Onni löytyy elämän hulluudesta

Tiedän monia ihmisiä, jotka viettävät suurimman osa elämästään laittamalla asioita järjestykseen. Uskon, että myös sinä olet törmännyt tällaiseen. Syvällä sisimmässään he halveksivat tehtävää jolle he omistautuvat kiihkeästi, mutta jokin heidän mielessään estää pakenemasta tuolta tyrannimaiselta antaumukselta. Heidän levottomuutensa ja ahdistuneisuus laukeavat joka kerta, kun logiikan sijaan hulluus alkaa viedä voiton.

Tällainen kosmoksen ja kaaoksen välinen vastakkainasettelu, järjestys ja epäjärjestys, muodostavat osan historiaamme ajattelijoina, ja etenkin maailmamme tulkkeina. Järjestyksellä on kiistaton vetovoimansa; loogisuus tekee maailmasta ennustettavan ja siksi myös jossain määrin hallittavan.

On olemassa jopa ihmisiä, jotka yrittävät saada tunteensa noudattamaan samanlaista järjestystä. Ikään kuin aivoissa olisi vaatekomero tunteille, josta valita mitä tänään haluamme tuntea, ja lopulta yhdistää nuo tunteet ajatustemme kanssa. Ehkä jonain päivänä, teknologian avulla, saavutamme jotakin samanlaista, mutta samalla se olisi merkki todellisesta tragediasta: ihmisyytemme olisi tullut päätökseensä.

Hulluus on osa elämää

Tai toisin sanoen, alkukantaisuus on edelleen osa elämäämme. Puhun intuitiosta, luovuudesta, improvisaatiosta, ja suuruudesta. Todennäköisen ja odotettavan rikkomisesta. On täysin normaalia, ettei kaikella ole syytä, syyperäistä tunnetta (alkuperää) tai pragmaattista merkitystä (loppu).

Jotkut asiat eivät liity menneisyyteen tai tulevaan. Nuo asiat rikkovat ajattelun mallia, ja siksi ne syntyvät ja kuolevat yhtä aikaa. Tämä on nykyisyyden yhteensovittelua (ja nykyisyydellä tarkoitamme molempia; ajan ja lahjan tajua – tuota kaunista semanttista paradoksia).

Miksi olet täällä? Mistä olet tullut? Juuri tällä hetkellä sillä ei juurikaan ole väliä, ja voi olla ettet koskaan edes saa tietää. Kuitenkin, minä olen täällä. En tiedä, mikä sai aikaan saapumiseni, tai olenko tullut saavuttamaan jotakin. Olen vain täällä, kanssasi.

Hulluudesta nauttiminen ja sen hyväksyminen ovat kypsyyden merkkejä

Intohimoa ei voida vaalia ilman hulluutta. Järjestys ruokkii turvallisuutta, mutta hulluus ruokkii sielua ja antaa toivoa. Terve hulluus valloittaa sydämen ja huolehtii kaikesta logiikan vastaisesta, sillä hulluus elvyttää varastetut sydämet aina ennen omaansa. Rakastuminen on eräänlainen hulluuden muoto, joka vie sydämiä ja tekee niistä omiaan.

Loogisestihan ajateltuna rakastuminen on järjetöntä. Siihen liittyy valtavasti investoituja resursseja, huimaavaa psyykkistä epävakautta, ja se vie aikaa – kaikkein rajallisinta resurssiamme – liikkuessaan valonnopeudella. Rakkaus ylittää jopa valon nopeuden, sillä tilana se tuntuu aineettomalta. Kaikki, paitsi rakkaus itsessään.

Ajattele tätä, kun tunnet ahdistuneisuutta ja kaikki ympärillä olevasi on hajoamassa. Laske syrjään omatuntosi taakka, sillä et voi kontrolloida kaikkea. Jotkut elämäsi osa-alueista ovat vain kaoottisempia kuin toiset. Se voi tuntua kummalliselta, mutta se voi olla jotakin, joka parhaimmillaan inspiroi sekä sinua että ympärilläsi olevia ihmisiä.

Hulluus ei ole ruokaa, elämän sisältöä, mutta se antaa elämälle makua ja tekee siitä täydempää. Se korostaa elämää kaikissa sen vivahteissa.

On olemassa syy sille, miksi jatkuva rytmi laittaa lapset nukkumaan ja tylsistyttää aikuisia. Muutokset herättelevät meitä ja laittavat sydämemme lyömään nopeammin. Odottamaton tekee tunteistamme voimakkaampia. Siksi hulluus onkin elämän suola: vaarallinen liiallisena, ja syntinen poissaolollaan, sillä tällöin ruoalla ei ole makua… ja elämä jos mikä on ruokalaji, joka ansaitsee tulla maistelluksi kokonaan.