutta kaukaisen tulevaisuuden tuskan niin lieväksi, että he ovat valmiita kestämään sen dollarista.”

-Daniel Gilbert, Stumbling on Happiness-

Olemme usein niin juurtuneita nykyhetkeen, että kuvittelemme tulevaisuutemme ollessamme vielä keskittyneitä nykyhetkeen. On esimerkiksi erittäin vaikeaa kuvitella sen hedelmän maku, jonka aiomme syödä huomenna, jos huomiomme vie toinen maku samalla hetkellä.

Tätä kutsutaan presentismiksi, ja se sotkee tapamme nähdä asiat kahlitsemalla meidät nykyhetkeen jollakin tavalla. Tulevaisuuden jatkuva ajattelu ei ole tarpeen, mutta on hyvä tietää, että kuvitellessamme sen me heijastamme siihen nykyhetken mahdollisuuksia.

Kun kuvittelemme onnea, ajattelemme sen liittyvän niihin unelmiin joita meillä parhaillaan on, mutta eri kokemukset ovat osoittaneet juuri päinvastaista. Voimme saavuttaa onnen vaikka emme saisi niitä asioita, joista nyt unelmoimme. Toisin sanoen, onni saattaa piileskellä jonkin sellaisen takana, jota et edes tule ajatelleeksi – sellaisen takana, johon saatat kompastua vahingossa.

Epävarmuuden sietämättömyys ja kontrollin tärkeys

Ihmiset eivät kykene sietämään epävarmuutta. Epävarmuuden voisi nähdä loputtomien mahdollisuuksien maailmana, mikä on hyvä asia. Mutta valitettavasti ihmiset keskittyvät enemmän voimattomuuden tunteeseen ja kontrollin tärkeyteen, kuin ajattelevat hyviä asioita, joita voisi tapahtua.

“Tieto on valtaa, ja tärkein syy siihen miksi aivomme haluavat niin kovasti simuloida tulevaisuutta vaikka mieluummin olisimme tässä ja nyt, nauttien tasapainosta, on se että aivomme haluavat hallita niitä kokemuksia, joita pian kohtaamme… Halumme kontrolloida on niin voimakas, ja kontrollissa oleminen niin palkitsevaa, että ihmiset usein käyttäytyvät kuin voisivat hallita sellaista, mikä ei ole hallittavissa.”

-Daniel Gilbert, Stumbling on Happiness-

Kohdatessaan epävarmuutta ihmiset yrittävät löytää selityksiä ympärillään tapahtuville asioille. Kun tapahtumia ei voi selittää, se laajentaa heidän emotionaalista ulottuvuuttaan, koska tapahtumat ovat epätavallisia, ja tämä saa heidät jatkamaan niiden ajattelua.

Tästä syystä, Daniel Gilbertin mukaan, kompuroimme onneen, vaikka emme kykenekään näkemään sitä, sillä aivomme hämmentävät meitä. Ne vertaavat onneamme toisten ihmisten onneen, vaikka tietävätkin, että se on subjektiivista ja että emme itse asiassa välttämättä olisi onnellisia samassa tilanteessa.

Mitä jos onni on kykyä hyväksyä, että kaikki voi muuttua? Mitä jos onni on sitä, mitä emme voi kontrolloida? Mitä jos onni on etenemistä kohti tulevaisuutta ja sen ymmärtämistä, mitä aivot tekevät saadakseen meidät kompuroimaan ennen sen saavuttamista? Haluaisin, että katsot alla olevan videon ja kerrot mitä mieltä sinä olet, hyvä lukija.